Hienoa uutta Tauskia

Iiriksiä

Kuvattu Maman puutarhassa, mutta hän antoi tätä kukkaa minulle,
joten tällaisia on tulossa omaankin puutarhaamme. 

Ottelevatko kurjet koskaan vaikkapa siperiankurjemiekkojen  

(Iris sibirica) kapeilla ja voimakkailla pitkillä lehdillä?

Miten ihmeessä tämäkin kasvi on aikoinaan nimetty? 

Miksi sen suomennos ei ole vain Siperian iiris?  =) 

Juhannuskuvia vielä

 Katsotko sä mua!?

Hmmm...
Tralaa! 

No katsele rauhassa. 

Minä syön nyt auringonkukkien siemeniä tästä automaatista.
Välillä voin napata pähkinän...

Ihailen välillä albinopihlajan lehtiä... 

Ukonlaukat nyt

Ukonlaukat kuivumassa. 

Kasvihuoneilmiö

Poikkesimme aivan ihastuttavassa paikassa Turusta kotiin ajellessamme. Olimme jo menomatkalla huomanneet hauskat mainokset tienvarrella jotka kutsuivat tutustumaan paikkaan nimeltä Kasvihuoneilmiö. Se on yhtaikaa kahvila, ravintola ja diverssikauppa. Se on elämys! On vaan tainnut olla mieskuvaaja ottamassa näitä nettisivun mainoskuvia kun niissä ei näy se paikan vetovoimainen ja ylivoimainen naisellinen puoli... =)))

Lähempi tarkastelu osoitti paikan tosiaan olevan entinen kasvihuone, muine lisärakennuksineen, jossa valoisaa ja ihmeen avaraa tilaa valtasivat muutamat eksoottiset kasvit, lukemattomat patsaat, kirjat, huonekalut, astiat ja koriste- sekä käyttöesineet ja paljon paljon muuta. Tulijan ottaa vastaan ensin pihan Aslan-leijonaa muistuttavat patsaat, sitten hehkeät kivineidot. Sisälle päästyä silmät ilahtuvat värikkäistä puutuoleista ja jyhkeistä pöydistä sekä katossa roikkuvasta sinisestä jättimäisestä haikalasta... Wow mikä paikka! Ja se jättimäinen viiniköynnös! Vai onko niitä monta yksilöä?? Ihana!!

Netistä hiukan kotona lisäopiskelin jotta paikan mainoksista on paikan omistaja joutunut kättä hiukan vääntämään tuolla seudulla. Onni ne mainokset meille olivat! Ilman niitä emme olisi havainneet koko paratiisimaista elämyspaikkaa!

Tietenkin, niin kuin aina, mie itse olin ihan rahaton.
-Runoilla kun ei oikein elä... 

Olisin halunnut ostaa vähän kaikkea! Vaikkapa ruusukahvikuppiparin ja ihan minikokoisen lasikuvun vaikka kahdelle cup cakelle, ihanine jalallisine alustoineen, hauskan jääkaappimagneetin ja vaikka yhden uuden vaaleanpunaisen prisman, mutta minkäs teet. Rahatonna tyydyin vain ihailemaan sitä kaikkea ihanuutta ja uskaltauduin ottamaan kännykällä pari kuvaa, vaikka vanha nokialainen tekeekin kuvista ihan sinisiä. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua... Kuvitelkaa sinisävy ja utuisuus pois... 

Kasvihuoneilmiössä voi myös ruokailla kotiruualla tai istahtaa vaikkapa jäätelölle ja kaffeelle...

Tai ihailla kanikonttorin
kahta pupujussikkaa jotka ottavat toimistossaan
rentona siestaunia keskellä työpäivää. =)

Kasvihuoneilmiössä on myynnissä myös vanhaa tavaraa. Tai voit somistaa kotisi vaikka pelkillä kullanvärisillä tai vaikkapa hopeanvärisillä tai kuparisilla esineillä. Tai somistaa kämppäsi armeijan ylijäämätuotteilla.

Napoleonin patsas oli suurinpiirtein miun mittaiseni. Mie seisoin sen vieressä ja Hani arveli jotta samanpituiset ollaan. Napoleon oli täten myytävänä.

Ihailin suuresti ja hiukan varovasti silitellen vanhoja ihania vaatekaappeja, monilaatikollisia lipastoja ja jyhkeitä pöytiä tuoleineen.

Näissä nojatuoleissa on leikkimielisyyttä
ja aimo annos naisellisuutta mukana. 

Loppujen lopuksi Hani muisti taskussaan olevan pari euron kolikkoa jotka hän ojensi minulle juuri kun muistin, että puutarhantynkämme tarvitsisi jonkinlaista juuttinarua jolla voisin sitoa kukkia ja puskia ettei tämä sadekausi kaatelisi niitä pitkin poikin. Hanillakaan ei kesälomaraha ole vielä tilillään, enkä mie hänen rahojaan muutenkaan halua tuhlata, vaikka yhteiseen kotiinhan mie yleensä ostelen jos jotakin ostelen. Harvoin ostelen mitään vain itseäni varten. Paitsi vaatteita kirpputoreilta. Sellaisia puhtoisia sellaisilta kirppiksiltä joissa ei haise homeelle... 

Narukerän (1,50 €) sain mukaani tästä kaupasta ja hymyn sekä hyvän mielen.
Kannattaa poiketa. Ajan kanssa. =) 

Minulle saa ostaa ja toimittaa sieltä sellaisen 12 euroa maksavan siron minilasikakkukuvun alustoineen... =) 

Tosin ei kukaan ole sellaista Ikea-kakkulasikupuakaan -ihan normaalikokoista- toimittanut miulle vaikka olen sellaisesta hössöttänyt jo muutaman vuoden. Kerrankin miulle vaan ilmoitti eräs Ikeassa työskentelevä, jotta heillä on niitä myynnissä. Lällätislää. =)

-Niin, mutta miten sellaisen saisi lähetettyä minulle? Tokihan mie sen maksaisin mutta harvoin pääsen itse siihen liikkeeseen käymään, mies kun taitaa olla allerginen ikealle ja silloin meidän auton liikkuvat etupyörät eivät sen firman parkkipaikalle millään käänny. Onneksi ne nyt kääntyivät tämän hauskan paikan pihamaalle. =) 

PS: 
Ylin kuva on Megamyynnin (joka on taas avoinna miltein heinäkuun loppuun) 
kassalinjastolta napattu mainosteksti.

Terveisiä Turusta!

Koska emme voi tällä hetkellä 

ikävien kosteusvauriolöydösten vuoksi 

jatkaa taloremonttia, päätti kesälomalais-Hani aamulla 

jotta me lähdemme sitten jonnekin ihan muualle. 

Päivän ex tempore reissu osui Turkuun, jossa en 

koskaan aikaisemmin ollutkaan käynyt. 

Ja tässä sinappituubeista
(paras sinappi, se punakorkkinen!)
tuttu näky: 

Turun linna. 

 Linnan sisäpihalla näkyy seinässä 

reliefi...

 ...jossa selkeästi oli paljon sydämiä. 

Korjatkaa jos olen väärässä.

Mutta ei niin, kuin Pikkutalo-blogissa,
joka ehti vajaan vuorokauden olla
julkisena ja jo heti tuli niskaan törkyä
joten se blogi jouduttiin sulkemaan uudelleen.

Ikkuna-aukko seinässä. 

Me muuten katselimme hetken sisäpihalle tuosta 

ikkunasta.

Kuin olisi muinaisuuteen kurkistanut.
Pihalta ikkunaan katsoessani
olen ihan selkeästi
näkevinäni siinä ritarin hahmon... 

Ulkoseinän vaakuna... 

Linnaa ympäröivää puutarhaa...

Humalat kasvavat muurilla... 

Ja matka jatkuu
ja palaa muovisten oviaukkojen
eristämään kotiin... 

Paljain varpain

♥

Ruusun tuoksua

Sitä pitää hengittää nautiskellen. 

Ruusun tuoksua...

Taitoin muutaman juhannusruusun
asettaen ne mukiin.
Kuljetin mukia mukanani
välillä kukkia nuuhkien.
Laitoin mukin ensin keittiön pöydälle.
Otin pois sen.

Vein mukanani yläkerran rappusten
vieressä seisovalle tasolle.
Otin pois sen.

Viimein kannoin mukin
mukanani yläkerran
ikkunalaudalle.

Siinä,
puhtaalla,
uusitulla ikkunalaudalla
ruusut helottivat kauniisti
ja aisteja hellivä tuoksu täytti huoneen... 

♥

Punakakkara haluaa esiintyä valkoisen vierellä

Ensin nuppusuppu auki
ja sitten menoksi.

Punapäivänkakkaran takaa näkyy
koko ajan lisää pituutta kasvava 

Verbascum phoenicum 

joka paljolti muistuttaa 

meikäläistä tulikukkaa. 


Sitä kasvaa vain kaksi yksilöä,
vaikka istutin pussukallisen sen siemeniä.
Itävyys ei ollut paras mahdollinen,
mutta sain kuitenkin rahoilleni vastinetta
koska edes kaksi kukkivaa kasvia
saapui ilokseni.
Tosin senkin kukkimista saa odotella vuoden verran... =)

Jospa punakakkara saa voimia 

valkoisen eksoottisen ilmestyksen 

läsnäolosta? =) 

Illan varjot

 Digitalis purpurea 

Illan varjoissa pihalla voi nähdä uusia aukeavia ilahduttajia. 

Viime vuonna pihallamme oli vaaleanpunaisia rohtosormustinkukkia, 

ja nyt valkoisia. Ne kaikki (=muutamat) jotka siemenistä sain kasvatettua 

viime kesänä odottelemaan tämän kesän kukkimistaan. 

Nyt en olekaan vielä ehtinyt laittaa monia uusia perennoja kasvamaan. 

On tätä hösseliä riittänyt talon korjauksen/purun kanssa ja 

muitakin vatsaavääntäviä harmituksia on sattunut. 

Kaikki ikävät asiat eivät ole kohdanneet minua henkilökohtaisesti 

mutta ovat osuneet niin lähelle että omakin vatsa on ihan solmussa 

huolesta rakkaiden puolesta. 

Illan puutarha(ntynkä) lohduttaa olemassaolollaan. 

Vie pois ajatuksia ikävistä asioista. 

Ja ikävistä ihmisistä, 

joiden elämän päätarkoitus on vakuuttaa 

muille omaa ylivertaista erinomaisuuttaan, 

ja selitellä meille ymmärtämättömille
omia omituisia oikkujaan 

oikeutettuina tekoina... 

Hus pois negatiiviset ionit... 

Ukkonen kuuluu jossain jyrisevän.  

Ilma puhdistuu... 

Ihastuttavan luhtakerttusen laulu kaikuu vielä joinakin iltoina 

lyhyin pyrähdyksin. Sen kosioaika sekä reviirin julistus 

taitaa olla tältä kesältä ohi ja se lurittelee vain niukasti, 

vaan kyllä sekin helähdys jo piristää miun mieleni. 

Sen ääni toimii vastaloitsuna pahalle mielelle. 

Se tuo mieleen keveyden, 

pohjustaa sielun yönunille. 

Muurahaiset vainoavat vasta yhden vuoden ikäisiä pioneitani 

joita haluaisin vaalia kaikelta pahalta.
Niin kuin kaikkia Murusianikin. 

Kaikkia rakkaitaanhan kaikki... 

On tosin olemassa vanhempia, 

jotka vaikeuksien tullessa hylkäävät 

lapsensa... 

Minäkin tiedän muutaman sellaisen ihmisen. =( 

Onneksi meillä joillakin hoivavietti säilyy ikuisesti, 

ja sen piiriin kuuluu muitakin kuin vain omat lapset. 

Siihen piiriin kuuluvat kaikki rakkaat. 

Sellaisen vahvan taikapiirin sisäpuolelle
kuuluvat eivät varmasti
hylkää tai yhtäkkiä vaihda
rakkaimpiaan.

Kodeilla on eroja.

Akileijan taikaa

♥

 Lehtoakileija, 

Aquilegia vulgaris, Lime Sorbet 

on kaunis ja kuulakas. 
Nuppusena kukka on enemmän 
vihertävä, mutta auetessaan se vaalenee. 
Kukat melkein hehkuvat iltaisin 
satumaista valoaan. 


Ne loistavat 
valaisten 
lähiympäristöään  
jopa vesisateessa. 

♥

Liljat aloittavat hehkunsa...

Ensimmäisenä vuorossa nämä oranssit...

♥

Nämä ovat ainoita kukkia, 

joita tässä pihassa oli alunperin. 

Nämä oli istutettu talon seinälle. 

Poistin ne sieltä ja laitoin kukkapenkkiin. 

En tunne lajiketta. 

Kuka tuntisi? 

Juhannusaattoiltana

Kunnon suomalaiseen juhannukseen kuuluvat tietenkin nuoret koivut 

huvipaikan koristeina ja juhlapöydässä juhannusruusun oksat. 

Juhannusruusun vaaleanpunainen versio tuoksuu hurmaavalle...

Nunnukka-tyttären poimima ja sitoma
ihana kesäkukkakimppu pysyi hyvänä
useita päiviä rappusilla.

Vasta sadekausi sai sen lakastumaan
ja lamaantumaan... 

Mukavaa Juhannusta kaikille

 ♥

Nyt taas Juhannustaikoja tekemään! 

Tai reissulaukkuja ja autoja pakkaamaan, junissa ja busseissa pitkiä tunteja kuluttamaan, yhteen paikkaan suurella joukolla kokoontumaan ja juhannusta grillin ääressä kokkaamaan, kokkoja katsomaan. Tai sitten vaan ihka tavallisesti normikesäviikonloppua viettämään, 

ihan omassa kodossa.

-Tai kenties, jos hyvin sattuu, 

sitä pääsee vaikka jälleen jotain remontoimaan... =)

Mukavaa juhannusta joka tapauksessa jokaiselle. 

♥

PS:

Jos teillä ei ole juhannuksena yllinkyllin kaikkea mahdollista puuhaa 

ja olette netin ääressä, niin piipahtakaapa 

Aikatherinen luona hänen Pieniä sanoja-blogissaan 

jossa kirjoitetaan porukalla Varjojen saari-jännärijatkotarinaa. 

Voithan vaikka lähettää Aikatherinelle pätkän omaa 

kirjoitustasi, osallistua tarinaan. =)

♥

Unettava päivä ja unikot

 ♥

 ♥

Vanhahko, hieman hörsyläterälehtinen unikkolajike
(olisiko pioniunikkoa? )

seassaan vuorikaunokki Centaurea montana, 

ja akileijoja erään villin puutarhan pihamaalla. 

Villiä ja jalostettua violettia

 
♥

Jalokurjenpolvi 

Geranium orion, 

aukaisi ensimmäiset terälehtensä.

♥

Melko viehko kukka.

♥

Kuvateksti:

Tontin yhdellä rajalla on risupuukepakkopino. 

Se syntyi siihen kun Hani lähti hakemaan viime kesänä 

jotakin remppatarvikkeita peräkärryineen lähikaupungista 

ja mie jäin pihalle, vilkutin ja touhotin touhujani ja tuuli 

pamautti ulko-oven kiinni, eikä miulla ollut avainta... 

Lämpimikseni vipuilin ne muista puupinoista kartetut, 

systemaattisen (liiankin) huolellisesti jopa pikkurillin paksuiset 

polttopuun pituiset kepakot pinoihin, kun en siinä muutakaan 

tekemistä keksinyt. Onneksi mies palasi noin tunnin päästä, 

sillä sää kävi sillä välin viileäksi. 

Niin, se hassu, hiukan taiteellinenkin pino kesti säät, ja tummeni 

ja hiukan taipui lumen painosta mutta pysyi talven ja kevään pystyssä, 

aina kesäkuun alun nuorten valmistumispäivän aamuun saakka. 

Silloin se kovassa tuulessa 

kaatui taloon päin rumasti rötköttämään ja Hani-armas, kun miulla oli 

muita kiireitä, lupasi mennä laittamaan kepakot takaisin pinoon. 

Laittoihan hän, mutta haki liiteristä oikeita, vaaleita klapeja siihen 

tukipuiksi ja muutenkin kokosi pinon erilailla, sillai ei-taiteellisesti, 

ja lisäksi hän pinosi pinon kallistumaan pois päin tästä kaatosuunnasta... 

Se pino kesti toissapäivän vesisadekuuroon asti. 

Se kaatui nyt sitten sinne toiseen suuntaan.  

Mie kokosin sen eilen uudella tavalla pystyyn 

ja keräsin pinon kaatamista lupiineista vesipaljuun 

komian kimpun. 

Tämä oli ensimmäinen jakso sarjastamme 

"liian-pitkiä-kuvatekstejä."  =D

Vuorikaunokki (Centaurea montana). 

Muuan villiintynyt piha tässä lähellä
on näitä puoliksi valtoimenaan...

♥