Aamu Aulangolla

Toissa viikonloppuna päätimme istahtaa auton 

kyytiin ja ajella jonnekin vaan, koska autossa 

on ihana ilmastointi, toisin kuin asunnossamme 

joka on aurinkopäivinä sauna koko ajan... Huoh. 

Niinpä Hani käänsi auton nokan kohti Hämeenlinnaa.

En ollut koskaan ennen nähnyt tätä näkötornia 

Aulangolla joten sinne siis hurautimme.   

Torni on varsin uhkea ja muhkeatekoinen. 

 

Vallankin kun se on jo 113-vuotias! 

 

 En tullut laskeneeksi montako porrasta 

johti tornin huipulle. Ensin käveltiin ulkokautta 

tasanteelle josta johti ovi sisälle torniin jossa 

kivirappuja pitkin kiivettiin viileässä kohti 

huippua, jossa ihanasti tuuli, vaikka päivä oli 

helteinen ja läkähdyttävä. 

 Ikkunanäkymiä tornista ulospäin... 

Torni oli huikean upea sisältä! 
Ja siellä oli ihanan viileää. 

 Tornin huipulta oli mahtavat näkoalat alas 

puistometsään ja Aulangonjärvelle. 

Aulangon historia alueen nykyisessä muodossa alkoi vuonna 1883 kun kapteeni Hugo Standertskjöld, josta tuli myöhemmin eversti, osti Vanajaveden rannalla sijaitsevan Karlbergin tilan. 

Standertskjöld aloitti valtaisat rakennustyöt, jotka kohdistuivat rakennusten lisäksi myös ympäröivään luontoon. Rakennusten läheisyyteen sijoitettiin puistomaisema, ja Aulangonvuoren ja rakennusten välisestä alueesta muodostettiin puistometsä. Päärakennus rakennettiin laajentamalla ja muuttamalla Karlbergin vanhaa päärakennusta, joka sijaitsi nykyisen hotellin paikalla.
Aulangon maastoon luotiin englantilaista tyyliä edustava puisto vuosina 1883–1938.

Kaikki tämä maastorakentaminen vaati enimmillään jopa 250 samanaikaista työntekijää sekä runsaasti kärryteitä, kävelypolkuja ja niiden tarvitsemia istutuksia. Uusia teitä tehtiin yhteensä noin 14 kilometriä.

Aulangolla oli myös  hedelmä- ja kasvitarhoja, sekä runsaasti lämmitettäviä kasvihuoneita. Kasvitarhassa oli vuonna 1912 kaksitoista eri kasvi- ja hedelmähuonetta, kuten esimerkiksi viini-, aprikoosi-, luumu-, ananas-, kirsikka-, viikuna-, omena- ja päärynähuoneet. Erilaisia taimilavoja oli yli tuhat ja vihanneslavaikkunoitakin kaksisataa. Kasvitarhan pinta-ala oli useita hehtaareja.

Lisäksi Aulangolle rakennettiin graniittilinna luomaan mielikuvaa siitä, että alueella olisi aikoinaan todellakin ollut vanha Aulangon linna. Suurin kivityö tapahtui kuitenkin varsinaisen Aulangonvuoren kohdalla, josta vanhat, alkeelliset suojarakenteet raivattiin pois. Vuonna 1907 vuorelle rakennettiin 33 metriä korkea, arkkitehti Valdemar Aspelinin suunnittelema graniittinen näkötorni. 

Aulangolle rakennettiin myös kevyempiä puistorakennelmia, kuten erilaisia huvimajoja ja temppeleitä. Niissä kävelymatkoja tehnyt vaeltaja tai everstin vieraiden kärryt saattoivat pysähtyä levähtämään tai nauttimaan virvokkeita. Näistä huvimajoista ja temppeleistä on yhä muutamia jäljellä, joskin monet puiset rakennelmat ehtivät lahota, ennen kuin jälkipolvet ymmärsivät niiden arvon. 

Kun eversti Standertskjöld alkoi tulla vanhaksi, matkustaminen Aulangolle tuli hänelle yhä hankalammaksi ja hän päätti luopua Aulangosta.

Aulanko ja eritoten sen puistometsä olivat olleet kaikille avointa matkailualuetta jo everstinkin aikana, joten alueen siirtyminen kaupungin omistukseen tapahtui melko kivuttomasti. Vuonna 1927 Hämeenlinnan kaupunki vuokrasi Aulangon.

Aulangon puistometsän hoidosta vastaa Metsäntutkimuslaitos. Puistometsää hoidetaan aktiivisesti, mutta luonnonsuojelualueeseen kuuluu myös luonnontilaista metsää.

Syksyn 2001 myrskytuhot muokkasivat Aulangon puistometsää enemmän kuin mikään muu ulkoinen voima sitten eversti Standertskjöldin rakennustöiden.

Puistoalueelta on aikojen saatossa kadonnut useita everstin rakennelmia, mutta alueella yhä on säilynyt erilaisia huvimajoja sekä kaksi lampea, Joutsenlampi ja Metsälampi, vesilintuineen, tekosaarineen ja vanhoine ikipuineen. Lisäksi golfkenttä ja sillä risteilevät lehmuskujat kertovat Vanajaveden laakson vehmaasta kasvuympäristöstä.

Aulangon puistometsä julistettiin luonnonsuojelualueeksi vuonna 1930, ja alue siirtyi Hämeenlinnan kaupungilta kokonaan valtion omistukseen 1960-luvulla.
Luonnonsuojelualueella vierailee vuosittain noin 400 000 kävijää.

Teksti: Wikipedia  

Itse torniin ei ole pakko kiivetä komeita 

maisemia nähdäkseen, sillä tornin edessä 

on tällainen näköalapaikka josta näkee 

upeaa kotimaatamme aivan loistavasti. 

Näköalapaikalta kuvattua... 

Tornin juurella kasvoi herukoita. 

Tornin juurella on pieni kahvila. 

Vieläpä koiraystävällinen koirakahvila... 

Kahvilassa oli myös gluteenittomia tuotteita, 

mukava henkilökunta ja kivoja istumapaikkoja 

joista voi valita mieleisensä.

Aulangon puistometsä on laaja ja sisältää 

paljon nähtävää ja koettavaa. 

Tässä on Aulangon joutsenlampi. 

Joutsenet eivät kyllä nyt olleet 

kotona lammellaan, mutta kaunista siellä 

oli hetki istahtaa. 

Joutsenten sijaan paikalla oli mm lokkeja. 

 Yksi puistometsän tornimaisista huvimajoista, 

ns Onnen temppeli... 

Poisajellessa bongattiin hevosia... 

Ps: äitimamani kertoi että olen 
minä pieneä ollut Aulangolla, 
mutta minulla ei ole siitä 
mitään muistikuvaa. 
Samoin Suomenlinnassakin 
olen perheen mukana ollut mutta 
en muista. Tai ehkä himmeästi muistan jonkin mustan tykin, jonka päälle sisko nostettiin. 
Siitä on olemassa valokuviakin. 
Mutta Aulangolta ei ole edes kuvia... 

Tai ei ollut, mutta nyt on. :) 

Eväitä, erinomaisuuksia ja säkkipillejä

Syötkö töissä eväitäsi? 

Nyt on Pakkaa evääsi huomiseksi -päivä.  

Mitä syöt mieluiten evääksi?

Vai käytkö työpaikan ruokalassa, 

tai muussa lounaspaikassa 
lounastamassa?

Hedelmä on helppo kuljettaa mukana.

Tänään on myös  
Toisen nimen arvostuspäivä.  

Usein toiset nimemme tulevat 

vanhempiemme joltakin esivanhemmalta 

tai nimi muuten vain miellyttää heitä. 

Suomessa henkilöllä voi olla kolmekin etunimeä. 

Kun on monta etunimeä, voi valita 

mitä niistä haluaa käyttää.  

Joillakuilla ressukoilla on vain yksi ainoa 

etunimi. Onko se vanhempien mielikuvituksen puutetta 
vai mitä, mutta yhden etunimen omistajilla 
ei ole valinnanvaraa 

vaan on tyydyttävä siihen ainoaan. 


Tosin nimilaki antaa meille mahdollisuuden 
muuttaa etunimiämme ja jopa sukunimiämme. 

On myöskin erityinen 

Kansainvälinen erinomaisuuden päivä. 

Missä sinä olet erinomainen?  

Jokainen on erinomainen jossakin.

Minä saatan olla 
erinomainen 
sotkemaan kaiken... =D

Sattuu olemaan myös  

Kansainvälinen säkkipillipäivä. 

"Säkkipilli on useita tuhansia vuosia vanha, alun perin ruokosoitin, joka on levinnyt Lähi-idästä kaikkialle maailmaan, erityisesti Eurooppaan.
Säkkipillin leviämiseen ovat vaikuttaneet kansainvaellukset sekä erityisen merkittävästi Rooman imperiumi vuosituhannen alussa. Keskiajalla säkkipilli sai Euroopassa erilaisia kansallisia ja paikallisia muotoja soitinrakenteen, virityksen ja soittotavan mukaan. Tälläkin hetkellä Euroopassa tunnetaan yli 80 erilaista säkkipilliä alkukantaisesta huippunykyaikaiseen.

Skotlannissa soitettiin ja soitetaan yhä yleisesti ylämaan säkkipilliä (Great Highland Bagpipe), joka on aikojen saatossa muuttunut vain vähän. Englanti tarvitsi skottirykmenttien sotilaallista voimaa ja säkkipillinsoitto levisi näiden avulla. Lisäpiirteenä soittoperinteeseen kytkeytyi voimakas sotilasmusiikkiperinne, josta säkkipillimusiikki lienee vieläkin parhaiten tunnettu.

Säkkipillinsoitto on lähtenyt kehittymään skotlantilaisesta perinteestä ja se on saanut uusia piirteitä erityisesti Kanadassa ja Australiassa. Uudessa musiikissa on löydetty moniäänisyyttä, monimutkaisempaa rytmiikkaa. Soitinta on yhdistetty myös rockyhtyeiden musiikkiin.

Ylämaan säkkipillin soittoharrastus levisi laajamittaisesti Tanskaan ja Ruotsiin noin 30 vuotta sitten. Harrastajia näissä maissa on noin 400 yhteensä yli 20 yhtyeessä. Norjaan ja Suomeen harrastus levisi 1990-luvulla. Suomessa säkkipilliyhtyeitä on yksi, Helsinki Pipes and Drums." -Wikipedia-

"Säkkipilliä on soitettu täällä Pohjolan perukoilla keskiajalla.Versioita oli erilaisia vaihdellen maakunnittain, mutta yleisesti niitä kutsuttiin rakkopilleiksi. Nimi juontuu siitä, että säkkipillien pussi oli tehty joko sian rakosta tai koiran nahasta." -KiLu-

"Säkkipilli (maha, rakkopilli) on vasikan tai lehmän mahalaukusta tehty soitin. Rakkopillejä on tehty mm. sian virtsarakosta. Vanhan, kansanomaisen mallin mukaan säkkipilliin kuuluu vain kaksi putkea; esimerkiksi luusta tai messingistä valmistettu puhalluspilli sekä oletettavasti 6-8-reikäinen melodiapilli. Melodiapillin puisen sormiaukkoputken yläosassa, soittimen sisällä, on ruokoputkesta valmistettu klarinetin suukappale. Myöhemmin säkkipilleihin on alettu rakentaa eripituisia bordunapillejä säestämään melodiapillillä soitettavaa sävelmää.
Säkkipilli ei juurtunut kalevalaista runolaulua suosivan rahvaan elämänpiiriin keskiajalla, sillä se liittyi lähinnä senaikaiseen kaupunkikulttuuriin ja ylimystön tanssiharrastukseen. Ruotsalaiset ja saksalaiset leikarit eli kiertelevät pelimannit ovat kuitenkin todennäköisesti soittaneet säkkipilliä toreilla sekä mm. häätanssien säestykseksi Länsi-Suomen kaupungeissa 1400-1600-luvuilla. Arkeologisten löytöjen perusteella säkkipilliä on saatettu soittaa mm. markkinoiden yhteydessä myös Satakunnassa, Etelä-Savossa ja Kanta-Hämeessä 1700-ja 1800-luvuilla. Eräs todiste säkkipillin historiasta maassamme on  Taivassalon kirkon kalkkimaalauksessa." -ITE-taiteilija Minna Hokka-

"Varmaankin tunnetuin säkkipillityypeistä on Skotlannissa soitettu Ylämaan säkkipilli (Great Highland Bagpipe). Se on muuttunut ajan kuluessa vain vähän. Vartiotornin verkkokirjaston sivuilla (http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/102002889) kuvaillaan Ylämaan säkkipillin rakennetta. Pilli koostuu seuraavista osista: Puhallusputki: Putken päässä on paineventtiili, ja putki on kiinnitetty säkkiin ontolla puuhylsyllä, joka on sidottu säkissä olevaan reikään. Soittaja puhaltaa putken kautta säkkiin ilmaa ja saa säkkiä puristamalla ilman virtaamaan melodia- ja bordunapillien läpi.
Lehdykät: Parhaat ruokolehdet saadaan Arundo donax -nimisestä heinäkasvista, jota kasvatetaan tätä tarkoitusta varten Espanjassa, Italiassa ja Ranskassa
Melodiapilli: Tällä pillillä soitetaan melodia seitsemän sormiaukon ja alapuolella olevan peukaloaukon avulla. Ääni tuotetaan kaksinkertaisen lehdykän avulla. Pilliin tulee ilmaa säkistä, jota soittaja puristaa käsivarrellaan.
Bassopilli: Bordunapilli, joka on samanlainen kuin tenoripillit, mutta viritetty kaksi oktaavia alemmalle kuin melodiapilli.
Liitoskohdat: Tehty pääasiassa norsunluusta, valaanhampaasta tai muunlaisesta luusta,
Eli tämän soittimen valmistuksessa on käytetty valaan ja norsunluuta!!! =(
Nykyään käytetään myös muovia.
Tenoripillit: Bordunapillejä, joita on kaksi. Molemmissa värähtelee yksinkertainen lehdykkä, ja ne molemmat on viritetty samalle korkeudelle, oktaavin melodiapilliä alemmaksi.
Säkki: Tehdään perinteen mukaan eläimennahasta ja päällystetään tavallisesti skottiruutuisella kankaalla.
Puumateriaali: Alkuaikoina käytettiin jotain vaaleaa paikallista puulajia – usein puksipuuta – joka värjättiin mustaksi. Myöhemmin alettiin suosia eebenpuukasveihin kuuluvaa Brya ebenus -nimistä painavaa, kovaa puuta, jota saadaan Länsi-Intiasta, mutta myös muita puulajeja on käytetty, esimerkiksi Dalbergia melanoxylon -nimistä eebenpuulaatua, jota saadaan Afrikasta."
-KiLu-

Onpa säkkipilliä kuultu jo avaruudessakin: "Yhdysvaltalainen astronautti Kjell Lindgren soitti säkkipilliä Kansainvälisellä avaruusasemalla kuolleen työtoverinsa muistoksi, kertoo BBC. Kappale oli tunnettu hengellinen laulu Amazing Grace." -Hesari-  Ilman maksua en saanut luettua enempää tuosta artikkelista...!

Oma mielipiteeni on 
jotta siinäpä ärsyttävän kuuloinen 

ja omituinen soitin. 

"Eräs seikka jota harvemmin otetaan huomioon säkkipilliharrastuksessa on instrumentin viritys. Kuten muutkin soittimet, säkkipillin huiluosat vaativat asiantuntijan tarkkaa korvaa soidakseen harmoniassa toistensa, ja muiden instrumenttien kanssa. Asiaan vihkiytynyt sivusto muistuttaa, että oikein viritetty säkkipilli on iloinen asia, ja sen ääni suorastaan hivelee korvia. Virittämättömänä säkkipillit taas aiheuttavat "yhteiskunnallisia ongelmia, koiranpuremia, korkeita bensanhintoja ja rauhoittavien lääkkeitten tarpeen räjähdysmäistä kasvua." -shs-verkko.com-


"EU on käynyt säkkipillien kimppuun, kertoo SvD. Unionin terveyslakien mukaan muusikoilla on oltava korvatulpat, mikäli äänitaso ylittää 85 desibeliä. Kunnon säkkipilliorkesteri, joka osaa asiansa, yltää helposti 122 desibeliin – ovathan skotit harjoitelleet satoja vuosia pelottaakseen vihollisen pakoon taistelukentiltä. Moottorisahakin jää kevyesti kakkoseksi." -Uusi Suomi/Säkkipilli vaarantaa terveytesi-


Tosin olen törmännyt tällaiseenkin tekstinpätkään: 
"Jos käyt Skotlannissa ja satut kuulemaan ylämaan säkkipillin kaikuvan laaksoissa, pidät sitä luultavasti unohtumattomana kokemuksena."

Romanien kansallispäivä

Tänään vietetään Romanien kansallispäivää. 

Eräät parhaimmista naapureistani olivat romaneja. 

Minulla on usein heitä ikävä.

He olivat iloisia, ystävällisiä, 

ja aina kohteliaita.
He eivät ikinä juoruilleet kenestäkään.

He kysyivät, tarvitsenko apua,
yksinhuoltaja kun olin.

He tervehtivät aina tavatessamme.
Heillä oli aina aikaa vaihtaa pari sanaa... 

Terveisiä siis Nastolaan, joka on kohta osa Lahtea. 

Toivon Teille kaikkea hyvää.