Se heinäkuu onkin. Meilläkin nuoret kirsikkapuut ovat jo antaneet satoaan. Ampiaiset ja muut hyönteiset kyllä yrittävät lintujen kanssa verottaa puita sen minkä kerkiävät, mutta onneksi rastasverkot auttavat parissa puussa asiaa ja minäkin saan maisteltavakseni niitä ihanuuksia.
Tykkään erityisesti niistä makeista lajikkeista. Vahingossa ostimme pihan ensimmäiseksi kirsikkapuuksi hapankirsikan ja se on kauheaa. Täytyy koettaa tehdä sen marjoista hilloa.
Hani ei välitä kirsikoista mutta minä kyllä tykkään! Hän saa enemmän pihan mansikoita. Siirsimme tosin entisen mansikkamaan uuteen paikkaa, eikä uusi tee koskaan kuin muutaman mansikan per puska, mutta saa siitäkin suun mansikkaiseksi.
Viime vuoden mansikkasato oli n 15 kiloa mansikkaa, josta pakastimme osan, teimme hilloa ja likööriä, mutta tänä kesänä vain pari kiloa sattuneesta syystä. En muuten edes saanut maistettavakseni sitä viime vuoden mansikkalikööriä, kun annoin kaiken joululahjoiksi muille...
Ihailen kaikkia suussasulavia ohjeita kirsikoista ja sitten en kuitenkaan ehdi kuin pihalla puuhailla kaikkea.
Tänäänkin leikkasin pois jo akileijojen, ukkolaukkojen, hajulaukkojen sekä purppuratulikukkien siemenravat, jotta saan ne kuivumaan saunaan ja sitten taas pussitan siemeniä ensi kesälle...
Hanin etätöiden jälkeen yritän auttaa häntä mökin ulkoseinän maalausurakassa ja pian onkin jo ilta, ja eikun suihkuun, ja likaiset vaatteet pesukoneeseen ja ulos kuivumaan ja sitten kutimukset odottavat ja Areenan sarjat...
Erityinen kirsikkapäivä olisi sitten 16. heinäkuuta.
Ja ai niin, meinasi unohtua:
- onhan se heinäkuu myös vesimelonikuukausi!
sekä tietenkin jäätelökuukausi!
🍦🍨
