Voi

...
















Joskus ei jaksa
kuin nuokkua pöydän ääressä.
Silloin katselee maailmaa
sokeriastianjalan perspektiivistä.





© UR

Silityksiä

-


















Melita-pieni tarinoi ihanasti, soitelleensa erästä kappaletta poikansa odotusaikoina ja että nykyään hänen poikansa kertoo hänelle tulevan hyvällä tavalla outo olo siitä kipaleesta. =)
Miekin olen kanssa aina laulanut ja vihellellyt masuasukeilleni. Varsinkin pyykkiä silittäessäni. Niin kuin teki oma Mamanikin aina lapsuudessani, mankeloidessaan tai silittäessään pyykkejä. Esimerkiksi aina kun kuulen Anita Hirvosen kipaleen Itke vaan jos helpottaa, muistan Maman usein silitysraudan suihkiessa vaatteita sileiksi sitä laulaneen. Lapsena tosin säälin laulun heppua, jota varmaan sattui syöksyessään sementtiin...
-Taisin itse laulaa samaa kipaletta sitten vuosia myöhemmin. Jatkoin perinteitä. =)

Ensimmäiselle masuasukille tuli laulettua eniten. Sitä silitti vatsakumpua ja lauloi tähdet silmissä tulevalle lapselleen... Toiselle ja kolmannelle ei ollut aikaa masuasukkina varsinaisesti paljoa laulaa, paitsi mitä nyt tosiaan aina olen askareita puuhatessani muiden korvia rasittavasti jotain itsekseni ynissyt, ja tuutulaulunsa hekin lapsina saivat. Aika isoiksi muuten... Kuten iltasatunsakin. =)

Pojat tuntuvat molemmat pitävän musiikin maailmasta. Jake on joskus sähköuruilla ja tietokoneella säveltänyt omaa musiikkiaan ja Miihkali kuuntelee laaja-alaisesti kaikkea musaa. Ja Nunnukkahan soittaa kaikkia mahdollisia instrumentteja, mitkä käsiinsä saa...
Nyt tyttären pitäisi valmistautua paraikaa laulukisaansa, mutta häntä piinaa kova kuumeilu, korvatulehdus ja yskä, ressukkarakasta.
Täällä silitellään siis vuoroin pyykkejä ja vuoroin otsia. Kokeillaan kuumetta ja kuumia rautoja.

PS:
Palkintokaappiin tuli uusi palkinto...



...

Punainen pilkahdus

<3>





















Huomio:
Kohta
on huhtikuu...









PS:
Eikös tämä sovikin hyvin lama-lauluksi? =)

Victory

...


















Voitto jostakin
Talven selkä taittuu
Sittenkin
Valo saapuu



UR
...








-

Puistoräpsyjä

...
















Ylempi kuva on kuin eräästä painajaisunestani.



















Alemmassa on mukana jo lämpöä ja valoa.




...

Pakkaskuvioita

...















Tällaiset näkymät alkavat olla harvinaisia
edes aamuisin näin etelässä enää tänä keväänä.
Pitkän maamme pohjoisosassa pakkaskuvioista
saa vielä kauan nauttia.

Aamuvarhaisella pakkasasteita oli kuusitoista.



.

Ja kuitenkin

...















Päivä paistaa risukasaankin.
Ihan väkisin...











...

Tuhina luo turvaa

...





















Joskus rauhoittavan
hiljaisuuden
voi kuulla muiden hengityksenä

Pimeässä yössä
Itse katkonaisessa unessa
valvoskellessa

Se on turvallista ääntä
Lohdullista tuhinaa
Ja elämänpyörä heilahtaa





-Una Reinman-







Itse olen nyt ihan out of order...


-

Lumet katoavat

...














Vauhdilla ne lumet katoavat
kun ovat katoamisen alkuun päässeet.

Nuokin jäälyhtyjen rippeet ovat hetken kuluttua
vain muistoja tästä talvesta.





...

Kiemuroita

-















Haluaisin kirjoittaa tänne vain positiivisia asioita, mutta
nyt Crohnin taudissani on hiukan vaikeampi vaihe menossa.
(...sensur-sensur...)

Haamuilen kotona sairaslomalaisena verkkareissa ja makailen kipukohdan päällä.
Se helpottaa.
Hiukan.
Aina hetkeksi.


Samalla sisimmässä
on huoli sairastelevista lähimmäisistä.







-

Bluetime

...
















Huomista odottaessaan
sitä tarttuu kaikkiin
toivonkipinöiden säteisiin
ja pitää niistä kii


-Una Reinman-









-

Mr Murphy

Valokuva-& Runotorstaissa aiheena Mr Murphy:

Elämänraita


Monen elämänraita
pitäisi toistaa
ruohonjuuritasolta
Kelata
Kuin filminauha
Kauas taaksepäin

Hetki-hetkittäin
Miettiä
-ilman Dr Philiä-
Missä
tapahtui se jokin
Joka suisti kaiken



-Una Reinman-





...ja se kuva. =)
Kun pelottavan pannukakun
otti ulos uunista,
kohouman kohdalle
jäi sydämen muotoinen kurttu. =)
Tässä hiukan onnistuneemman näköinen versio...
-

Punainen ripaus

...
















Auttaakohan punainen väri kevätväsymykseen?
Miten keväällä edes voi väsyttää, kun kaikki
luonnon ihmeet aloittavat ihan pian kiertokulkunsa
alusta? Se kaikki kaunis puhkeaa kukoistukseen ja
kukkaan. Mikä siis väsyttää? Talviko, joka pian on
jo takana? Karhutkin alkavat jo heräillä talviunestaan
ja ihmisiä vaan nukuttaa. Vai pitääkö puhua vain
omasta puolestaan? =)

Miun tietokoneenikin on väsyksissä ja toimii vain
pät-kit-täin. A-joit-tain. Har-vak-sel-taan.
Näyttö liian kovaäänisesti huristen.


-

Kesänkaipaukseen

...














Kesänkaipuussaan
voi katsella kesäpilvikuviaan.
Vaikkapa hetkeltä
ennen virkistävää kesäsadetta...

Minulla taitaa olla oikea jalka vasenta lyhempi,
koska aina järvi- ja merikuvani ovat vinossa.
Meret ja järvet kallistuvat aina oikealle...
Olisin toki voinut muokatakin tuon kuvan, mutta
se ehti jo tuohon. Oli nopeampi kuin ajatukseni.
Soon elokuinen naturale-näkemykseni. =)

Viime viikonloppuna tuolla järven päällä
Raksa-messujen aikaan
leijaili suuri kuumailmapallo...















-

Kuten aina tähän aikaan vuodesta

<3




















Multa kutsuu. Tai minulla on tarve
ja tilaus multapusseille ja -purkeille.
Mieleni minun tekevi...





















Niin kuin nytkin, kun isosta muratista
ei ole jäljellä, kuin pistokkaita keittiön
ikkunalaudalla.




















Syksyllä olohuoneeseen saapunut
suuri muratti kärsi vedosta ja nääntyi.
Vain sen poikaset ovat pirteinä
vesimaljassaan.
















Pistokkaat kurkkivat kohti kevään valoa
Tarvitsisivat jo kipeästi omia
purkkejaan ja sitä mustaa multaa
johon voisivat juurensa kovertaa








_

Luonto heräilee ulkona

...
Ja sisällä:




















Kaktus valkoinen
päätti ilahduttaa näin
mua aivan yllättäen.




-

Ja taas sydämiä

-
On se sydän, vaikkei siltä näytä.
Sydänkynttilä.
Rakkaudenpilkahdus arjessa... =)














Kaunista viikonloppua
jokaiseen sydämeen.



















PS: Kiitos ystävälle tapaamisesta
sekä viikonlopun ihanasta tummasta
suklaaherkusta! <3
Suklislevy on eilen aloitettu ja
sitä on vielä tänäänkin jäljellä. =)




-

Katoavaista

-




















Näitä voisi vaikka ihailla kauemminkin.
Mutta ne kummasti katsellessa katoavat jonnekin...





Suklaataikaa

Suklaalla on ihmeellinen taikavoima
joihinkin meihin naisiin.
En tunne montaakaan miestä
jotka suklaasta tulisivat onnellisiksi.


-Una Reinman-









.

Sähköväriä

-

 

 

 

 

 

 

 

 

Sähköistä sinisyyttä sisätiloissa. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja kaupungin torilla... 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eikö aina ajatella, että sähkö on sinistä? Eikö se sininen savukin kuulu niihin sähkölaitteisiin ja sitten laitteet hajoavat kun savu tulee niistä ulos? Tai sitten tietsikan näytölle tulee tällainen sininen viesti. -Yes or No? :D Sinistä sävyä saimme lisää kotiimmekin hiljattain ystävältäni, joka toi mattoja ja muita sinisiä tekstiilejä, sekä ripauksen liilaakin tullessaan. Nunnukka ihastui suurimpaan osaan tuliaisista ja ne tulevatkin koristamaan aikanaan hänen opiskelijaboxiaan, ja jäi jotakin Miihkalillekin, mutta ihan meille kotiinkin jäi yksi ihanuus: paksu sininen kylpyhuoneen matto, sellainen upean upottava, jollaisesta mie olen aina haaveillut. =) Kiitos. =) Kylpyhuoneessa käydessäni paljaat varpaani nauravat tuon maton syleilyssä. =) -

Univiestejä

-





















Näin tässä eräänä yönä outoa unta;
Olin käymässä tuttavapariskunnan luona, mutta
rouva oli mennyt jonnekin toiseen huoneeseen
piiloon ja lähetti miehensä mukana minulle vain
paperilapuilla viestejä. Vastasin unessa ääneen
niihin viesteihin kunnes aloin ihmettelemään,
miksi hän ei itse tullut esiin... =/



Omituisia voivat unet olla.
Usein unien selityksien portti pysyy suljettuna.
Vaikka yritänkin aina kirjakauppaan päästyäni
salaa lukea unien selityksiä niistä opuksista... ;D









Kuva: Radiomäki

Lahden kisat, media ja muisteloa

-

















Salpausselkä tarkoittanee usean, jääkauden jälkeen
syntyneen harjumuodostelman yhteisnimitystä. Yksi näistä
muodostelmista sijaitsee Lahdenkin alueella, jatkuen Hollolaan,
jopa Hämeenlinnaan ja itäpuolelle Nastolan kautta Kouvolaan jne.
(Mainitsin nuo muutamat kunnat siksi, että olen näköjään näiden
harjujen seuduilla melkein aina asustanut, tai alueet ovat muuten
liittyneet jotenkin miun elämääni. )
Toki itse Salpausselät jatkuvat koko Etelä-Suomen
poikki ja pohjoisempana Jyväskylän seudulta länteen
maassamme on vielä oma lyhyt harjumuodostelmansa.

Toimittajat ja uutistenlukijat käyttivät tuota
Salpausselkä-nimitystä kisauutisoinnissaan niin
paljon, että aloimme jo naureskellen laskemaan
kuinka monta kertaa se kuuluikaan. "xxx tuli
Salpausselällä toiseksi." "Suomi sai xx-sijan
Salpausselällä." "Salpausselällä nähtiin tänään..."























Ihan olisivat voineet käyttää suomeksi Lahti-nimitystä.
Kisojen nimi tuo tosin on. Ehkä "Lahden kisat"-nimitys
uutisoinnissa olisi tuonut negatiivisia ajatuksia ihmisten mieliin?

Se negatiivinen julkisuuskaan ei tunnu mukavalle,
varsinkin kun tällä kaupungilla ei ollut negasyiden
kanssa aikoinaan mitään tekemistä, mutta kaupungin nimi
liitettiin niihin tapahtumiin ikuisiksi ajoiksi,
kiitos median.

















Nyt sitten kaupungin nimeä ei uskalleta mainita lainkaan?
Noo, mie uskallan. Lahdessa oli harmaata perjantaina ja
lauantaina kisojen ajan. Lauantai-illan perinteinen ilotulitus
näkyi koti-ikkunoihin aika kehnosti vain valoleimahduksina
mutta paikanpäällä se oli kuulemma upea. Näin sunnuntaina
on aurinko ilahduttanut kisoja pikku pakkasessa seuraamaan
saapuneita värikkäitä ja jopa eksoottisia kisavieraita.

Radiomastot vilkuttelivat kansainvälisten kisojen kunniaksi
valojaan eri sävyissä enemmän kuin arkiviikonloppuisin.
Mäkimontussa oli rutkasti enemmän valoja ja kansaa kuin
tuossa Hanin pari vuotta sitten ottamassa, kävelylenkkimme
näkymiä kuvaavassa otoksessa on. =)

Itse en ole koskaan käynyt kisoissa. Lapsena koulujen
hiihtoloma oli ajoitettu kisojen ajalle, ja kouluissa aina
kaupattiin kisalippuja koteihin ennen kisoja ja lomaviikkoa.
Mutta eipä meillä koskaan niitä ostettu. Loppuilotulitus
sijoittui yleensä sattumoisin syntymäpäiväni kohdalle.
Isäpuoli ajoi autolla koko pesueemme jonnekin
Kärpäsenmäen seutuville ihailemaan raketteja.
Siitäkö lie jäänyt lapsenomainen ihastus ilotulituksiin...










-

Mitä jääkaappisi ovessa on?

-




















Tämä on jo vanha tuttu juttu, mutta tuli
mieleeni, kun kuvasin jääkaappini
ovessa hehkuvaa ystävänpäiväsydäntä.

Kuvaa oman jääkaappisi ovi.
Tai osa sitä.


-

Rajauksella vai ilman?

-













Asioista saa leikkaamalla ja rajaamalla ihan
erilaisia. Riippuu tietenkin tapauksesta, kannattaako
rajata ja kertoa vain osa vai kertoako koko story.


















Kumpi ompi parempi? Ylä- vai alakuva?
Sopiiko näkyä, että sitruunamelissasta
on käyty nipistämässä oksa pois, kynttilä
on valunut ikkunan vedossa mahdottomasti
ja kulahtanut pöydän reuna on esillä ilman
peittävää pöytäliinaa...?
Vai onko parempi rajata kaikki häiritsevä pois
otsaa turhaan rypistämästä?




-

Kahvikello

-





















Vastamaalatuille keittiön ja eteisen seinille ei
raaski ripustella enää sitä kaikkea tavaramäärää
joka niillä oli ennen maalausoperaatiota, niissä
valmiiksi seiniin isketyissä nauloissa ja ruuveissa
tai niiden jäljissä...
Minä paklasin ruuvien ja naulojen jäljet, hioin ne
parhaan taitoni mukaan ja maalasin kaksi- jopa
kolme kerrosta maalarinvalkoista lateksia päälle.

















Nyt ne muut tavarat odottelevat pahvilaatikossa
löytyykö niille enää sijaa seiniltä.
Niiden sijaan ihan etuoikeutettuna keittiössä
lekottelee ja tikuttelee aikaa Pikkusiskolta
lahjaksi saamani lasinen harmaa kahvikello.
















Se näyttää milloin Cappuccinoaikaa...
Milloin Mocca-aikaa...
Espressotovia...




















Sekä Lattetuokion.




PS:
Teetä voi juoda mihin aikaan tahansa.
Vaikka nyt aamuseitsemältä, hörppiä
punaisesta Taika-mukista... ;)










-

Ommmmm...

-



















Nunnukka-tyttäreni on joskus sanonut:
-Parasta sinussa on se, että sinut saa iloiseksi
niin pienillä asioilla.
Niin nuo ruusutkin, yksi joka maljakossa, sairaalan
kahviossa, saivat ikävän sairaalakäynnin katoamaan
ja ajatukset valoisiksi. Odottamaan kevättä.
Iloa mielenpohjalle...
Kiitos hänelle, joka laittoi kukat pöydille... =)


Minut saa myös kiukkuiseksi, vaikkapa viemällä netissä
jotain omaani. Kopioimalla. Kuvan tai jutun kertomatta
nappaamalla. Jopa minuuttani matkimalla...
Tai selkeästi jotakuta muuta kopsaamalla...
Tai Real lifessa asioitani vääntelemällä.
Kertomiani asioita kääntelemällä. Sekaisin väännellyt
asiat silmilleni, purkuneena vyyhtenä heittämällä.

Silloin auttaa, kun palaan arjen pieniin kauniisiin asioihin,
jotka rauhoittavat. Etsin lootusasentoni ja hymisen.
Karkotan ikävät ajatukset. Tai ainakin yritän...

Ommmmm...



-

Askeettista huoneiden vaihtoa

-

Viime viikolla, tyttären talvilomalla päätimme
vaihtaa makuuhuoneita. Niin pieneltä kuulostava
asia sai ikään kuin muuttokaaoksen aikaan koko
huushollissa. Tosin maalasimme samalla muutaman
seinänkin, joten enemmänkin kuin meidän huoneiden
tavarat, piti siirrellä olohuoneeseen pois tieltä ja
jaloista. Hanikin sanoi että täällä oli hiukan kaaos.


















Nunnukan Harry Potterit ja osa muista kirjoista
odottelemassa uuden huoneen ikkunalla kirjahyllyyn
pääsyä.




















Nunnukan koristesaapikkaat samoin, uutta
paikkaa vailla...
























Tyttären huoneeseen menossa...
























Miun entinen huoneeni, ihan kotvan
kuluttua Nunnukan omistuksessa.
Tässä jo muokkautumassa...















Ja tässä tyttären sininen huone valmiina.
Kaikki ylimääräinen pois karsittuna





















Koriste-esineistä tytär päätti laittaa
suurimman osan laatikoihin odottamaan
pääsyä hänen omaan opiskelija-asuntoonsa
ja lasivitriiniinsä.

Vain tarkoin valitut esineet pääsivät
tähän uuteen pikku-huoneeseen ja tytär
sanoi pitävänsä huoneestaan kovasti.
Tiedän, että se on valoisampi ja lämpimämpi
kuin tyttären edellinen, jossa mie nyt istun
tuossa ikkunan edessä oikealla, pöytäni ääressä
kirjoittamassa, omasta puolestani myös
tyytyväisenä. =)














Miun uusi huoneeni,
ovelta kurkattuna. =)
Meillä on astmaattisen askeettista.
Silti joitakin, lähinnä puuvillaisia
tekstiilejä tarvitaan. Väriä ja lämpöä
tuomaan sekä kaikua ja melua estämään.





Tuo tuli jotenkin mieleeni:

Jotain pehmeää

Tyttären hyvä ystävä
kävi meillä yökylässä
Nukkua pitäisi lattialla
kovalla vieraspatjalla.
Tyttö huolissaan kyseli
onko vieraalla kova peti?
Nukkua siinä saattaako?
Unta silmiin tuleeko?
-Tietäisit kuinka kova
on oma petini kotona.
Vastasi ystävä hyvä
silmissänsä pilkettä:
-Olenkin ihmetellyt
miks teillä on pehmyt
sänky aivan kaikilla?
Oottekste jotai porvareita?

Kas, jos kovaa ompi elämä
on ehdottoman tärkeää
ett edes sänky on pehmeä!






-Una Reinman-


-

Siemeniä

-















Posti toi mukavan yllätyksen blogiarvontavoittona
aurinkoisen Auringonkukan luota. =)

Minusta tuntuu että vien nämä kasvamaan
Maman puutarhaan... Kuvaan niitä sitten
tänne taasen esille, niiden Maman pikku
paratiisipuutarhan muiden aarteiden ohella. =)

Kiitos Auringonkukka!!! =D



-

Punaisen hehkua

-




















Eilen iso tulppaanikimppu piti jo heittää pois
joten hain tyttärelle pienen, uuden kimpun.
Tyttären synttärijuhlien pääväri oli siis punainen.


Punainen hehku on rakkautta. =)






-

Kevääntuojia

-












































Pikkusisko ja Mamapieni ojensivat perjantaina meille
valtavan yhteissynttäritulppaanikimpun.
Tulppaani on sellainen herkkä kevääntuoja. =)




-

Tuoksuyliherkkyyttä

-

 

 

 

 

 

 

 

Kokeilin The body shopissa tänään ihan uutta hajuvettä. Nyt se leijuu ympärilläni outona. Ei ollenkaan tuttu tuoksu... Ei tunnu omalta. Taidan mennä suihkuun. 

Eräänä päivänä Lidlissä pakatessani ostoksiani ikkunaseinän pakkaustasolla viereeni -tosi liki- ilmaantui mies, josta tulvahti hajunystyröihini todella miellyttävä tuoksu. Hmmm... Partavesi tai deodorantti tms. Se tuoksu oli niin mukava yllätys pahojen hajujen kakofoniassa johon tavallisesti kauppojen kassajonoissa törmää, että teki mieli sanoa miehelle, että hänpä tuoksui hyvälle. 

No, en tietenkään sanonut. Mutta hymyilin vaistomaisesti tuosta mukavasta tunteesta, että jokin yllättävästi tuoksuu miellyttävälle, ja mies sattui vilkaisemaan minua. 

Mie seurasin hetken silmiään, mutta en sanonut mitään. Siis tuoksusta. Tai mistään. Lähdin vain pois kaupasta. =) 

 

Hanilleni on muokkautunut käyttöönsä tuoksuja joista mie pidän. Hän itsekin toki pitää niistä. Sellaisista metsäntuoksuisista. Männyn pihkaa ja merituulta muistuttavista. Luonnollisista ja lempeistä. 

Alussa, kun tutustuimme, hän käytti niin vahvaa deodoranttia, että se pisti miut aivastelemaan, nenä meni tukkoon ja vesi vuoti silmistäni ja niin aivastelivat lapsenikin. =) 

Onneksi Hani ei enää käytä niitä voimakkaita tuoksuja. Olen itsekin muuttanut omia suosikkituoksujani monta astetta miedompaan suuntaan. Liian voimakas hajuaistimus ei ole mukavaa haistella. Olen havainnut viimoisen kymmenen vuoden aikana olevani aika tuoksuherkkä. 

Pahasta hajusta tulee etova olo. Haistan liiankin hyvin tupakan, lian, ja homeen. Myös vanha alkoholi jonkun hengityksessä ei ole yhtään miellyttävä haju. Joidenkin ihmisten hengessä valkosipulikin haisoo kamalalle, vaikka valkosipulista itse pidänkin. Aistin myös ihmisen hengityksestä, jos hänellä on diabetes... Siis sellaistenkin, joilta ei ole lääkäri asiaa diagnosoinut. Vielä. Se on varsin pelottavaa, sillä voiko ihmiselle mennä sanomaan, että mene hyvä ihminen verikokeeseen, kun sulla voi olla toi... joku sairaus? Ei sitä voi mennä sanomaan. 

 

- Niin kuin ei sitäkään, 

että joku ventovieras mies tuoksuu hyvälle... =) -