Kuvia reissuilta



Anonyymit papukaijat, Barcelona 2015.

Kun ulkona on kurja ilma ja olo on flunssainen, iskee kaukokaipuu. Kurkistelin vanhoja reissukuviani ja päättelin mieluiten kuvaavani kukkia ja eläimiä sekä patsaita, taloja ja maisemia.  Yleensä välttelen kuvaamasta ihmisiä, koska en itsekään haluaisi päätyä tietämättäni jonkun kuvaamana nettiin...

Saarenmaan villit unikot.

Kissa Saarenmaalta.

Sinisarja Madeiralta 2014.

Pasuunakukka hotellin pihalla, kevät 2014 Madeira.

Kamelian kukka, Monten puutarha, Madeira 2014.

Orkidea, Monten puutarha, Madeira 2014.

Monten puutarhan eräs patsas Madeiralla 2014.

Kuvat ovat loistavia muistoja... 

Katukuvassa Funchal, Madeira, 2014.

 Näkyy näissäkin ihmisistä vähän,
mutta toivottavasti kuvat eivät ole kovin tunnistettavia. 

Barcelona, kevät 2015.

Parc de la Ciutadella, Barcelona, kevät 2015.

Tibidabo, Barcelona, kevät 2015.

Punasarja eli kliivia, Barcelona, kevät 2015.

Kattohaikaroita, Turba, Viro.

Ihana talo, Mallorca, syksy 2010.

Välimeren rantaa, Mallorca, syksy 2010.

Haapsalun piispanlinna, Viro, 2013.

Villi hortensia levadan varrella, Madeira 2014.

Riikinkukko, Monten puutarha, Madeira, 2014.

Jokin haukka Madeiralla 2014.

Fatiman Neitsyt Maria, Madeira, 2014.

Mallorca, syksy 2010, hotellin ravintola. 

Mitä Sinä kuvaat mieluiten? 

Rakkauden rauniot

  Ungru Manor 

Lumituiskussa ajellessamme 

osuimme tällaisen näyn kohdille 

ja meille tuli vastustamattoman hypnoottinen halu 

pysäyttää auto ja mennä tutkimaan 

tätä mahtavaa rauniota
joka veti meitä puoleensa... 

Kotiin tultuamme saatoin leikkiä hetken 

tutkivaa journalistia,
(se oli mielenkiintoista) 
ja löysinkin linnatalosta tiedonmurusia sieltä täältä:

Talon nimi on Ungrun linna. 

Taru kertoo että

Ewald von Ungern-Sternberg
oli suuresti rakastunut saksalaiseen neitoon

joka suostuisi Ewaldin puoliksoksi vain 
jos hän rakentaisi morsiamelle samanlaisen talon 

kuin Merseburgin linna Saksassa. 

Ewald von Ungern-Sternberg

Niinpä rakastunut Ewald palasi kotiseudulleen ja 

aloitti valtaisan linnakartanon rakentamisen 1893. 

Ungrun linnaa rakennettiin vuosia uutterasti  
mutta se ei koskaan tullut täysin valmiiksi, 

sillä morsian kuoli kesken rakennustöiden, vuonna 1896. 

  Ewald menetti samantien kiinnostuksensa taloon 
ja hylkäsi sen. 

Asumattomuuden lisäksi n 120 vuotta, sekä maailmansodat 
ovat kohdelleet kaltoin taloa, samoin kuin myös paikalliset asukkaat. 

Ikuisesti keskeneräiseksi jäänyttä taloa on ronskilla kädellä purettu 

ja sen kiviä on käytetty mm läheisen lentokentän kiitoradan täytteenä. (!!!!?) 

Jäljellä onkin enää suurinpiirtein yksi kolmasosa entisestä linnakartanon koosta 

vaikka nytkin kokonaisuus on jotain aivan hulppeaa. 
Näetkö missä Late seisoo? 

Pelkkä talon kivijalkakin on korkeampi kuin pitkä mieheni. 

♥ 

Aikoinaan talo oli ulkoisesti jo valmis, 

mutta sisätyöt jäivät ikuisesti tekemättä, 
saksalaismorsiamen kuollessa.

Tuo mitä on linnatalosta jäljellä, 

on takaosaa ja tornin jäänteitä.

Kesäisin talon avoimen sisäosan näköjään valloittavat kasvit. 

Sortumavaaran vuoksi emme menneet taloon sisälle.  

 Onkohan tämä se kuuluisa 

Peterin tammi? 

Talon ympärillä nimittäin kasvaa 

jopa Ewaldin aikaisia alkuperäisiä puita...

Nykyiset talon omistajat 

ovat suunnitelleet 

ryhtyvänsä valtaisaan urakkaan  
eli talon kunnostukseen. 

Raunioita tarkastellessa näkee, 
että niitä on tuettu ja hieman paikkailtukin jo. 

Onnea jättiurakkaan. 

Ewaldin syntymästä 
on 150 vuotta.
Hänen kuolemastaankin on 
jo 104 vuotta. 

Hän eli vielä 13 vuotta rakkaan
morsiamensa poismenon jälkeen, 
sairastuen vakavasti Pietarin matkallaan 1908,
 ja kuoli siellä helmikuussa 1909, 
jolloin hänet tuotiin junalla Haapsaluun 
josta kärryillä tuohon suureen taloonsa, 
jossa hän vasta vainajana
vietti ainoan yönsä koskaan, 
ja josta hänet seuraavana päivänä 
kuljetettiin Hiidenmaalle sukuhautaan.  

Jotenkin tuntuu siltä, 
ettei hän itse olisi halunnut viettää 
tuossa talossa edes sitä yhtä yötä 
ilman häntä, 
jolle talo oli tehty... 

Lunta sateli koko ajan 
taloa kierrellessämme, 
kuin pienet valkeat aaveet olisivat 
haluneet kertoa meille vielä jotakin... 


 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸


Minä näen unia tästä rauniosta. 
Unissani se kuitenkin on ehjä, on kesä ja 
komeahiuksinen mies komentelee määräyksiä 
työmiehille ja ilmassa on odottava tunnelma... 

Johtuneeko uneni siitä, 
että otin raunioiden juurelta 
kolmikulmaisen kivimurikan muistokseni? 
Kivi on nyt olohuoneessamme ja kertoilee 
minulle öisin tarinoita...
 

   

Linkkejä: http://www.visitestonia.com/fi/ungrun-linna ,
http://www.manor.ee/?id=944&manor_id=83, 

Ronja Ryövärintyttären, eikun Haapsalun piispanlinna

¸¸.•☆´¨`☆•.¸¸.•☆´¨`☆•.¸¸

Tuonne pitää mennä elokuussa, 
jolloin Valkea Daami kummittelee...

 "Elokuun täyskuisina öinä kastekappelin pyöreään ikkunaan ilmestyy naisen kuvajainen.
Keskiajalla kaikkien pyhien miesten tuli elää siveätä ja hyveellistä elämää luostarin sääntöjen mukaan. Naisilta oli piispanlinnaan pääsy kuoleman uhalla kielletty.

 Tapahtui kuitenkin, että nuori munkki ja virolainen tyttö hullun lailla rakastuivat toisiinsa. Koska nuoret eivät voineet pyyä erossa toisistaan, munkki puki tytön pojaksi ja toi hänet linnaan kuorolaulajaksi. Se pysyi pitkään heidän salaisuutenaan, mutta eräänä päivänä petos paljastui.

Piispan tuomio oli ankara: munkki heitettiin linnan tyrmään kuolemaan nälkään, kun taas tyttö muurattiin elävänä rakenteilla olevan kastekappelin seinään. Naisparan huudot kuuluivat monta päivää kunnes lopulta vaikenivat. Hänen sielunsa ei ole vieläkään saanut rauhaa ja sen tähden hän ilmestyy kappelin ikkunaan suremaan rakastajaansa ja osoittammaan rakkauden kuolemattomuutta." 

 Muurin takana... 

 Linnan vallihautaa.

 Jotain tuttua...? 

Oma dejavu-tuntemukseni linnan muureja ihaillessani tuli varmaan tästä: 

Taiteilija Ilon Wikland, (A. Lingrenin kuvittaja, syntyjään Haapsalulainen) 
on ikuistanut mm lapsuudenkotinsa Astrid Lingrenin kirjoihin. 
Kuvituksissa näyttäytyvät Haapsalun maalaukselliset puutalot, linnanmuuri 
ja rautatieaseman tienoo. 

Ronja Ryövärintyttären linna 
on juuri tämä Haapsalun piispanlinna.

 Linnaa ympäröivää puistoa. 

 Luulenpa että Veljeni Leijonamieli on myös seikkaillut näissä maisemissa... 

¸.•☆´¨`☆•.¸¸.•☆´¨`☆•.¸¸.•☆´¨`☆•.¸¸.•☆´¨`☆•.¸

Muistomerkistä vain rippeet jäljellä

Aleksanteri III:lle pystytetyssä muistomerkissä on ollut kokoa ja näköä joskus aikoinaan. 

Yli kolmen metrin korkeudelle kurottuvissa kolmessa kupolissa oli kultaus 

ja muistomerkin ympärillä kasvoi ruusuja 

aidatun pienen alueensa yksityisessä suojassa...

Nyt jäljellä on pelkkä kivinen paasi, korkeimman kupolin runkoa,
ja suuret reiät nimilaattojen pulttien kohdilla eikä ruusuista
eikä omasta rauhasta rautaisen aidan takana ole enää tietoakaan.

Orpo kynttilä jotenkin lohdutti.
Oli olemassa yksi
joka muisti.