Näytetään tekstit, joissa on tunniste vadelma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vadelma. Näytä kaikki tekstit
31.7.2019
Vadelmakakkua kiitos!
Labels:
harvinaiset soittimet,
kakkua,
koira,
sekarotuiset koirat,
Slowlife,
soitin,
Teemapäivä,
vadelma,
Vadelmakakku
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
1.8.2018
Tyttöystäviä ei kasva puissa
Tyttöystävällesi voit purkaa huolesi.
Hän kuuntelee ja pohtii ratkaisuja kanssasi.
Hän itkee, nauraa ja halaa.
Häneen voit luottaa
vaikka mikä olisi.
Hän kuuntelee ja pohtii ratkaisuja kanssasi.
Hän itkee, nauraa ja halaa.
Häneen voit luottaa
vaikka mikä olisi.
Ainakin näin luulisi.
Hänelle voi aina kertoa mielipiteensä,
Hänelle voi aina kertoa mielipiteensä,
eikä hän suutu,
eikä ikinä hylkää,
eikä käännä sinulle selkää.
Ehkä...
Hän jopa niin suloisesti pyytää
että olisit aina vierellänsä
etkä koskaan pois lähtisi.
Jos hän kuitenkin
on sinulle kateellinen,
Selvästi häpeää seuraasi,
(Olihan se sinun paitasi
äitisi vanha
ja frendin mielestä ihan kamala!
Ei nyt sellainen päällä mennä ravintolaan...)
Hän ei kunnioita ainoaa pyyntöäsi,
eikä kestä mielipiteitäsi,
raivostuu huolenpidostasi,
ja vielä enemmän huolestuneisuudestasi,
sanoo ystävyytenne irti
ja toivottaa lopuksi
"hyvää loppuelämää vaan sullekin"
Hänpä ei sitten varmaan ollutkaan
mikään oikea ystäväsi...
💔
Tai ehkä ystävyys perustuu hyväksikäytölle
Tämä toinen laittaa sinut tekemään puolestansa
kaikenlaista ja ottaa sitten sen omiin nimiinsä
Puhuu sinusta pahaa selkäsi takana
niin että korviasi kutittaa
Oikeasti hän halveksii sinua
Kirjoittaa blogiisi nimettömänä
kaikenlaisia haukkumasanoja
niin että kommentointimahdollisuuskin pitää poistaa
Hänkään ei todellakaan ollutkaan
mikään tosi ystävä
💔
💔
Onko yksin parempi olla,
kuin sydäntä satuttavassa seurassa?
Tänään
olisi
sekä Pelleviikko
alkavat molemmat tänään.
Ja elokuukin alkoi!
Tervetuloa elokuun tuulet
pehmopilvet
tuleentuneet viljapellot
heinätyöt
ja lämpimät yöt
Tervetuloa elokuun tuulet
pehmopilvet
tuleentuneet viljapellot
heinätyöt
ja lämpimät yöt
- Una Reinman
PS:
En ole yksin.
Onhan minulla Hani...
Mun paras kaveri.
- Mutta hänen kanssaan ei voi jutella
tyttöjen juttuja...
Labels:
kuvituskuvia,
maailman ylikulutuspäivä,
pelle,
rintaruokinta,
Slowlife,
tyttöystävä,
Una Reinmanin runot,
vadelma,
Ystävyys,
ystävät
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
19.7.2018
Kakkua ja daiquireja
Tänään on Vadelmakakkupäivä.
Siispä vinkvink, sillä nimipäiväänsä viettävät:
Sari, Saara, Sara, Sarita, Salla ja Salli.
Sari, Saara, Sara, Sarita, Salla ja Salli.
Epävirallista nimipäivää viettävät tänään
Seidi, Salla-mari, Salka, Sarianna, Sarri, Serri, Samira,
Sarianne, Saranna, Sarisa, Sariina, Sarika, Sarissa, Saritta, Priscilla,
Sara-Maria, Serene, Sarah, Serita, Sairi, Sara-Helmi, Sallamari,
Sarai, Sallamaari, Sarafiina, Sarleena, Saralia, Sarla, Sarlena ja Sallariina.
Seidi, Salla-mari, Salka, Sarianna, Sarri, Serri, Samira,
Sarianne, Saranna, Sarisa, Sariina, Sarika, Sarissa, Saritta, Priscilla,
Sara-Maria, Serene, Sarah, Serita, Sairi, Sara-Helmi, Sallamari,
Sarai, Sallamaari, Sarafiina, Sarleena, Saralia, Sarla, Sarlena ja Sallariina.
Saamenkielistä nimipäivää viettää: Sárá.
Ortodoksista nimipäivää viettävät:
Riina, Serafim ja Teijo.
Riina, Serafim ja Teijo.
Tänään on myöskin Daiquiripäivä, joten ehkäpä illemmalla
saattaa olla tilaisuus tällaiselle juomalle.
Labels:
juustokakku,
kakkuja,
nimipäivä,
Slowlife,
täytekakku,
vadelma
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
31.7.2017
Vadelmakakkuja ja seropeja
Vadelma (Rubus idaeus) eli vaarain, vaapukka tai vattu on hyönteispölytteinen, monivuotinen vatukoihin kuuluva puolipensas. Sillä on kaksivuotiset, piikikkäät, toisena vuonna kukkivat versot.
Tyypillisiä vadelman kasvupaikkoja luonnossa ovat hakkuuaukeat ja ojan vierustat. Vadelmaa kasvaa myös kallioilla ja typpipitoisilla alueilla. Se ei kuitenkaan kestä puiden kanssa kilpailua, vaan katoaa metsän varttuessa. Vadelma on yleinen koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia, missä se on harvinainen.
Vadelmissa on kohtalaisen paljon hedelmähappoja, sokereita, kivennäis- ja hivenaineista, etenkin magnesiumia ja mangaania. Vadelmat ovat hyviä tuoreeltaan käytettynä sekä mehuina ja hilloina. Niistä valmistetaan siirappia, viinejä, liköörejä ja viinietikkaa. Makeisissa ja kosmeettisissakin tuotteissa käytetään vadelmia.
Vadelman lehdistä voi tehdä teetä ja niitä voi kerätä jo nuppuisina keväällä salaattien sekaan ja ruokien koristeeksi. Myös nuoria kuivattuja kevätversoja voi hyödyntää. Teenä lehtiä käytetään joko tuoreena, kuivattuna tai hiostettuna. Hiostus sopii erittäin hyvin vadelmalle ja tuo esille uusia aromeja. Lehdissä on C-vitamiinia 400 mg/100 g. Lehtiä voi kerätä ensimmäisen vuoden versoista koko kesän, toisen vuoden versoista viimeistään kukinnan aikana.
-Wikipedia-
Tänään ompi Vadelmakakkupäivä!
Vadelmat ovat hurmaavia!
Tyypillisiä vadelman kasvupaikkoja luonnossa ovat hakkuuaukeat ja ojan vierustat. Vadelmaa kasvaa myös kallioilla ja typpipitoisilla alueilla. Se ei kuitenkaan kestä puiden kanssa kilpailua, vaan katoaa metsän varttuessa. Vadelma on yleinen koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia, missä se on harvinainen.
Vadelmissa on kohtalaisen paljon hedelmähappoja, sokereita, kivennäis- ja hivenaineista, etenkin magnesiumia ja mangaania. Vadelmat ovat hyviä tuoreeltaan käytettynä sekä mehuina ja hilloina. Niistä valmistetaan siirappia, viinejä, liköörejä ja viinietikkaa. Makeisissa ja kosmeettisissakin tuotteissa käytetään vadelmia.
Vadelman lehdistä voi tehdä teetä ja niitä voi kerätä jo nuppuisina keväällä salaattien sekaan ja ruokien koristeeksi. Myös nuoria kuivattuja kevätversoja voi hyödyntää. Teenä lehtiä käytetään joko tuoreena, kuivattuna tai hiostettuna. Hiostus sopii erittäin hyvin vadelmalle ja tuo esille uusia aromeja. Lehdissä on C-vitamiinia 400 mg/100 g. Lehtiä voi kerätä ensimmäisen vuoden versoista koko kesän, toisen vuoden versoista viimeistään kukinnan aikana.
-Wikipedia-
Tänään ompi Vadelmakakkupäivä!
Vadelmat ovat hurmaavia!
Ja koska tänään, viimeisenä heinäkuuta
kokkaillaan vadelmakakkuja, niin
huomenna puolestaan
leivotaan vadelmapiirakoita
koska 1.8. on Vadelmapiirakan päivä.
Jee jee!
Marja-aika
on kesän
parhautta!
Me Hanin kanssa haluaisimme jonkun Seropin.
Ja nimenomaan pennun.
Olemme tästä puhuneet jo jonkin aikaa...
Olemme katselleet kyllä vanhempiakin
mm kodittomia koiria
mutta Hanin mielestä pentu olisi parempi,
koska sen voi opettaa helpommin.
Aika olisi nyt kypsä.
Ja nimenomaan pennun.
Olemme tästä puhuneet jo jonkin aikaa...
Olemme katselleet kyllä vanhempiakin
mm kodittomia koiria
mutta Hanin mielestä pentu olisi parempi,
koska sen voi opettaa helpommin.
Aika olisi nyt kypsä.
*Seropi = Sekarotuinen piski, sillai lempeällä tavalla =D
Labels:
Heinäkuu,
koira,
Slowlife,
Teemapäivä,
vadelma
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
30.7.2016
Vatulointia
Kävimme sunnuntaina viikko sitten kurkistelemassa
mustikkametsän antimia.
Muutaman tunnin saalis oli
mustikkaa, villivadelmia, metsämansikoita ja muutama
puolukka, yhteensä 4,5 litraa.
Villivadelmia saadaksemme meidän piti ylitellä
suuri oja ja kiivetä kallionreunamille
keikkumaan, jossa pensaat kasvoivat.
Siellä ne olivat loistavasti säilyneet
muiden kanssakulkijoiden ulottumattomissa.
Vatulointi, tuo pöhkö uudissana,
tarkoittanee tietenkin vattujen keräilyä. =D
Vatulointi, tuo pöhkö uudissana,
tarkoittanee tietenkin vattujen keräilyä. =D
Saaliina oli myös viisi kantarellia.
Ne ovat minirasiassaan puhdistettuna ja pakastettuna
jos vaikka Mama sattuisi piipahtamaan,
ja voisin niistä kokata hänelle minikastikkeen...
Tässä marjasaaliimme puhdistettuna.
- Onneksi molemmat poimivat marjansa
niin siististi ettei kahdesta puolikasämpäristä
löytynyt kuin ehkä yhteensä 10 mustikanlehteä.
Pitihän minun marjapiirakkakin heti
leipoa. Muut marjat menivät
pakastimeen odottamaan niitä hetkiä
kun jälleen tekee mieli maiskutella
kesältä maistuvaa marjapiirasta.
Marjamurupiiraan ohje tuolla.
Labels:
Ihan pihalla,
marjat,
Metsä,
metsämansikka,
metsämarja,
metsän antimia,
mustikka,
puolukka,
sadonkorjuu,
sienet,
vadelma
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











