Minäkin olen kokemusasiantuntija

 

 

Kirjoitan sinulle kukkakimppureseptin:

Yksi tai kaksi kimppua
piristämään arkea
& nostamaan suupieliä

Noudetaan kaupasta
aina tarvittaessa

- Una Reinman 

 

 

 Voit viettää tulppaanipäivää 

tänään, tai vasta 20.s päivä. 

Tai jonakin päivänä tältä väliltä, 

tai vaikka joka päivä! 

#tulppaanipäivä 

🌷🌷🌷🌷🌷

 

 

 

 

 Yksi ihanista fb-ystävistäni
sanoi minua tässä eräänä päivänä 

 Kukkakokemusasiantuntijaksi! 

 

🧡

 Aaaw! 

Ihana! 

Kiitos T.! 

🌸🌸🌸🌸

Minulla onkin taas kesää
& kukkakokemuksia
NIIN ikävä!!!! 

 

Sitä aikaa odotellessa ikävää voi 

lieventää vaikkapa kaupan leikkokukilla... 

 

******

Vakavammin puhuen, voisin olla kokemusasiantuntija 

hometaloasioissa, koulukiusattuna olossa, hieman myös crohnintautipotilaan roolissakin... 

Tuo ystävän ehdottama rooli kukkien kanssa on 

ehdottomasti positiivisin, iloisin, onnellisin ja 

kaikin puolin suositeltavin! 

Joo, sen mä nappaan itselleni! 

Olen siis mielelläni

 Kukkakokemusasiantuntija

🌸🌸🌸🌸 

Kukkia kimpuissa

Hani antoi minulle yhdistetyn syntymäpäivä/ Naistenpäiväkimpun, joka on yhä hengissä ja kukoistaa, avaten lisää kukkia ja lajeja ihailtavakseni näin reilun viikon päästä siitä kun se saapui olohuoneemme  pöydälle. 

Tällainen kimppu ilahduttaa aina, saati sitten maaliskuussa. 

Kimppu on aivan ihastuttava! 

Vaaleasävyisessä kimpussa on viisi ihanaa vaalean rosan väristä ruusua.

Rakastan kimpussa mukana olevaa Morsiusharsoa eli Gypsophilaa tosi paljon!

Yritin sitä kasvia kertaalleen juurakoista kasvattaa aikoinaan Punaisen Pikkutalon pihalle, mutta näin omin silmin, miten se muuten niin mukava orava meni ja kaivoi ne juurakot esiin, vieden ne mennessään... 

Se oli kai valitettavasti oravan suurta herkkua... =( 

Näin kävi myös terassilla, jonka kukkaruukun mullasta orava kaivoi aarteeni pois ja juoksi juurakko suussaan karkuun ja minä perässä, jääden toiseksi.

Harmi. Olisin halunnut näitä minikukkia ihailla ihan omassa pihassa ja terassilla...

Orava toi myöhemmin syksyllä ulkoportaiden kaiteeseen kuivuneen herkkutatin... 

Äitini ehdotti että se sieni on varmaan minulle lahjaksi oravalta. Hih.

No juu, juu. Tiedän. Kurre keräsi vaan talvivarastoaan. 

Kimpussa on myös krysanteemeja sekä muutama neilikka nuppuisena, joiden kukka ei ole vielä auennut niin paljoa, että näkisin minkä värisiä ne ovatkaan... 

Kimpussa on muutama komea oksa myös Inka- eli Prinsessaliljaa. 

Liljatkin ovat avautuneet nyt viikon aikana kotona.

Kimppuun kuuluu myös aluksi herkästi nupullaan olleita vaaleanpunaisia ja komeita värililjoja. Nyt niiden nuput ovat melkein kaikki auki. Niistäkin tulee Pikkutalon kukkapenkit mieleen... 

En voi olla pohtimatta, miten siellä saattavat kukkia jo ensimmäiset kevään kukkaset, koska sekin piha kuuluu  vähälumiseen alueeseen... 

Miksi mielessään joskus jääkin elämään niihin paikkoihin joista on joutunut muuttamaan pois...? 

Huokaus...

Olen sittemmin yhdistänyt ensimmäisen kimpun liljat ja poikieni viime sunnuntaina lahjakseni tuomat punaiset tulppaanit samaan maljakkoon ja ruusut, neilikat, morsiusharsot ja krysanteemit omaansa.

Niinpä meillä on nyt punaisten ja vaaleiden kukkien maljakot... 

Kukkia ei ole koskaan liikaa! Tai ainakaan minulle ei ole vielä koskaan sellaista tilannetta sattunut, että olisi ollut... =D 

Ensimmäistä kimppua kuvatessani minulle kävi pieni haaverikin... 

Kiipesin tuolille ja kuvasin pöydän päältä kukkia ja tuo hieman oikealla näkyvä tuoli pöytäliinoineen häiritsi minua, joten siirsin sen takaoikealle ja jatkoin kuvaamista sekä kameralla että kännykällä. 

Kun olin saanut mielestäni sopivasti kuvia, peruutin takaoikealle, kamera oikeassa kädessäni ja puhelin vasemmassa,  suoraan sen sinne siirtämäni tuolin selkänojan päälle...! 

No... tuoli kaatui, minä kaaduin, minä kiljuin ja minuun sattui mutta sain pidettyä kameran ja kännykän käsissäni... 

Auts, auts... Kyyneliä ja mustelmia siitä silti tuli.

Miten minä niin unohdinkin sen sivuun siirtämäni tuolin... 

No. Näitä sattuu...

Mutta kukat on ihania.

Ne toivat kevään meille. 

Ja hei, olenhan itse sanonut jotta  

Kukat ovat sielujen laastaria 

Una Reinman 

Naistenpäivä on 109-vuotta vanha

Ei ole tarkoitus ylistää tänään omaa naiseuttasi ja sukusi naisia, mutta egoistit varmaan tekevät niin. 

 

 Naistenpäivä on 109-vuotta vanha teemapäivä 

  

International Women's Day,
Kansainvälinen naistenpäivä,
on YK:n naisten oikeuksien
ja kansainvälisen rauhan päivä,

eli 

#WomensDay

 YK on julistanut tämän vuoden naistenpäivän kansainväliseksi teemaksi sukupuolten välisen tasa-arvon.

Tuoreimman arvion mukaan nykykehityksellä naiset ja miehet olisivat täysin tasa-arvoisia vasta vuonna 2133.

Kansainvälinen naistenpäivä on virallinen juhlapäivä useissa maissa. Perinteen mukaan miehet kunnioittavat äitejään, vaimojaan, tyttöystäviään, työtovereitaan ja muita läheisiä naisia kukilla tai muilla pienillä lahjoilla. 

Joka vuosi, 8. maaliskuuta järjestetään maailmanlaajuisesti tuhansia tapahtumia, joiden tarkoitus on osoittaa kunnioitusta naisia kohtaan ja juhlia heidän saavutuksiaan.

Jossain maissa päivällä 

on yhtä vankka asema 

kuin äitienpäivällä. 

Joissain maissa kansainvälinen naistenpäivä on  kansallinen vapaapäivä, aukiolleilla työpaikoilla ja yleisesti miehet muistavat naisia ruusuilla ja järjestämällä erilaista ohjelmaa.

Luettavaa aiheesta: 

YK-liitto.fi/Naistenpäivä

 

Ei vieläkään pioneja

Lapsuudenkodissani Mama ojensi puutarhan pioneista 

 tehdyn kimpun minulle aina nimipäiväaamuna. 

Päivä oli talvella olevaa syntymäpäivääkin 
tärkeämpi ja ihanampi, olihan se 

keskellä kesää ja vieläpä mansikka-aikana. 

Yleensä Mama teki mansikkakakun nimipäiväkseni 

ja kutsuin ystäviä kakulle. Jatkoin myöhemmin 
lapsuudenkodista pois muutettuani kakkuperinnettä 
itse. Tietenkin mansikkakermakakulla. 

Ennen muuten nimipäiville mentiin 
kyllä ihan ilman kutsuakin.

Nyt ei juuri kukaan enää vietä nimipäiviä.

 Perinteeksi tullut nimpparimansikkakakun 

leipominenkin on jäänyt... Hani kun ei niin välitä 

makeasta eikä varsinkaan kermavaahdosta 

joka minun mielestäni on täytekakussa se must. 

Sokerikuorrute ja voikreemi taas ovat 

ehdottomasti ihan oh-no-no-no! 

Pionikimpun olisin kyllä mielelläni nähnyt 

ilonani olohuoneen pöydällä, vaan ne ovat yhä 

pampulamaisina nuppuina pihallamme. 

Eilen kurkistelin niitä ja yksi punainen näytti 

hieman jo siltä että se saattaisi aueta 

jos onni olisi myötä, ihan näinä päivinä. 

Tarvittaisiin vain hieman aurinkoa. 

En tiedä onko lapsuudenkodin pihamaalla enää 

 ihania vanhoja pioneja, joista nimipäiväkimppuperinne 

alkoi. Lapsuudenkoti on moneen kertaan vaihtanut  

omistajaa ja uusilla omistajilla on aina valta muuttaa 

pihansa miljöötä. 

Tietä pitkin entisen kodin ohi ajamalla 

ei voi nähdä kukkapenkkejä... 

 Kuvituksena menneiden kesien pioninkukkia.

Lämpöä väreistä

Mamani syntymäpäivät olivat viime viikonloppuna pienellä porukalla. Juhlimme hyvän ruuan ja paljon naurun kera äitiäni hänen kauniissa puutarhassaan. Onneksi sääkin oli myötä ja päivä oli todella kaunis, kuulas, kuin kesän viimeinen.

Minäkin sain niissä juhlissa Pikkusiskoni sitoman ihanan kimpun, miltein samanlaisen kuin hän teki Mamallemme. Kimppu on voimaannuttava, leiskuvan punaisine ruusuineen ja muine kaikenlaisine ihanine kukkineen ja ruusunkiulukoineen.

Siskolla pitäisi oikeasti olla kukkakauppa. Jo lapsena leikimme kukkakauppaleikkiä sisarusteni kanssa. Keräsimme tienpientareilta kukkia ja Pikkusisko toimi myyjättärenä. Mama tietenkin osti aina kukkia siitä kukkakaupasta. =)

Maman mökkipihassa

omenapuiden alla

kesäkeittiökatoksessa

oli ihana syystunnelma... 

Päivän piristäjiä

Näistä kevään tuojista tulen hyvin onnelliseksi:
Kimpun tulppaaneja saat edullisesti ihan maitokaupasta. 

Vie kimppu kotiin ja nauti kukkien herkästä kauneudesta.

Oletko luullut että tulppaanit olisivat 

toistensa kopioita? 

Ihan väärin. 

Jokaisella niistä 

on oma persoonallisuutensa.

Katso nyt tässäkin,
jokainen kukka
on ihan erilainen. 

Älä hämmästy vaikka samassa kukkakimpussa olisi 

ihan eri kokoisia ja eri ikäisiä kukkia. 

Sillä erilaisuus luo eloa kukkakimppuusi. 

Jos joku kukka jo nuupahtaakin, 

niin se nuppunen vielä jaksaa kukkia.

On onnea, 

jos pöydälläsi on 
mitä tahansa viherkasveja. 

Kukat ilostuttavat 
ihmispoloisten sieluja. 

Unikkoja maljakossa

✿✿✿✿✿

Unikko käy kyllä leikkokukaksikin, 

jopa ennen kukintaansa sen voit maljakkoon laittaa...

Ja se maljakossaan kukkaan puhkeaa.

Jäljet pöydälläsi myöhemmin kertovat 

unikoiden olleen täällä... 

Lisää liljoja

•♥•.¸¸. •✿• .¸¸.•♥•.  

Hauskan mykerösisuksiset mutta uhkeasti tuoksuvat 

puuliljat kestävät kauan maljakossakin. 

Tuoksu on erittäin vahva 

ja mausteneilikkamainen. =)

Tämä pihan liljoista tehty 

pikkukimppu meni eilen kylään tuliaisina. 

Kuvassa kimppu on sylissäni autossa.

Toivottavasti puuliljojen tuoksu 

ei ollut liian vahva... 

Kimpussa mukana miedosti tuoksuvia valkoisiakin liljoja...

Samoin näitä vaaleanpunertavia, 

melko tuoksuttomia. =) 

Miten tuollainen hurjan kirkkaan oranssi lilja 

sattuikin "jäniksenä" tai pikemminkin soluttautujana
olemaan sekä vaaleanpunaisten 

sekä tummemman punaisten liljojen joukossa? 

Yksi tuollainen oli näköjään 

kummassakin lilja-pakkauksessa yllärinä? =) 

Tämä aika kuuluu sormustinkukille

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.

Digitalis purpurea 

Viime syksynä näytti siltä että sormustinkukkia 

tulisi tänä kesänä ihan mahdottomasti, 

mutta rankka vähäluminen talvi taisi palelluttaa 

niiden lehtiruusukkeet, koska ei kukkapenkkeihin 

sitten putkahtanutkaan niitä kuin muutama. 

Nämä yksilöt olivat hurjan pitkiä varreltaan, 

ja kukkineet jo miltein latvaansa saakka, 

joten ne oli aika katkaista, laittaa niiden siemeniä 

kuivumaan ja latvukset vesilasiin, 

vielä silmäiniloksi joiksikin päiviksi. 

Tuollaisia ne olivat vielä muutama päivä sitten.

Heti ne piristyivät sisälle vesilasiin päästyään, 

ulkona jo ihan nääntyneinä helteessä oltuaan. 

Säänhaltija Fatimakin lupaa lisää hellettä 

tuossa lipaston päällä 

meitä kaikelta suojeltuaan. 

PS:
Muistathan 

ettei sormustinkukka sovi 

myrkyllisyytensä vuoksi lapsiperheen pihaan. 

Muista myös pestä kädet aina, 

kun olet koskenut kukkaan 

tai sen lehtiin... 

Kimppu pihakukista

Mieltä ilahduttaa kerätä kesällä keittiön pöydälle 

maljakkoon sitä, mitä pihalta sattuu kulloinkin löytämään. 

Tämän näköinen kimppu siinä oli eilen,
toissapäivänä ja vielä tänään. 

Lapsuuden aurinkoiset päivät

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.