Kevät

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Asiaa arkistosta

Olen joskus vuosia sitten koonnut pilvisanoja,
siis tagipilven, sanoja ja asioita, joista minä pidän,
jotka pätevät hyvin näköjään yhä vieläkin. <3

Ääni, jonka viimeksi kuulin...

  
Tee niin kuin orava 
Huoletonna 
yhdellä ohkaisella oksalla 
orava voi rentona huilata
Turkkinsa päivittymistä
raporankana odotella 

-Una Reinman- 

Valokuva- ja Runotorstain aiheena tänä torstaina oli ääni, 
jonka kukin viimeksi kuuli kodin ulkopuolelta.
Minä kuulin, kuinka Pikkutalomme ns uuden osan katon alle
useana iltana suojaan nukkumaan kavunnut orava
kolisteli alas ulkoseinää pitkin pihalle aamulla seitsemältä.

Siihen aikaan se on tuntunut heräävän joka aamu.
Tasan seitsemältä.  =)

Flunssakausi...

Jalkojen kastumisen seuraamuksena on aivastelua
varsinkin kun aika on muutekin aivastuksille otollinen.

Kaksi viikkoa

...

♥

♥

Uskomatonta, että tätä uutta vuotta on kulunut vasta kaksi viikkoa. Tai siis melkein kaksi viikkoa. Jotenkin tuntuu, että olemme asuneet jo paaaljon kauemmin tässä uudessa asuinpaikassamme. Luultavasti moni uuden asuinpaikan tuttu asia jo lapsuudesta tekee tässä uudessa kodissa sellaisen fiiliksen, kuin olisi palannut jotenkin takaisin oikeampaan elämään. Maaseutu on nyt lähempänä ja totutut entiset liikkumispaikat.

Ei siinä entisessä, reilun vuoden asuinpaikkana olleessa kaupungissakaan mitään vikaa ollut. Siitä kaupungista muutamia yksinäisten vaellusteni kuvia tässä ohessa...
Juuri kun lakkasin siellä eksyilemästä ja opin missä sijaitsevat mukavimman kirpputorit ja edullisimmat kaupat, tuli muutto muualle. Nyt voin sitten eksyillä täällä uudessa asuinkaupungissa. =)

Olemme laitelleet muuttolaatikoiden tavarat vihdoin suurinpiirtein paikoilleen tai ainakin sinne päin, siivoilleet nurkkia, kolanneet ahkerasti satavaa valkoista taivaan tuotosta pihasta, pintarempanneet pikkuisen ja suunnitelleet tulevan kesän isompaa remonttia ja nämä päivät ovat hujahtaneet aamuista iltoihin todella uskomattoman nopeasti.

Yhtäkkiä eilen aamulla varhaisella kauppareissullani huomasin kotiin kaupasta vaeltaessani, että jo 8.49 oli niin valoisaa, että katulamput sammuivat. Lamppujen sammuminen havahdutti korottamaan katseensa ylöspäin. Päivät ovat valoisampia. Kevät tekee tuloaan ihan oikeasti.

Postiljooni toi ihanan siemenluettelon postilaatikkoomme ystäväni vinkkaamana ja mie ihailin kaikkia luettelon kukkia, puita ja kasveja ja mietin, mitähän lumen alta pihasta mahtaakaan paljastua. Kaikenlaiset tulevaisuudensuunnitelmat pyörivät piiriä käsi kädessä miun ajatuksissani. =)

♥

♥

Arkea juuri nyt

♥

Mustavalkomaanantai.

♥

Märkää lunta

 ...

♥

♥

 

 Kun kaikki on lumen valloittamaa...

Ei huomaa valkeudelta kunnolla edes värejä... 

Vaikka maailma on edelleen värejä täynnä... 

Tekee mieli vaan käpertyä talvipesään kuin karhu. 

Krooh pyyh... zzzzzzzz....

♥

♥

...

Kun paleltaa...

...

♥

♥

Johtuuko se sitten horoskooppimerkistäni vai mistä lienee, 

että aina kaipaan jotakin muuta?
Horoskooppimerkkini on kalat,
jossa kaksi kalaa kurottelee vastakkaisiin suuntiin...

Nyt on paukkupakkanen, luonto jäässä
ja lunta maailma valkoisenaan, niin silti tai juuri siksi...

sielu kaipaa järven aaltojen vapaata liplatusta, 

silmiä häikäisevää auringonkiloa aalloilla,
eikä ajatuksissani enää palella...

 Kaipaan herkkiä kesän kukkia nuuskuteltavaksi... 

 Kaipaan kesäterassikahveja ystävän kanssa... 

 Tai edes kahisevia ihania syksynlehtiä? 

Eikö niitä voisi jotenkin syksyllä talteen säilöä? 

 Ja kun tarkemmin ajattelen, 

niin ruusun tuoksua ja kauneutta kaihoilen... 

 Poutapilvien eteeristä vaellusta sinisellä kesätaivaalla 

on ikävä... 

Kaipaan kesäaamun herätystä tutussa mökkirannassa, 

usvan leijumista järvellä ja uuden aamun alkamista, oi...

Hengästyttävän ihania iltaruskojakin sielu kaipaa? 

Jopa mun sydänkin kaipailee kesäniittyjen hentoja kukkia,
niitä ihan pienimpiäkin... 

Ja juhannuksen lintujen kikerrystä ja kimalaisia... 

Virkistävää kesäsadettakin sielu ritisten kaipailee... 

 Lehtien puhkeamisesta puihin puhumattakaan! 

Jopa kaislojen omintakeista ääntäkin kesän aalloissa on ikävä...

Vaan nyt pitäisi olla onnellinen näistä 

pakkasen huuruisista taideteoksista 

ja toppavaatteista. 

Niin se on. 

Puen vaan päälleni tarpeeksi
ja lämpimämmin nauttien tästä hetkestä. 

-Niin kuin sinäkin? =) 

♥

♥

...

Jouluhaaveilua

...

















Mie olen vuosia tilannut Kotivinkin Joululehden sekä itselleni että Mamalleni. Muutamia vuosia tilasin sen eräälle ystävällekin aina jouluksi.
Tänä vuonna en edes huomanut koska joululehdestä ilmoiteltiin yhtään mitään enkä siis tehnyt tilaustakaan. Sainkin sitten puolestani Mamaltani tämän vuoden Joululehden ja Juulia lähetti lisäksi vielä Kotivinkin Jouluherkut-lehden, ja lisäksi paljon muuta special-ihanaa! =)

Mie aina ihailen lehtien jouluisia kuvia ja tunnelmia ja haaveilen.
Jokainen lehti tietenkin laitetaan talteen.
Seuraavan joulun alla ne otetaan esiin ja taas ihaillaan ja haaveillaan... =)






...

Joulun värejä

...



















Punainen, kulta ja kuusen vihreä. Jouluni värit.





...

Kukat houkuttelevat

...




















Tähän aikaan vuodesta väkisin itse kukin viipyilee kirjaimellisesti tähdet silmissään kukkakauppojen kulmilla ihailemassa kauniita joulukukkia.











...

Herttainen tulppaani

...

Tulipa gesneriana
























Tulppaani on edullinen ja kaunis joulukukkanakin. Niin leikkovarrella kuin sipuleineen kukkakorissakin. Hyasintin ja tulppaanin sipuleista lisäkkeenään jotakin vihreää ja somisteita, on helppoa itsekin rakentaa joulukukka-asetelmia.

Jotakin aiemmin tulppaaneista postaamaani.
Tässäkin...



PS: Jouluvalmisteluista:

Harakka-pieni kertoo kommentissaan leiponeensa jouluunsa jo kaneliässiäkin, ah ja nam!
Mie olen viimeksi esikoisen lakkiaisia varten leiponut monta pellillistä kaneliässiä tyttären kanssa. Tuli vieraita kylään, ja aioin esitellä heillekin ylpeänä sieviä ylppäriässiä jotka olivat isossa peltirasiassa korkean kaapin päällä... Höpötin jotakin ja kurotin ja jotenkin tökkäsin samalla sitä peltirasiaa joka tipahti lattialle kauhealla metelillä ja kaikki kaneliässät rikki...
Huoh... Ei leivottu niitä enää. Jokohan uskaltaisi uudestaan yrittää? Ei ole enää sitä kaappiakaan. Ne vieraatkaan (terveisiä Cristalle) eivät tainneet koskaan enää meille uskaltautua uudelleen kylään... =)





Kauppapuutarhaliitto, tulppaani-info
www.kasvikset.fi tietoa tulppaanin ostajalle







...

Valkoisuutta toivoen

...





















Valkoinen on viatonta.
Kukissakin.

Haaveideni mukaisesti en ehtinyt
tavoittamaan valkoisia callunoita
valkoiselle patiollemme, mutta
onneksi on kuvina entisiä callunoita
joita muistella. =)










...

Takuuvarma ilahduttaja

...

Rosa





















Pitänee muistaa, että ruusu on aina ruusu.
Ruusuja voi antaa toiselle koska tahansa.
Ruusu on itse asiassa mitä suositeltavin leikkokukka.
Myös jouluna. =)

Onnea punaisen ruusuni myötä
kaikille tämän päivän ♥ nimipäiväsankareille.
Heitä ovat ainakin Anna, Anne, Anni, Anu,
Annikki, Anneli, Annukka, Annika ja Annette.
Onnea. =)





Aiempia ruusutarinoita tässä...
Tässä taikaruusuni...
Tässäkin ruusuja...
Samoin...



Hanne tuolla kommenteissa pohti,
miksi ruusut eivät tuoksu.

Kyllähän jotkut ruusut tuoksuvatkin.
Jotkut on ehkä jalostettu liian upeiksi
niin että tuoksu on jäänyt sivuseikaksi...

Una

Ruusufaktaa



...

Varo sitä kaktussssshta

...


Schlumbergera x buckleyi









































Otsikon lailla sanoi se entinen ilmapallo kaverilleen havaitessaan piikkisen kaktuksen. =) Nämä joulukaktukset eivät ole kovinkaan piikkisiä. Ovat lempeälehtisiä, vaatimattomia ja helppohoitoisia. Ainoa huono puoli niissä on että ne kasvavat nopeasti kamalan suuriksi. Toisaalta niistä on helppo juurruttaa muutama oksa uudeksi kaktukseksi. Voit aloittaa alusta ja kas, taas saat viehättäviä joulukaktuksen kukkia. Joskus kukkia saapuu oikeaoppisesti juuri joulun aikaan, ja usein kasvi ilahduttaa upeilla kukinnoillaan muihinkin aikoihin vuodesta. =)


Yksi aikaisempi kaktuspostaukseni.







Puutarha.netistä tämänkin kasvin hoitoon vinkkejä.



...

Samanlaisissa tunnelmissa

....

















Olen melkeinpä kaksi vuotta sitten
kirjoittanut tämän runosen:

Viides vuodenaika

Outoa

Tämä ei ole syksyä

Eikä talvea

Kuin kaamosta

ilman lunta

Onko tämä

jokin viides vuodenaika

Vai onko tämä unta

Kohta on joulu

ja purjevene

soljuu sulalla järvellä

-Una Reinman-

...

Joulun henki ja taika

...

Olen aina rakastanut joulun lapsenomaisen

onnellista, satumaista ja salaperäistä tunnelmaa.

Ehkä joulun tunnelma oikeasti on vain kuvitelmaa,

mutta ainakin se on hyväntahtoista sellaista.

Luvallista pakoa arjesta.

Rakastan kodin koristelua. Valojen ripustelua

pihapiiriin karkoittamaan pois pimeää. 

Joulun- ja kaikkien muidenkin punaisten koristeiden

hehkua. Glögimäisen mausteista tuoksuilmapiiriä.

Lahjojen antamista. Muiden ilahduttamista.

Rakas Hanini ei ole mikään jouluihminen.

Lupaan laittaa joulutavaroita esille vain harkitusti.

Laulaa luritan joululaulujakin vain yksikseni. =)

Järjestyksessään tämän joulunajan toiset joulutortutkin

voisi jo kohta paistaa tuoksuttamaan huushollia.

Samoin pipareita. Rakastan piparkakkujen tuoksua.

Ah, pomeranssia, kanelia, neilikkaa ja inkivääriä! =)

Kun Muruseni saapuvat jossain vaiheessa,

he saavat koristella komean tekokuusemme

runsaasti kaikilla vuosien aikana kertyneillä

kuusenkoristeilla.

Satsaamme joulupuun koristeelliseen taikaan.

Kaipa se saa joulunhenkeä tarpeeksi aikaan.

Vaikka maassa ei olisi edes lunta

niin ei se mitään haittaa.

Muruset saavat halutessaan valita itselleenkin

lapsuusmuistoksi niistä joulukoristeista jotakin.

Saavat mukaansa suklaajoulukalenteritkin.

Voidaan pitää jonkinlainen pikkujoulu, koska

itse aattona osa meistä on jossain muualla

kuin Suomen rajojen sisäpuolella.

Kauppojen hyllyillä huomaan päivittäin

kaikkea uutta kiiltävää härpäkettä ja kauniita koristeita.

Mutta tosiaan, ne näyttävät siisteissä riveissään

olevan siellä kaupassa jo ihan kotonaan. 

Minä pidän puolityhjän lompakkoni visusti

taskussani, ja ihailen vaan hillitysti. Hipaisen kyllä

ehkä hieman enkelien siipiä, käännän varovasti

lumisadepalloja katsellen hetken niissä leijuvia hiutaleita

ja nuuhkin tuoksukynttilöitä. =)

 Maustan riisipuuron

vaniljalla hyräillen jouluyötä ja juhlayötä tai valkeaa unelmaa

etsiessäni esiin sokeria ja kanelia odottaessani puuroa uunista. 

Silitän pöydälle punaisen liinan ja sytytän lasiseen maljaansa tuikkukynttilän. 

On se siinäkin. Joulun henki ja taika. Pienissä hetkisissä.

Una

Sisustamista

...

Vaikka juoksisin aamusta iltaan
jokin esine käsissäni
joka taululle ei ole vielä paikkaa
Joka tavara ei ole löytänyt omaa hyllyään
Osa odottaa pahvilaatikoissaan
sitä omatekoista kaappia
jonka rakkaani lupasi niille rakentaa


-Una Reinman-

....

Lumiruusu

...

















Olisipa onnellista
jos hangen keskeltä
kohoaisi nuppuineen
valkoinen ruusu
Ihan yksinkertainen
Kukkaan puhkeaisi

Oi äkkiä
sen kylmästä sisälle hakisin

Ajatus vaan on mahdoton

Sinnikkäästi on
puettava päälle lämmintä
Odotettava kevättä


-Una Reinman-




...

Pakkasöinä

...

Huuruiset kadunvarren puut
muuttuvat pakkasöinä satumaisiksi
kurkotellessaan kohti tähtiä
Kuin anoen maan päälle valoa
Öihin liian pimeisiin
Niin kylmiin


-Una Reinman-

...