Keskiviikkona alkaa kesä

Tänään pitäisi sääennusteiden mukaan olla 

kesäistä koko Suomi-neidon maassa, 

päästä varpaisiin. 

Puutarhassa, tai ihan vaan pihassa, miksi sitä 

nyt kukin haluaa sanoa, kukkii täälläpäin 

vihdoin häälahjakirsikka, sellainen tosi makea. 

Viime syksynä siinä oli ensimmäisiä 

ihania kirsikoita. Sain maistettua pari 

ja kyllä oli ihania, omnomnom. 

Kirsikan virallinen nimi 

on tietenkin makeakirsikka. =)

Myös omenapuut kukkivat. 

Paitsi pari puuta ei vielä kuki... 

Ehkäpä ne vielä uneksuvat... 

Tämä ihana valkoinen narsissi hurmaa 

minut aina kun näen sen. 

Näitäkin piti tulla enemmänkin 

kukkapenkkiin mutta oliko vähä-

luminen talvi pakkasineen taas 

sipulikukilleni vahingoksi? 

Vaikka kasasin kukkapenkkeihin 

lisäluntakin?  

Pari esimerkkiä kerratuista tulppaaneista 

tässä tämä keltainen on Sun Lover... 

ja tässä toisaalla kasvavia Gudoshnik doubleja.

Pidän kovasti surfinioista. 

Ne kukkivat anteliaasti koko kesän 

kun vaan muistat kastella ja nyppiä ne. 

Surfiniatkin piti pitää viime viikolla sisällä 

koska yöt olivat liian kylmiä niille ja monille 

muille kukille. Surfiniat tuoksuivat keittiön 

pöydältä olohuoneeseen asti. 

Nyt ne saavat jälleen roikkua 

terassilla maailmaa katselemassa. 

Hani osti äitienpäivänä meille kaksi 

viiniköynnöstä, punaisen ja vaalean. 

Nekin piti kiikuttaa sisätiloihin kylmyyden 

ja raesateiden vuoksi viime viikolla. 

Vasta maanantaina uskalsin kantaa ne 

takaisin terassille.

Pelakuutkin olivat sisällä turvassa jonkin 

aikaa. Pisimmät ovat valkoisia talvetettuja 

Queen Maryja ja vaaleanpunaisia mårbackoja 

ja matalat uusia tummanpunaisia lähikaupasta.  

Jos kaikki hyvin käy, kohta tässä Hanin 

tekemässä puisessa kukkalaatikossa 

kukkii pelakuumix. 

Ennen viime viikon raekuuroja ehdin hakea

sisälle maljakkoon pari Gudoshnik doublea. 

Nämä pari talvettamaani Queen Marya 

eivät ole tänä keväänä ulkona 

käyneetkään. Taidan jättääkin ne 

tuohon olohuoneen ikkunalle. 

Sadepäivänäkin ne ovat kuin 

vihreät lämpimät verhot.

Äiti-Mamani kävi viime viikon alussa 

ja toi minulle tämän kauniinvärisen 

punasävyisen orvokkiamppelin. Sekin oli jo 

evakossa sisätiloissa mutta pääsi 

jälleen pihalle jo sunnuntaina. 

Sementtisydämiä kukkapenkkiin

Näin komeita ovat ukkolaukat muualla. 

Meidän pihaltamme talvipakkanen vei ne.

Nämä komeat korkeat ja yksilöt 

olen kuvannut äitini puutarhassa. 

Saniaisetkin ovat kasvaneet hänellä tänä kesänä 

aivan hurjan pitkiksi! 

Hah, meillä on vaan tämän yhden ja ainoan jämät. 

Kukkapenkistäni siintää viime kesän remonttiurakan jäännöksiä: 

kun piti sinne tänne valaa koko ajan jotakin ja päivän 

päätteeksi astian pohjalle jäi sementtiä, 

ennen astian pesua kaivoin pihaan,
hiekkaan sydämenmuotoisen kuopan
ja kaavin loput sementit siihen kuivumaan. 

Niin syntyi monta sydäntä 

kukkapenkin askelmiksi. 

Vaaleanpunaisia purjoliljoja

Minä sitten tykkään 

näistä pinkeistä pikkulaukoista. 

Onneksi en näitäkin menettänyt viime 

talven pakkasissa vaikka niillä onkin pienet 

hentoiset kukkasipulit ja suurin osa sipulikukkiani 

tuhoutui. Mm erikoinen hajulaukka, ukkolaukka, 

tulppaanit ja narsissit... Yhyy.

Koko lista kadonneista
kukistani löytyy tuolta,
kommenttiosiosta. 

Allium Ostrowskianum

Nämä sinnikkäät pienet
vaaleanpunaiset purjoliljat  
jäivät. Hyvä. 

Ovat niin suloisia!

Tuhoutuivatko sipulikukat ja moni muu?

Oli kuulemma 30 vuoteen tuhoisin talvi puutarhoille, 

ja sen valitettavasti huomaa.

Mukkelismakkelissipuleista joita oli syksyn uusina sipuleina yhden söpön horizontulppaanisipulipussukan kanssa yhteensä yli 100 kpl, (plus ne kaikki entiset) ei mistään ilmaantunut maanpäälle kukkimaan kuin tasan kaksi mukkelismakkeliskukkaa. Toinen oli marianneraitatulppaani ja toinen tämä keltakirjava... Voih. Missä ne muut piileksivät? Ihanat pionitulppaanitkaan eivät enää heränneet eloon.
Voi surku! 

Kuinka odotinkaan 

suloista sipulikukkien paljoutta.

Myös ukkolaukkani on mennyttä tätä yhtä ainoaa lukuunottamatta, joka kurkistelee metsäkurjenpolven lehtien suojasta. Kuinka olenkaan niistä laukoista muina keväinä ollutkin pikkuisen ylpeä. Ylpeys kävi nyt lankeemuksen edellä kuin vanha kansa totesi.
Viime syksynä näiden kaveriksi istutin uusiakin laukkoja ja myös valkoisia tällaisia palleroisia. Mutta ei näy edes vihreää piippaa penkistä. Kevään kukkaloisto ei siis oikein saapunutkaan.

Jälkiviisaana manasin itseäni, kun en ollut älynnyt talvella heitellä lunta lisää kukkapenkkien päälle suojaksi. Mutta keväämmällä kun ei edes ollut sitä lunta, vaan kaikki se vähä suli pois ja pakkanen silti jylläsi, eli ei se ollut minunkaan vikani.

Paitsi että olisihan minun pitänyt osata jotenkin ihmeellisesti ennustaa tämä ihmetalvi ja -kevät ja peitellä kaikki mahdolliset kukkapenkit havuin ja lisäturpeella, ja köynnökset pakkaspeitteillä...  Nekin nimittäin lakkasivat olemasta.

Olen kovin suruissani
kun selvisi että myös 
kolme rakasta, kaunista 
kärhöäni on myös kuollut. 

Samoin syksyllä hankkimani köynnöshortensia 
ja kaksi köynnöskuusamaa. =(

Nyt olen sitten ostanut niiden tilalle humalaköynnöksiä. 

Josko ne innostuisivat kasvamaan 

komeaksi niin kuin nämä tässä, äitini kesäpihassa...

Pihan olisi pitänyt olla tänä kesänä 
erityisen kaunis ja kukkasellinen.

Mutta tätä kasvikatoa taisi 
olla liikkeellä koko Suomessa.

Edit: 

Vasta syksyllä istuttamani Runoilijannarsissitkaan 

eivät kukkineet lainkaan. Yhyy. 

Myös poikasiltani saamani kaksi äitienpäiväruusua 

eivät enää jaksaneet herätä tänä keväänä. =( 

Samoin ihmeellinen sininen ruusuni kuoli. 

Niin kuin myös Gojimarjapensas, 

mennyttä on. =( 

Samoin lisätään menetettyjen listaan 

lisää sipulikukkia eli hauskat hajulaukat. =(

Lisätään myös vasta viime keväänä istuttamani,
ei vielä koskaan kukkineet Harsokukat, Gypsophilat.

Lisää talvessa kadonneita:
Valkoinen särkynytsydän. =(((( 
Valkoiset kuukausimansikat! =(
Komea mäkimeirami eli oregano 
sekä sitruunamelissa,
ja viime kesän muhkea persilja. 

Iiriksetkään eivät kukkineet lainkaan.
Tekivät vain muutaman lehden... Surku!


Edit: myös viiruhelpi katosi mitei
täydellisesti. Vain muutama lehti jaksoi
nousta esiin.

Lista näköjään jatkuu ja jatkuu... 

Kevät tuo toukokuun

Ja toukokuu tuo kevään! 
Tässä muutamia viime syksynä Virosta tuomiani 
 posliinihyasintin, Puschkinia libanotican 

sipuleita kukassaan.  

Mukana keväisessä kukkakollaasissa muitakin tällä hetkellä pihassa 

 kukkivia ensimmäisiä pieniä välähdyksiä tulevasta kesästä, 
idänsinililjoja eli scilloja, sinivuokkoja ja krookuksia.

Tulppaanien alkuja näkyy jo siellä täällä, 
samoin narsissien ja kirjopikarililjojen vihreitä pilkahduksia. 
 

 Koivuangervo on kohta lehdessä 

eli sen voin sanoa olevan jo kuuluisalla 

hiirenkorvalla! 

 Myös puut alkavat paisutella lehti- ja kukintoalkujaan.  

Tässä esimerkkinä omenapuun kukkanuppu, 

syreenin lehtinupukkasykerö, 

terttuseljan viininpunaisia kukkatertun alkuja, 

ja pihlajan pehmeänukkaisia lehtikääryleitä.

 Peippokin on saapunut 

ja laulanut varsinkin aamuisin pihalla punarinnan 

ja niiden kaikkien muiden ihanuuksien 
kanssa kilpaa... 

Mene sinäkin ulos 

neljän - viiden - kuuden 

maissa aamulla 

ja 

rakastu 

lintujen konserttiin, 

niin tiedät mistä puhun. 

Viimeiset tuoksuvat liljat

Olen hiukan myöhässä tämän kuvaparin kanssa, 

sillä nämä pihamme rakastettavan ihanat puuliljat 

ovat jo lakanneet kukkimasta tältä kesältä. 

Hajulaukka

Tämä kellokukka on kuin aikuisten värityskirjaan 
puuväreillä väritetty eikö vain? =) 

Miten meinasinkin melkein unohtaa mainita 
tämän kevään ihanan kukkapenkkini uutuuden, 
hajulaukan, Allium siculum.

Näin ensimmäiset hajulaukat Maman puutarhassa, jossa ne ovat
mukavasti päässeet leviämään. Tykästyin kovasti kasviin ja niinpä

viime syksynä tilasin sitä sipuleina nettikaupasta,
ja istuttelin sinne tänne, meidän pihaamme.

Keväällä kukkapenkistä ilmaantui ensin suippoja pitkiä lehtiä,

ja niiden perässä kohta pitkänhuiskea kukkaputki,
joka kukki ihanasti kesä - ja  heinäkuussa. 

Kukan nimi ei ole mitenkään mieltäylentävä, 

mutta itse kasvi on mielestäni mielenkiintoisen ihana.

Kasvin nimi tulee kuulemma siitä,
"kun kasvin lehtiä murskaa 
niin ne haisevat pahalle."  


Paitsi että  

kenen mieleen nyt tulisi mennä 
murskaamaan kukkien lehtiä!!!? 

Itse olen havainnut muutaman kukan maljakkoon leikattuani
varren tuoksuneen hetken vahvasti ruoho-
ja valkosipulin sekoitukselta, mutta tuo
- minun mielestäni - ihana, eikä tippaakaan paha,
ruokainen tuoksu
hälvenee kyllä pian.

Maljakon vedessä kukka ei enää tuoksu.
-Tai haise, niin kuin joku sanoisi,
joka ei sipulista pidä... =)

Syksymmällä elokuussa kukkavarren 
päässä oleva kukinto muuttuu 
tällaiseksi minisipulirypäkseksi.  
Kukkien tilalle ilmestyy pieniä sipulinnäköisiä 

koteloita, jotka ovat pullollaan siemeniä. 

-Tai olisi ollut ellei se pahuksen
viriili viheliäinen ukkofasaani olisi vieraillut jälleen

pihamme kukkapenkeissä ja syönyt näitäkin pois!

Onneksi ehdin ottaa kuvia näistä... 

Valitettavasti se otus on päässyt tosi pahasti 

kukkasipulien makuun. =(

Näistä minisipuleista se pahus sai aikamoisen hikan,
joka lopulta paljastikin ukon ikävän vierailun pihallamme.
Mies hääti linnun pois.

Näin kukkapenkistä miten iso lintu oli jälleen kaivellut
 syviä kuoppia, kaivanut maastakin esiin kukkasipuleita ja
hakannut ne pilalle...

Argh! 

Inhoan sitä lintua! 

Se raahaa joskus mukanaan naaraiden haaremia
mutta niiden naaraiden en ole nähnyt syövän kukkasipuleita.


PS:
Kuinka pitkäikäinen fasaani oikein on,
koska tämä on jo viides kesä kun se mokoma
käy tuhoamassa kukkasipuleita?

Luin nettilehdestä että: 
Fasaani on mieluisa pihavieras. 
Hah! 

Ei meillä, todellakaan!
Se on syönyt jo kymmenien ja kymmenien eurojen arvosta
köyhän runoilijan kukkasipuleita. Snif.


Älkää tarhaajat päästäkö 
niitä enempää Suomen luontoon!!!! 

Se on varsinainen vieraslaji joka pitäisi poistaa Suomen luonnosta! 

*Katselee netistä fasaaninpaisto-ohjeita... 

Kasvaako pihallasi vanhoja raparpereja ja harvinaisia sipulikukkia?

Luonnonvarakeskus kerää tietoja vanhoista paikallisista puutarhakasveista. Nyt kiikarissa ovat koristekasvit ja etenkin sipulikukat. Lisäksi kaivataan vanhoja, punamaltoisia raparpereja. Ajankohtaiset kasvikuulutukset julkistetaan Turun Piha & Puutarha -messuilla 10.−12.4.2015 Luonnonvarakeskuksen  osastolla (C55).

Vanhat puutarhakasvit kiinnostavat Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijoita monesta syystä.
- Vanhoilla koristekasveilla on kiistaton arvo. Ne ovat usein pitkäikäisiä, kestäviä ja helppohoitoisia. Lisäksi ne ovat  sopeutuneet pohjoiseen ilmastoon ja sopivat suomalaiseen kulttuuriympäristöön, vanhempi tutkija Sirkka Juhanoja Lukesta perustelee.
Myös vanhat viljelyssä olevat härkäpavut ja herneet kiinnostavat. Tietoa kaivataan omenan paikallislajikkeista Hannulan  Talvi, Lemun Talvi ja Tammisaari.

Kasvaako pihallasi harvinaisia sipulikukkia? 

Lukessa etsitään tietoa kaikista sipulikukista, jotka ovat kasvaneet 1950-luvulla tai sitä ennen. Tutkijoita kiinnostavat yhtä hyvin laajoina kasvustoina leviävät lajit kuin harvinaiset yksittäiset kasvit.
- Kerro meille helmililjoista, hyasinteista, kevättähdistä, krookuksista, käenrieskoista, laukoista, lumikelloista, narsisseista, pienistä varhaiskevään kurjenmiekoista, pikarililjoista, posliinihyasinteista, rusko- ja sahramililjoista, sinililjoista, tiikerililjoista, tulppaaneista ja varjoliljoista, Juhanoja kehottaa.
Ota yhteyttä myös, jos tiedät jossakin kasvavan harvinaisia sipulikukkia, kuten kellohyasintteja, kevätlumipisaroita (kevätkelloja), koiranhampaita, kuningasliljoja, madonnanliljoja, miekkaliljoja, paratiisililjoja, kesälumipisaroita (suvikelloja) tai tähdikkejä.

Koululaiset metsästävät kadonneita vanhoja raparpereja 

Raparperi on yksi yleisimmistä kotipuutarhojen monivuotisista ja pitkäikäisistä kasveista. Siitä on kuitenkin vähän tietoa. Suomessa on ennen 1940-lukua viljelty puna- tai valkomaltoisia sekä aikaisia ohutvartisia raparperilajikkeita. Harvinaisia ovat myös vanhat makeat ja vähähappoiset raparperit.
- Kutsumme kaikkia suomalaisia ja erityisesti koululaisia etsimään tietoa vanhoista raparpereista yhdessä opettajan tai vanhempien kanssa, tutkija Merja Hartikainen Lukesta kannustaa.
Raparperi on helppo tunnistaa ja tietoja kerätään raparperin omistajaa haastattelemalla. Kuulutukseen voivat vastata myös kaikki vanhoista raparpereista tietävät henkilöt. Vastauksia toivotaan varsinkin Sisä-Suomesta ja Pohjanmaalta. Vastata voi heinäkuun loppuun asti.
Maskun Tammenahjon koulun opettaja Katja Välimäki on suunnitellut Raparperi kateissa! - koululaiskuulutuksen yhdessä Geenivaraoppi-hankkeen toimijoiden kanssa.
– Raparperi on helppo ja hauska tutkimuskohde pienillekin koululaisille. Aihe sopii hyvin kakkosluokan ympäristötietoon, kun käsitellään marjoja ja kasveja, toteaa opettaja Katja Välimäki.
– Mielenkiintoa lisää se, että löytöpalkkiona on mielenkiintoisimpien raparperien pääsy dna-tutkimukseen!
Maskun koulun neljä oppilasta ja opettaja osallistuvat Turun Piha & Puutarha -messuilla pe 10.4. klo 12.00–12.30 isoäitien raparperien etsimiseen Luken messuosastolla.

Lisätietoja:

Kasvikuulutukset: www.luke.fi/kasvigeenivarat

Ohjeet koululaisten osallistumiseen: peda.net/hankkeet/geenivaraoppi  

Kuvassa raparperin kukka. =)

Ohessa vanha postaus:

Raparperichutney.

Kaikille raparperi ei sovi 

Ei raparperia reumapotilaille, munuaistautia sairastaville, 

kihtipotilaille ja niveltulehdusta poteville! 

Raparperi ei sovi heille, 

koska heidän tulehduksensa voivat pahentua oksaalihapon takia. 

Suolaheinä kuuluu samaan sarjaan. 

Alle 1-vuotiaille ei myöskään saa antaa raparperia, 
pieniä uusia perunoita,

kuten ei esim pinaattiakaan.

Raparperista voi käyttää syöntiin ainoastaan varret. 

Raparperin lehtiä ei saa syödä, sillä ne ovat myrkyllisiä. 

Lehtien päälle ei myöskään kannata asetella suoraan ruoka-aineita 

tai käyttää niitä lautasina. 

Pöytäkoristeena ne kuitenkin 
toimivat vallan mainiosti.

Lähteinä mm Yle,Akuutti