Translate

30.12.2005

Syntipukki

 

 


 

Eilen oli hauska päivä! Vaikka meinasinkin ihan pommiin nukkua, kun yöllä ensin valvoskelin ja kuulostelin kun aura jyräsi lumia pois, ja sitten ei enää uni saapunut, vaan kaikkea mietiskelin ja kömmin koneelleeni höpsöjä kirjoottelemaan ja jälleen sitten kaatusin petilleni ja nukahdin aamusta.

Jaken kummitäti käväisi puoliltapäivin ja viipyi muutaman tunnin. Ja tosiaan toi tullessaan joulumieltä, ja muutenkin iloista mieltä, sekä pienen pienen majakan miulle, kun "ämpärillä olisi ollut hankalaa sitä iloa ja valoa tuoda!" Jaana toi myös lottorivin meille jokaiselle, vuoden viimeiselle arvonnalle! =) Jaana kertoili hauskoja juttuja elämästään ja matkoiltaan. ;D

Todella hyvä neuvo yksinäisille (ja eronneille?) naisille oli muunmuassa tämä Jaanan kommellus: Jaana sai äidiltään vanhan yleiskoneen, jossa tehosekoittimen kannu oli hieman halki. Käytössä halkeama suureni ja Jaana vei koko kannuosan sitten paikalliseen liikkeeseen, josta voi tilata varaosia kaikenlaisiin sähkölaitteisiin. Ja tilaus laitettiin vetämään. Itse vanha kannu pyöri edelleen Jaanan kotona, kunnes hän mietti että mitä ihmettä hää tällä vanhalla enää tekee, kun uusi on jo tulossa, ja heitti sen pois. Muutaman viikon päästä tilattu kannu saapuikin... Mutta kauhukseen Jaana huomasi, että liikkeestä olikin todella tilattu VAIN se kannuosa, ei pyörivää teräosaa, joka oli kiinni kannun pohjassa, eikä kannun kansiosaa!! Ja Jaanaa omien sanojensa mukaan hävetti ihan kamalasti, kun oli ajattelematta asiaa sen enempää, heittänyt ne muut osat roskiin, että kuinka hän nyt kehtaa uudelleen mennä liikkeeseen ja tilata myös ne kaksi muuta osaa! ;D Hän on eronnut joitakin aikoja sitten, mutta matkalla tuohon kauppaan hän keksi hauskan idean: Jaana meni liikkeeseen ja kertoi, että hänen tyhmä miehensä oli mennyt heittämään kannun kokonaan roskiin, kansineen ja terineen!! Voi että miehet voikin olla niin tyhmiä, että tollaista meneevät tekemään! ;D Ja että hän itse oli kyllä etsinyt roskistakin kannua, mutta roskat oli jo viety... Voi että noita miehiä!!! -Ja liikkeen naiset olivat olleet kovin ymmärtäväisiä ja osaaottavia, kun Jaanalla on niin kamalan tonttu mies!! ;D Aikanaan ne muutkin tehosekoittimen osat tulivat ja ompa nyt sitten ihkauusi kansi ja terävä terä kannussa, jolla valmistuu pirtelöt ja mixit helposti ja kätevästi. Koko laitteen kannaltahan uusi teräkin oli vaan hyvä juttu! -Ei kyllä minulle itsellenikään olisi tullut mieleen, kun en ole yleiskonetta koskaan kanssa upo-uutena saanut, vaan niinikään mamaltani käytettynä, että miten ne koneen kaikki osat siellä mahtavatkaan alunperin paketissaan olla.. Eli varmaan osat ovat aluksi irti ja ne sitten kiinnitetään toisiinsa? Se kannu-osakin tulee pidettyä kotokäytössä kiinni siinä terässään, ainakin noissa vanhemmissa malleissa... -Eli olisin voinut tehdä ihan samoin! Siis heittää pois kannun, teräosan sekä kannenkin, miettimättä, että ne muodostavan jo yhteensä kolme eri osaa laitteessa! Mutta niin, hauska keino naisella pelastaa kasvonsa, oli syyttää näkymätöntä miestä. Hyvä ajatus! ;D

-Eikös ole olemassa sellainen vanha kotimainen leffakin, jossa tavaratalossa on eräänlainen "syntipukki", eli henkilö, jota syytetään kaikesta, ja jolle annetaan asiakkaan aikana jopa "potkut" monesti päivässä?

24.12.2005

Jouluaattoaamu

.















Kauppamatkalla kurkkasin Tarjoustalon pihattoon, josta parina vuonna olemme ostaneet tanskalaisen pehmytneulaksisen ja ihanan kuusen, että onko siellä yhtään karsittuja oksia maassa. Ajattelin ottaa niitä ja tuoda kotiin kuusen tuoksua tuomaan. (Semmoosesta pehmytneulaskuusesta ei tule ikäviä punaisia kutiavia näppylöitäkään käsivarsiin, niinkuin AINA oikeasta kotokuusesta tuleepi...)
Mie hämmästyin suuresti, kun isossa kyltissä luki:


LOPUT KUUSET VAIN 1E

Ja niinpäs valikoin äkkiä yhden eheän ja symmetrisen paketin ja maksoin palelevalle naiselle 1 euron ja lähdin raahaamaan jäistä ja painavaa kuusta kohti Hanin autoa, jossa Nunnukka ja Hani odottelivat. Hani hyppäsi ulos autosta ja tokaisi:
-"Sä tosiaan ansaitset selkääsi!"
Muistaen siis miun lupauksen, että jos puhunkin kuusesta, saa mulle antaa piiskaa!!!
Mutta Hanikin naureskeli, kun kerroin, että kuusi maksoi vain EURON!
Wau! Survoimme kuusen takapenkille ja mä jouduin sitten istumaan jäisen kuusen kanssa, ja Nunnukka pääsi eteen mun paikalleni...

Kotona kuusta sulateltiin kylppärissä ja nyt se seisoo paikoillaan, Nunnukan koristamana tuolla "turhassa tilassa".

Nunnukka meni sitten tapansa mukaan koristellun kuusen alle maate selälleen, ja katseli onnellisena kuusta alhaaltapäin, niin kuin hällä on aina ollut tapana.
- "No NYT tuntuu joululta!" tyttö tokaisi.


Miun veli toi toissapäivänä ison kuorman hedelmiä, makeisia, kahvia, Mamin leipomia kakkuja ja kotijuuston, herkkukurkkuja... Ne olivat kaikki miun porukat lähettäneet jotakin... VAIKKEI mittään saanu olla...

Mie laitoin sitten heillepäin kuorman suklaata ja keksiä ja veli vie sen tänään, aattona, mennessään viettämään joulua Maman luo. Sisko avokkeineen ja Mamin Hanikin ovat siellä.
Ei tarvii Maman olla yksinään...


Kinkku tuoksuu ja kuusi tuoksuu...
Kai se nyt on sitten joulu.
Maassa on hanki ja ihmisillä on hyvä tahto. =)







1.12.2005

Kuin tohtori Zivagon leffasta



Voi herttileijaa, miten tuli eilen lunta aivan mahdottomasti!!! =D
Varmaan koko yön ovat jossakin päin kaupunkia auranneet lumia pois...
Ja huoltomiehet kerrankin ovat oikeasti ansaitsemassa palkkaansa
lumia putsatessaan talojen pihoilta. ;D

Rumasta kaupungista tuli kaunis ja valoisa yhdessä ainokaisessa päivässä
ja joulukuu saattoi alkaa sadunomaisen lumiverhoilun peitossa =)
Maisemat ovat kuin Tohtori Zivagon leffasta suoraan...
Mielessäni hyräilenkin Laran-teemaa ja hymyilen katsellessani ulos...

Tohtori Zivago-leffan kuvia etsiessäni löysin linkin
"Kymmenestä maailman suosituimmasta romanttisesta leffasta"
mutta miun laskupään mukaan siinä on vain 9 leffaa, ja kahdeksan niistä olen nähnyt... ;D
Ja seitsemästä niistä pidin... =)

-----------------------------------------------

Ihana, kun täällä sentäs on noita puita, joihin lumi kauniisti jää paksuna pumpulimaisena kerroksena...
Ei silti. Se sama kaunis lumi on myös painavaa, ja pitkin maata, varsinkin täällä e-Suomessa, ovat puut lumen painosta kaatuilleet sähköjohtojenkin päälle ja monilta on sähköt poikki... :C

Joulu...
On se ihanaa.
Tykkään laittaa esille punaista ja kullanvärisiä jouluisia koristeitani, ison vanhan posliinijoulunallepurkin, johon voisi laittaa pipareita tms. Mutta todellisuudessa se on vain koristeena katselemassa jo ties monettako joulua pöydän päällä. Peltiset, oikeat piparipurnukat ovat jo esillä, odottelemassa sisuksiinsa täydennystä =)
---------------------------------------------------

Sain eilen tehtyä loppuun miun joulukorttitekeleet. Jokaista korttia väsätessäni ajattelen, kelle se tulee. Jolloin kortti saa oman sielunsa samalla.
-Niin, että vaikka lahjoja en pystykkään ostelemaan, saavat miulta lämmöllä tehdyn joulukortin.

Toki tykkäisin antaa lahjojakin... Tunnen mielihyvää siitä, että saan antaa jollekin jotakin...



29.11.2005

Joulukuusi matolla. Vai ilman?




Miksi joulukuusen alle "tarvitaan" muka kuusenalusmatto?
Sehän tekee neulasten siivoamisen entistä hankalammaksi?
Ne neulaset tarttuvat muutenkin todella pahasti mattoihin yms kiinni.
Eikö siis paljas lattia ole parempi?

Meille ei muutes tule joulukuustakaan tänä vuonna.
Liian iso rahanmeno.
Ja olen sanonut, että mulle saa antaa piiskaa,
-jos edes mainitsen sanan:
"Joulukuusi".. ;D

Pitänee siis olla varuillaan ettei mainitse moista ääneen...





Edit: ja nyt vielä kehotetaan ihmisparkoja tekemään kuusenalusmattoja
HUOVUTTAMALLA!!!! Silloinhan niistä ei IKUNA-IKUNA saa niitä neulasia pois... =)

21.11.2005

Tuikkulyhtyjen askartelua


Olen maalannu 9 tuntia lasipurkkei ja vanhoi lasei ja jälkiruokakulhoja punaiseksi lasiväreillä! =)
Poltin uunissa värin pesunkestäväksi, ja vedenpitäväksi, ja täällä oli aika käryt, kun maalit haisi ja uuni haisi. Neljä eri paistokertaa eli yhteensä yli 2 tuntia oli uuni kuivattamassa aikaansaannoksiani.

Nyt koko keittiön (maalinen) pöytä on täynnä purkkeja, laseja ja lautasia, joissa on vaikka minkälaista kuviota koristeena.
-Jostakin kumman syystä huomaan maalanneeni niihin jotenkin itämaisia kuvioita????
Saavat yön kuivua ja huomena väsäilen niihin rautalankapidikkeitä... =)
Hetko... niitä ompi yhteensä 22 purkkia ja lasia. Sekä 7 lasilautasta, jotka myös on koristeltu katelautasiksi, kynttilänalusiksi tms...

Sielu lepäsi.
Ihan sain olla yksinäni monta tuntia kun maanantaisin kaikki menöö kouluun kahdeksaksi. Ja laitoin kyllä jossain vaiheessa puoliltapäivin viestiä mamallekin ja kiittelin viimosesta. Hän soitteli, ja pyyteli anteeksi "juttujaan..." Sitten juttelimme niitänäitä... Puhelimessakin on nyt punaista maalia.
-Ja pöydälle kaatui yksi maalipurkki...
-Tietty! Kun mie olen kyseessä!!!

Hmmm... pitäis jostain lainata hiomakone. Toi pöytä on hirveä. Se on niin tavattoman kolhuinen ja ankeannäköinen. Myös noi puutuolit on...
On parikymmentä vuotta vanha tuo setti.
Muksut oienenä puri hampaanjälkiä tuolinselkiin
Ja mie olen tehnyt esimerkiksi korvapuusteja yms ihan päydän pinnalla, joten pöytä on viilloilla, koloilla, reijillä..
En ou koskaan osannut käyttää jotain leivonta-alustoja, vaan kun meillä leivotaan niin taikinakin on julumettu, sellai isoon tupperwaren leivontalkulhoon tehty!
Ja se lämästään pöytään ja kaulitaan pöydän kokoiseksi
Siihen päälle sitten kanelia, vaniljasokeria, sokeria ja sitten halkaistaan veitsellä kahtia taikina ja sitten rullataan kaksi jättiboamaista taikinarullaa. Niistä leikellään veitsellä pullat eroon, painellaan puusteiksi ja siirretään pelleille. Yleensä tuleepi 8 pellillistä pullaa
Osa pakkaseen, osa syödään heti, kun jauhot ja sotkut on siivottu keittiöstä =)

Miulle oikeestaan sopisi sellai ravintolakeittiön teräspöytä. Siinä voi huoletta tehdä ja väsätä! =) Ja pesu harjalla, nestesaippualla ja kuumalla vedellä =)
Kokkikoulussahan me huuhdeltiin vesiletkulla ne pöydät. Sitten pestiin lattiat, ja liipattiin kuiviksi...
(Sitten kolmen kuukauden opiskelun jälkeen opettajalle paljastui, etten voi koskea kalaan, ja hän sanoi, ettei tää ala ole sua varten...)

Mulla oli jonkin aikaa pirttikalusto tuossa keittiössä, mutta myin sen hiljattain pois. En tykännyt. Miun pitää saada nojata selkääni tuolin selkänojaan. Ja mussukat sano kans että oli hankalat ne penkit.
Lisäksi toi keittiö on tosi pieni, joten nurkissa istujien piti odotella sielä penkin päässä kunnes muut on syönny...
Nyt pääsee pois heti, kun on jokaisella tuolit =)
Ikuna enää en pirttikalustoa ota!

Paitti mökille.
-Mökin kuistille =)
Jos mulla joskus mökki olisi.

*haaveilee*

Huomennakin on kiva päivä =)
Menen ensin kaupungille, nostan pankista kaikki 19 euroa tililtäni ja ostan jotakin ruokaa perheelle, ja kipitän takas kotiin vääntämään rautalangasta...

Pöydänkin sain raavittua puhtaaksi maalista ja jopa aika hienoksi, ensin liottamalla maalarinpesuaineella, sitten raapattua, sitten santapaperilla hiottua...
Mutta kyllä mie sitä hiomakonetta tarvisin...
Sitten tulisi uudenveroinen pöytä...
Ja siihen ei mitään lakkakerroksia sitten laiteta!
Vaan puuöljyä korkeintaan =D

*ruppeen haaveilee hiomakoneesta...*





30.9.2005

Digiaikaan





Huomasin, että muovitaskullisissa valokuva-albumeissa olevat valokuvani ovat alkaneet "sulautua" yhteen sen muovitaskun kanssa...!!!
Hirveetä!!
Siispä kaikki valokuvat pois niistä! Nyt ois ostettava semmosia vanhanaikaisia, kartonkisia, silkkipaperivälilehtisiä albumeja, joihin laitetaan niillä valokuvakulmilla kuvat kiinni...
Hidasta hommaa, mutta kuvat voivat paremmin, ja
kestävät kenties kauemmin!
Kun kuvia selailin, päätin kysyä hanilta, voisinko lainata hänen skanneriaan ja skannailla digiaikaan muutamia kuvia.
-Juu, sain skannata!
Siinä tosin meni kuusi tuntia, kun valitsin aikas monta kuvaa skannattavaksi =)
Mutta nytpä on digikuvina kuvia mamasta lapsena, nuorena, aikuisena, minusta ja sisaruksistani kuvia pieninä ja muksuista kuvia ja ihanasta Karviskissastani...
Piirretystä esikuvastaan poiketen, minun Karviseni oli tyttökissa...
Karvinen oli minulla muutaman vuoden... Sitten aloin odottaa esikois-vaaviani.
Kaikki pelottelivat, että kissa ja vauva eivät sovi samaan huusholliin... Joten miun piti luopua kissastani.
Laitoin ilmoituksen lehteen, että "Annetaan tyttökissa hyvään kotiin"
Sain vain yhden vastauksen;
Lypsykarjatilan vanharouva lähikunnasta soitti että he tahtoisivat kissan!
-Vein kisun näytille heille, ja vanharouva ja vanhaisäntä oitis ihastuivat Karviseen, samoin perheen aikamiespoika.
Perheellä ei ollut edes sisävessaa, ja ulkovessaan revittiin sanomalehdestä vessapaperit...
Eivät he köyhiä olleet, mutta kohtalaisen nuukia =)
Mutta kisua he rakastivat! Kun Karvinen vaikkapa sairastui, otti rouva minuun yhteyttä ja kertoi, että on antanut kisulle paistia ja kermaa, että se vahvistuisi...
-He kutsuivat Karvista vain Kisuksi
Karvinen teki monet poikaset ja eli monia vuosia, luultavasti ihan onnellisen elämän maatalossa...
Minulla on sitä vieläkin ikävä...

22.9.2005

Kaksipäisen kotkan varjossa






Kävin maman kanssa katsomassa sen Koivusalon Kaksipäisen kotkan varjossa,
ja tykkäsin ihan hirmusti! Nyt on ihan pakko hehkuttaa!!!

Hienoja kuvakulmia, upea tunnelma, hieno lavastus ja puvustus ja tarina itse oli riipaisevanromanttisendramaattinen! Ikkutinhan mää taaskin
ja ne nenäliinatkin unohtu ottaa mukaan...
Näyttelijät olivat upeita ja sellaisena debytoinut Anneli Saaristo oli upea diivana,
hänestä on moneksi!
Ja Vesku Loiri, sekä näytellen että laulaen, sai taas sydämeni heltymään...
Mukana oli enimmäkseen Loirin ansiosta myös huumoria, niin että sai välillä nauraakkin
-kyyneleet poskilla!

Tapio Liinoja oli suorastaan mahtava roolissaan.
Eipä ollut jälkeäkään Lapinlahden lintujen pilailijasta...
Tosin miespääosan esittäjältä (Leppilammelta) kaipasi alussa hiukan muitakin ilmeitä,
-mutta kyllä niitäkin sitten jossain vaiheessa löytyi.

Helena Vierikko, oli silkkaa herkkyyttä koko elokuvan ajan.

Ja Koivusalon musiikki... Plussaa kaikki!
Hyräilen mielessäni koko ajan leffan läpi kantavaa sävelmää...
Se jäi soimaan jonnekin sielun perukoille.
Kyllä Koivusalolla on silmää... Leffa alkaa kuin satu,
johon on ihan pakko heittäytyä mukaan.

-Tosikot sitten älkööt vaivautuko.
Mutta meille romantikoille leffa on nannaa.

Tämän elokuvan olisi pitänyt lähteä ehdokkaaksemme Oscarien metsästykseen
rapakon taakse! Ehdottomasti! Kiitos leffaelämyksestä, koko poppoolle =)
Myös sille ihanalle pikkutytölle, Anna-Kaisa Tommilalle!
Kurkin tässä kriitikkojen kirjoituksia. Kriitikot ovat tosikkoja. Musiikkia oli,
koska tämä oli musikaalielokuva!

-Samat kriitikot varmaankin ylistivät Moulin Rougea...

-Jos tämä olis ollut vaikkapa ranskalainen leffa, olisivat kriitikot valuttaneet
sille sulaa hunajaa. Miksi ei samaa kiitosta voi reilusti antaa ihan perisuomalaiselle
Timo Koivusalolle, ja kaikille näille rooliinsa paneutuneille hienoille näyttelijöille?

Vain yksi kohtaus oli mielestäni hiukan yli-isänmaallis-paatoksellinen;
hautajaiset kuoroineen ja Suomen lippuineen.

Mutta niin oli Koivusalo sen nähnyt ja hyvä niin.
Tämä oli nautintoa, niin korville kuin silmille.

Kriitikot... =/




21.9.2005

Pahuksen roska-auto!





Näin viime yönä unta...

Oli kesä.
Minulla oli pitkä, raidallinen puolihame päälläni, ja valkoinen pitkähihainen kansallispukumallinen (kaulukseton) paita, sekä hameen kangasta oleva liivi paidan päällä...
Olin jonkinlaisen maatalon pihapiirissä, ja nojailin ulkona
seisten, talon avoimeen ulko-oveen...
Oli kaunis aurinkoinen päivä ja oli hyvä olo, hyräilin...

Yksi tämänhetken kuulu kotimainen mieslaulaja
(EN kerro kuka.. ;))
käveli pihapiirissä hymyillen suoraan minua kohti. Hänellä oli mustat saappaat, mustat housut ja valkoinen leveähihainen, röyhelöinen paita kuin 1800-luvulta...
Hän käveli ihan eteeni,
ja otti pääni käsiensä väliin ja antoi suudelman. :oops:
Minä pidin koko ajan käsiäni selän takana..
Sitten hän otti kiinni oikeasta kädestäni ja lähdimme hymyillen kävelemään jotain ruohikkoista mäkeä ylöspäin...
Oli kevyt ja onnellinen olo.

Kävelimme korkean ja kauniin pitsihuvilan luo, menimme sisään, ja portaita ylös, ja juttelimme jotain ja minä korjasin saksien kanssa jonkin kattolampun repsottavat hapsut siistiksi, ja hän katseli alhaaltapäin, kuin tikapuiden alta minua.

Seuraavaksi istuimme vanhanaikaisessa sohvassa, jossa oli peittoja. Häntä alkoi väsyttää ja hän kävi pitkäkseen. Minä kävin hänen viereensä lattian puolelle, kuin suojaksi ja nukahdimme molemmat.
Heräsin siihen, kun kaksi miestä ryntäsi huoneeseen, kameroiden ja lehtiöiden kanssa ja minä peittelin peitolla hänet ja aloin huutaa miehille!
Jotenkin olin niin kamalan rohkea, että huusin heille ihan hirveästi ja käskin jättämään rauhaan tämän miehen,
joka oli jo herännyt ja katseli minua peiton alta istumaan nousten...
Huusin niin vakuuttavasti, että miehet poistuivat, ottamatta yhtään kuvaa.
Katsoin miestä, joka hymyili minulle ja otti kädestäni, ja sanoi :

-"Sä ajoit ne pois! Kiitos sinulle!"
Ja minä hymyilin ja katselin häntä silmiin...

*******


-Ja siinä kohdin ROSKA-AUTO kolisteli pihassa ja herätti mut...
---- Pahuksen roska-auto...!!!
-------- jatkuukohan uni ensi yönä? ;)












6.9.2005

Karkasin hammaslääkäristä

Yöllä johonkin aikaan muistin, että pahus, mulla on se hammaslääkäri tänään...
Ensin ajattelin että perun ajan, kun vielä toipilaana oon ja näin räkänen...
Mutta sitten meinasin että eikun menoksi, kun suussani on miltei puoli vuotta yhdessä oikealla olevassa poskihampaassa ollu sellai harmaa tilapäispaikka. Jospa ne sen sais nätiksi vihdoin!!

Kun sitten kännyn häly herätti aamusella, niin ois NIIN nukuttanu...

Vilkaisin hämärässä jääkapin ovesta mussukoiden yhteislukkarista, että vaan kaksi menee kahdeksaan. Nunnukan huoneeseen valot ja kuiskaus.:"Herätyyyyys!" ja sitten keskimmäisen ovi auki ja sama. Sillä erotuksella, että jostain syystä keskimmäisen huoneessa aina
haisee oudolle...;D>" class="middle"> En tiä mikä se on. Onko se hiki? Vai jalkahiki? Vai hengitys? Miihu kyllä hikoilee kamalasti ja sen sukissa ja kengissäkin on semmoset aromit että huhhuhhhuuu |-|
Mutta aamuisin sen huone on kamala... mää en voi ainaskaan hengittää sitä ilmaa! 88|
Hih... Ei silti, se on kyllä kaikkein pienin huone, että ehkäpä sieltä vain hmmm... loppuu happi! :p

Niin, kaksi hereille ja vesipannu liedelle ja tietsikka käyntiin ja... ...sitten unohduin koneelle...

Onneksi noita nuorii ei tarvii enää hoputtaa. Eikä paapoa. Mie lukkiuduin koneen ääreen ja unohdin aamupalankin...

Hämmästyin kun Japekin tuli tekemään murukahvia. Mutta jatkoin sivulta toiselle selailuani.
Nunnukka kävi näyttämässä onko hän tarpeeksi hieno, ja sai hyväksyntäni. Miihu kyseli puseroa ja mää vaan mutisin ottamaan jotain kaapista.

-Yleensä se on niin koiranleuka, että hakee sitten jotain ihan päätöntä, että saa meidät hihittämään kippurassa, mutta nyt se vaa haki veikan t-paidan ja kysy onko se hänen. Vai Japen.
Tunnistinhan mää että se oli veikan, mutta miksei pojat ite tunne omia vaatteitaan? Tyydyin nyökkäämään ja niinpä Miihu laitto sen päälleen.

En tiä mihin aika katosi, mutta kohta huutelivat jo "hei-heitä" eteisessä...
Havahduin ja menin katsomaan ja siellä oli kaikilla kolmella jo takit päällä. Yritin sanoa että Japella EI ala tänään koulu vielä, mutta kaikki väittivät vastaan ja käskivät mun mennä katsomaan uudestaan lukkaria. Olihan siellä selvästi tiistaina kaikkien kolmen nimikirjain jo 7-kohdalla... (meidän oma kooditsydeemi;))

Olin vaan pimeessä katsonnu jotain ihan ... öh... toista päivää.
Niinpä kaikki lähti ja mie muistin aamupalan, tein leipiä ja kahvia ja menin...
...koneelle... :oops:

(Oisko mulla joku riippuvuus? Se oli joku net.. nät.. nyt..:oops: )

Jaa mie taiteilin leipien, näppiksen, hiiren ja kahvin kanssa... Kunnes vilkaisin kelloa ja muistin: se hammaslekuri!!!

Äkkiä kone kiinni ja pikasuihku ja vaatteet ja naamaan peitevoide ja popot jalkaan, lompakko ja pitkähihainen paita reppuun ja menoksi!
Mutta... mun ja Nunnukan yhteisen pyörän takarengas oli ihan lytyssä... Pojat osaa sen pumpata sillä merkillisellä pyöränpumpulla, minä aina joudun menemään huoltoaseman painepullolle ja sillä täytän... Nyt ei ehtisi. Piti lähteä kävelemään =)

Ja puoli tuntia reippasti käveltyäni olin perillä. Kymmenen minuuttia jäi vielä aikaakin! Istuin katselemaan Kotivinkkiä odotuspenkille.

Ja kohtahan miut huudettiin huoneeseen. Hammaslääkärinä oli hoono-soomipuhuva, Y-kirjaimen lausunnasta päätellen venäläissyntyinen nainen.

"Jasinullaolihammaskivenpoistoo?" Hän kysyi. Mie hämmästyin. Mun suussa ikinä mitää hammaskiveä ole ollu! :D
-Eikös vain miehillä ja koirilla ole hammaskiveä? :p:p:p

Selitin että eikäku mulla on toi poskihammas jossa on tilapäispaikka,
se pitäsi nyt korjata.
Käskettiin menemään siehen tuoliin. Kallistettiin. Nainen kiskoi suusuojuksen naamalleen ja sanoi että jos nyt tehtäs vaikka tarkastus?

Joo..., tehdään vaan.
Paperi leuan alle, suu auki ja sitten aletaan kyselee, kun hammaslekurin sormet ja se terävä tökkä-tikku, on suussani.

-Takana oli jo kaksi tarkastusta, yksi maaliskuun alussa kaupunginsairaalassa, jossa se tilapäispaikka laitettiin eli siellä tehdään "vain ensiapu" ei mitään muuta.
Seuraavaksi tehtiin "tarkastus" maaliskuun puolivälissä, kun mut kutsuttiin kunnalliselle hammaslekurille toiselle puolen kaupunkia.
Ja silloin otettiin röntgenkuvia. Tilapäispaikkaa ei "ehditty" silloin poistaa ja tehdä oikeaa.
Nyt siis tehtiin taas "tarkastus"... Samassa paikassa, kuin toka...
"Kuutonen.. Juksi....seiska poissa..."
Sen toisen vian suussani, eli kolon hampaistossani vasemmalta alhaalta löysi tämäkin täti. Ja terävä tikku tökki ikeniä.
"Onkosinulaoikkomishoitontakipoistettuhampaita?"
Mietittyäni hetken aikaa mää nyökkäsin...

(Näkihän se, että loput hampaat yhä olivat vinot.
Kun mie tyttö en tykänny siitä yöoikomisraudasta..
Itepäisenä en pitäny sitä. Enkä toista syytä halunnut mainita... )

Nainen selitti koko ajan koodejaan toiselle naiselle, joka kyseli suunitelmaa, ja taas tuli koodeja ja toinen nainen tuli toiselle puolelle istumaan, myös suusuojus naamallaan.
Toinen otti imurin ja toinen poran:
"Tarviikopuudutustuolavasemmallaisoreikäkorjataannyt..." yhteenpötköön tuli ihan väärää juttua!
Minä havahduin: "Eikä, kun tuo oikealla oleva piti nyt.." aloitin.
"Sepitääensinkuvataeisitävoivielänytkorjata!"
"Mutta se kuvattiin viime kerralla!" mää yritin.
"Ei täällä ole mitään kuvia sinusta. Pitää tilata aika röntgeniin ja ottaa uudet kuvat." selitti toinen nainen toisellapuolellani.
-Mutta ne röntgenkuvat, jotka jo viimeksi maksoinkin niin missä ne ovat?
"Mineeitiedämuttanyt..." ja kädet lähestyivät suutani ja se pora...
Nyt iski pakokauhu! Ei tässä näin pitäny käydä! En mää ollu varautunu henkisesti, kuin oikeanpuolimmaisen poskihampaan korjaukseen!
Se on sitäpaitti juuri-hoidettu hammas, ja sitä ei tarvis edes puudutella!!!
Nyt ei kyllä mene oikein!
"Ei voi puuduttaa, kun mulla on menoa illalla ja mun pitää pystyä puhumaan..." yritin hätäpäissäni...
"Ookkeisittenilmanpuudutusta..." ja taas kädet ja pora lähenivät.
"Eiii voi ilman puudutusta! Ei sitä voi korjata ilman puudutusta siis, mutta nyt se ei käy, kun se puudutusainekkin niin kauan vaikuttaa, etten mää pystyis puhumaan illalla, kun mun..."
-sydän hakkasi julmetusti!
Tästä piti päästä poois!
"Ookkesittemeneelokakuuhuaastivoiolla..."
"Joo, sopii, siirretään sinne", ja mää työnsin kädelläni pois sitä poratelinettä mun päältäni ja yritin ängetä istumaan. Se toinen nainen katseli tuimana, muttei sanonut mitään. Lekuri katseli hetken mun rimpuilua ja sitten sääti jalallaan napeistaan sen tuolin pystyasentoon... HUH! 88|

Ja niinpä minä onnistuin "karkaamaan" hammaslääkäristä :oops::D:));D>" class="middle">
Näin jälkeenpäin ajateltuna, olin vähän toope...:crazy:

-Mulla oikeesti mitään menoakaan minnekään ole...:oops:

Korkeintaan haen ite omput iltaomppupiirakkaan tuolta takapihalta...
Ens kuussa on sitten ekaksi se röntgenkuvaus, ja sitten "katotaankuvajajotaintehdaanjommallekummallehampaale"...


Hmm... koskahan kasvan aikuiseksi?
Tänään ei vielä ollu kovin aikuismaista... :oops:



31.8.2005

TUULEE

Oltiin Hanin kanssa semmoosessa Riedec-villakangas-petivaate-esittelyssä ;D Sain kutsun esittelyyn postitse, ja kaksi kutsukorttia.

Semmonen firma, joka ollu olemassa jo 1920-luvulta saakka. Nimittäin Itävallassa. Vasta pari vuotta sitten firma rantautui Suomeen.
He eivät mainosta missään vaan tekevät itseään tällälailla esittelyillä tunnetuksi ja tuotteet kuulema puhuvat puolestaan. Jokaiselle villakangastuotteelle he myöntävät 10v takuun...
http://www.riedeck.com/?pid=1
Oli ne ihania tuotteita...
Mutta yhden setin hinnaksi olisi tullut (Siis yksi tyyny, yksi peitto ja yksi petari) hintaa melekeen 900 euroa... Tyynykin yksinään maksoi melkeen 200e...

Ensin meidät kestitettiin komeesti broileri-risotolla ja sitten saimme opastusta ja luentoa tuotteista ja sitten kahvia ja sen jälkeen sai käydä silittelemässä ja lääppimässä =D
Tuotteita meinaan =) Ei sitä miestä joka esitteli 88| Ja tietty sai tilata tuotteita..

Mutta enhän mää...
Lähdimme pois kun silmä vältti =)
Tai oikeasti se oli tuo mun illanmittaan kasvanut migreeni joka miut ajoi pois sieltä.

Mun mamalle ois ihana tommoi cashmir-tyyny, kun hänellä on niitä kolotuksia ja särkyjä...

25.3.2005

Pajun haussa


Hain hanin kanssa lisää pajuja...
Olipa vaikeeta!
Siis mää muistan, että kun olin lapsi, niin pajua kasvoi jokapuolella!
Sitä maanomistajat yrittivät tosin torjua raivaamalla, mutta aina se kasvoi takaisin...
Nyt kierreltiin mun lapsuuden maisemia, ja siellä oli vain pelkkiä pajukarahkoja, jotka oli syksyllä katkottu ilkeesti rouhien ja sitten sellasia kissapajuja, eli vanhoja känkkyräoksaisia pajuja, joista ei suoria oksia saa millään ilveellä.
Mää kun tarviin suoria pajun oksia...

Mutta näinpä taas vanhan kototalon hiukka lähempää kuin piitkään aikaan...
Oli siellä viellä koripajua kasvamassa. Olivat piiitkiä...
Mutta ei sinne kehtaa mennä kyselemään mitään pajun varsia...

Maa alkaa sulaa esiin ja aurinko paistoi niin, että autossa tuli hiki toppatakki päällä. Siinä taas viileni, kun pajuja haki pellonpientareilta ja upposi lumihankeen reittä myöten...
Hani katseli vaan päätään puistellen autosta mun toilailuja, niinku viimeksikin kun haimme pajuja...
Kiertelimme ison lenkin autolla, mokomien pajujen takia...



23.2.2005

Kirje ystävälle, rauhanturvajoukkoihin


Onneksi olkoon syntymäpäiväsi johdosta!
Horoskoopiltasi olet sitten kalat!!!

Kalat:
"Tämän luonneryhmän ihmisiä syntyy vähemmän kuin muita.
Kalojen merkin aikaan syntyneet ihmiset ovat ehkä kaikkein
herkkätunteisimpia, syvällisempiä, ja sielukkaimpia luonteita.
He ovat vilpittömiä, hyväntahtoisia, ihmisystävällisiä ja rakastavaisia.
Tämän vuoksi he usein antautuvatkin toimimaan toisten hyväksi ja
uhrautumaan. Heidän apunsa ja kannatuksensa ei siis ole mitenkään
kyseenalaista, kunhan sitä vain tarvitaan puhtaisiin ja vilpittömiin
tarkoituksiin. Myös heidän säälintunteensa on voimakkaasti kehittynyt ja johtaa
ihmisrakkaaseen avuliaisuuteen.
Mieli on yleensä melko romanttinen, unelmoiva ja tunnelmallinen.
Kalasyntyiset elävät lujasti ja antaumuksella ajatustensa ja
uskomustensa kannalla. Siinä he eivät häily vaikka muuten
antautuvatkin toisten ihmisten ja mielipiteiden kuljetettavaksi.
Heissä on vastuuntuntoa ja oikeamielisyyttä elämänasenteena.
Sisimmässään he ovat usein runollisen mielensä orjia.
Toisten hyväksi he ovat valmiita tekemään kaikkensa.
Omissa henkilökohtaisissa asioissaan heillä sen sijaan on huolia.
Joskus kalasyntyiset tuovat julki huolensa ja pelkonsa. Sellaiset
kalasyntyiset ovat yleensä kovin puheliaita tyyppejä. Enimmäkseen
he kuitenkin kantavat kärsimyksensä sisimmässään.
Nämä ihmiset eivät tunne saavansa osakseen kovin suurta onnea.
Siksi he puolestaan yrittävät tehdä itse toiset onnellisiksi, kokien
itsekin mielihyvää heidän puolestaan. Tyydytyksensä he saavatkin
muiden ilon kautta, kuten omien unelmiensa ja rikkaan mielikuvituksensa
maailmasta.
Ne harvat kalaluonteet, jotka urallaan joutuvat julkisuuden valokeilaan,
aina omilla näkemyksillään ilmentävät hyvyyden, rauhan ja ihmiskunnan
ykseyden tunnetta.
Kalaluonteiset ovat vastaanottavaisia vaikutteille ja ovat usein ulkopuolisten
mielialojen leluina.
Kalaihmiset kestävät suuria kiihdykkeitä ja mielenjärkytyksiä menettämättä
tasapainoaan. Mutta jos se tapahtuu, on heitä vaikea saada taas tyyntymään..."

Tämä oli (vain pieni pätkä kaloista)
Olavi J.Asikaisen kirjasta; Tähdet ja kohtalomme.
Soon mulla ollut jo vuosia toi kirja,
ja siinä on kaikkein parhaimmat horoskooppikuvaukset...
Vai pitikö tuo paikkaansa yhtään?
Ainakin tuo toisten ilona olo ja toisten vuoksi uhrautuminen on sinua!
Eli mun ois pitäny hoksata toi jo kauan sitten,
mikä siun horoskooppimerkkisi on...
Mulla ei ollu sulle mitään synttärilahjaa,
niin lähetän siksi tämän siulle...


PS: miekin olen kalat...