Rakas kansallislintumme

Siellä, mistä joutsenet 

keväisin lähtevät lentämään 

kohti pohjoista, sanovat 

paikalliset ihmiset surullisina, 

- Meidän joutsenemme lähtevät. 

Täällä, missä linnut pesivät, 

me sanomme syksyisin surullisina

 samoista linnuista 

- Meidän joutsenemme lähtevät. 

Mutta nyt meidän valkoiset, 

yhteiset lintumme 

ovat saapuneet takaisin.

On aina iloinen keväänmerkki 

kun kauniit, rohkeat ja uljaat 

lintumme saapuvat eteläisistä 

maista takaisin Suomeen.  

Sehän on niiden lintujen kotimaa, 

missä ne pesivät ja kasvattavat 

poikasensa...

Jos olet turvassa 

on helppo uneen unohtua 

Uni antaa voimia 

-Una Reinman

Istuta orvokkeja

Orvokki ei pakkasista hätkähdä. 

Saattaa se näyttää 

pakkasyön jälkeen aamulla hassulta 

mutta älä hätäile, 

se virkoaa kyllä. 

Orvokki on ihana jokapaikan kukka, 

jonka voit jo nyt laittaa pihalle, 

parvekkeelle, terassille tms.
Minullakin on ruukullinen orvokkeja jo parvekkeella.  

Tein edellisessä kodissamme niin, että siirsin orvokit

alasleikkuuvaiheessa (se tulee aina orvokkien omistajille jossain vaiheessa kesää, kun orvokit ovat kasvaneet liian hujopeiksi ja lakanneet kukkimasta) orvokit juuripaakkuineen kukkapenkkeihin, joissa ne saivat aloittaa uuden kukintansa ihan rauhassa. 

- Joskus leikkasin ne alas toisenkin kerran saman kesän aikana, niin jälleen muutaman hetken päästä orvokit kukkivat hurjasti. 

Annoin syksyllä orvokkien olla paikoillaan ja melkein aina kävi niin, että seuraavana keväänä  orvokit olivat hengissä, jotkut jopa kukassa ja heräsivät jälleen innolla uuteen kevääseen. 

- Eli jos sinulla on omaa pihaa, älä heitä pois orvokkeja syksyisin. 

Ne yllättävät sinut seuraavana keväänä. 

Ne muistuttavat, miten ihmiset liian usein pitävät kaikkea kertakäyttöisinä, myös ihmissuhteita, ja heittävät pois sellaista, mitä eivät juuri sillä hetkellä tunne tarvitsevansa. 

Jos annat asioille aikaa, saat nähdä 

miten kaikki puhkeaa uudelleen kukkaan. 

Kevät on kaiken uuden aikaa 

Siinä on mukana 

salaperäistä taikaa

Taskutietoa orvokista: 

Orvokki symboloi rakkautta, kaipausta, 

mietiskelyä, kainoutta ja vaatimattomuutta. 

 

Orvokit (Viola) on orvokkikasveihin kuuluva kasvisuku, joista useimmat elävät pohjoisella pallonpuoliskolla. Useimmat orvokit viihtyvät kosteissa ja varjoisissa paikoissa, kuten puiden ja pensaiden alla.

Orvokeilla on tyypillisesti sydämenmuotoiset lehdet ja epäsymmetriset, viisiterälehtiset kukat, joissa yksi iso terälehti suuntautuu alaspäin ja loput neljä ovat pareittain symmetriset sen yläpuolella.

Useimpien orvokkilajien kukat ovat violetin värisiä, ja sana violetti johtuukin ranskan kielen sanasta violette.

Orvokin latinankielinen nimi Viola on useassa kielessä yleinen naisen nimi.

Viulu-soittimen nimi on johdettu orvokeista.

/ Teksti Wikipedia 

Asikkalasta löytyi keväänmerkkejä

Metsässä oli kuin kukkakimppuina 

näitä ihania sinivuokkoja 

valtatien varrella asikkalassa. 

Miltei Anianpellon markkinapaikalla... 

Katso miten sinivuokoilla 

on kruunu päässään... 

Kaikki nämä sinivuokkopuskat 

kasvoivat lehtiensä kehystäminä 

kimppuina. 

Päijänteestä oli joistain paikoista 

jo jäät lähteneet mutta joissain 

pohjoisrannoilla jäät vielä 

viivyttelivät... 

Esimerkiksi tällä Karisalmella... 

Kohta ne lähtee... 

Kun kävelimme Hanin kanssa 

pienen niemen kärkeen, löysimme 

myös sulaa vettä. 

Löysimme myös runollisen kauniita 

kaisloja ja joutsenen höyheniä ja hei, mikä 

ihmeen sininen pisara tuolla vedessä on....?

Ou nou! Sehän on verkonpaino ja 

itseasiassa koko verkko lojui vedessä...! 

Kannoimme koko 

verkon kuivalle maalle rannalle. 

Menepäs omistaja hakemaan 

se sieltä ennen kuin siihen 

jää viattomia eläimiä...

Suomalainen on sellainen joka 

vastaa kun ei kysytä ja 

tekee kaiken tietenkin päinvastoin 

kuin pitäisi... 

Jos siis seudulla on metsäpalovaroitus 

niin toki sinne saa isot kokot sytytellä... 

Viikko sitten...

Nämä kuvat tulevat esiin nyt hieman viiveellä 

sillä nappailin niitä jo viime viikonlopulla. 

Kävimme mm Lanupuistossa Lahdessa... 

Koivujen silmut olivat jo noin suuria...

Muurahaispesässä kävi vilinä 

auringossa.

Lahtelaisella pellolla uiskenteli 

tulvavedessä hanhia, joutsenia, sorsia ja 

lokkeja... 

Lokit vaelsivat nälissään peltoa pitkin lakkaamatta, 

odottaen varmaankin pulleiden matojen löytävän tiensä 

jäisen mullan läpi niiden saataville... 

Vesijärven satamassa oli paljon väkeä 

kahviloissa, ihan jonoiksi asti. 

Mekin jonotimme itsellemme 

pullakahvit jotka joimme terassilla 

jäistä järveä ihaillen. 

Itse Vesijärvi oli vielä jäässä, 

virtapaikkoja lukuunottamatta.

Vieläkään aallonmurtajalle ei ole laitettu 

esteitä lokeille, jotka pian pesivät taas siellä 

ja niiden huuto raikuu alueella 

ja ne vainoavat taas kesäkahviloita... 

Narut estäisivät pesimisen. 

Sataman parkissa oli meidän automme viereen 

parkattu tämä cool ihanuus...

Kotona avasimme jo paljukauden, 

grillikauden ja terassikauden. 

Punarinta ja mustarastaskin ovat 

saapuneet takaisin pihapiiriin. 

 Se on siis kevättä...