...koska kerran piditte edellisestä niin...

...tässä lisää Kuningatar Maryn kuvia. He ovat muuttaneet terassilta sisään ikkunalaudalle, huoneeseen josta tulee nyt peräkammari ja jakkas saadaan sisustettua se,
niin näytän huoneesta enemmänkin.

Oma Mamani tänään käväisi ja ihastui huoneeseen.

Äiti-pieni oli kerännyt minulle punaisia, mustia ja valkoisia herukoita, kun en itse ehtinyt viikonloppuna mennä niitä keräämään, ja toi ne sitten minulle. Olin ihan hämilläni kun tiedän, miten Maman jalat ovat kipeät ja miten kauan marjojen keräämisessä aina menee. Vaikka jopa istuisikin  kerätessään, niin herukoiden keruu on aina hiukan tylsää, juu-juu ainakin oli lapsena...

Siksi tässä pihassa ei ole yhtään herukkapensasta. =)

Mama toi myös ihanan vahvasti tuoksuvan jättimäisen liljankukan,
tuon suuren. Se peittoaa minun pihaltamme sisään
jo toissapäivänä hakemani meidän pihan suurimman liljan... =)

Mepä istuimme siis puolivalmiissa peräkammarissa kaffeella...

Herukoista tehty mehu on kyllä ihan herkkua, sekä vispipuuro jne, sitten talvella.
Mehukeitintä minulla ei ole, mutta teen aina ns pikamehua, eli kiehautan jäiset marjat kattilassa pienessä vesimäärässä, siivilöin pois kuoret ja lisään seokseen sokeria, kiehautan,
laitan kannuun ja jäähdytän. Säilyy lanttaamattomana jääkaapissa n viikon.

Teen tätä pikamehua flunssakaudella.
Meillä ei ole kylmäkellaria eikä jääkaapissakaan kovin paljoa
ylimääräistä tilaa, joten en keittele mehua pulloihin valmiiksi
syksyisin. En myöskään täytä pientä pakastintamme marjoilla,
koska minulla ei koskaan ikinä ole heinäkuussa rahaa ostella
mansikoita. Saahan niitä sitten talvellakin joko tuoreena
tuontitavarana tai sitten valmiiksi pakastettuina. =)

Mutta hei, palatakseni muihinkin kuningattariin,
niin näissä kuvissapa niitä.  

Mamakin näihin ihastui kovin.
Yhden valkoisen Kuningatar Maryn saan ehkä talvetettua.

Samoin yhden vanhanroosan Mårbackan...

ja ehkä yhden hailean violetin Prinssi Nikolain... 

Paljon näitä kukkaruukkuja ei vintin ikkunoiden ääreen talvetukseen
mahdu, mutta sopu antaa joskus sijaa...

Tässä keittiön ikkunaa
juuri tältä hetkeltä.
Mårbackoja ja prinssejä. =) 

Pelargonikesä

 Uutta pelargonikesää odotellessa 

voi haaveksia
katsellen entisten kesien kukkakuvia.

Toissa talven reissutuliais-riippapelakuun oksa
kasvoi viime kesänä ihan mukavan kookkaaksi
ja kukki kymmenin suurin kukin.

Valitettavasti sen talvetus vaan ei onnistunut...

Viime kesän ihanuuksia, 

mårbackoja.

Reissulla joskus bongattuja.

Terassin viime kesän ensikukat, 

olivat tietenkin pelakuita. 

Tähän aikaan vuodesta talvetetut pelakuut 

 sekä uudet pelakuiden pistokkaat

näyttävät hieman alakuloisilta, mutta valon 

kasvaessa niiden voimat palautuvat. 

Ihan pian ne jo kukkivat. 

Vähän niin kuin me ihmiset. 

Pitkä pimeä talvi vie voimia 

jotka palaavat 

kevään toimiessa piristeenä 

ja virkistäessä mieliä. 

Pelakuut talvilevolla

Osa talvetettavista pelakuista vintillä 

iltapäiväauringossa. 

Toivon näiden pysyvän hengissä kevääseen,
jolloin saan niistä jälleen lisää pistokkaita. 

Jossain talvetusohjeessa kehotettiin 

poistamaan pelargonioista kaikki kukat, 

mutta mitä jos ei millään raaski...? 

Sitäpaitsi muutamassa kukassa on 

pelakuun siemen... 

Annan niiden aikuistua rauhassa. 

Maman pelakuut

.•♥•.¸¸. ✿¸¸.•♥•.  

On jotain mikä yhä vielä hehkuu ja kukoistaa

ja punkee uusia nuppujaan. 

Minun äitini pelakuut.

Oi pelakuu

.•♥•.¸¸.✿¸¸.•♥•. ✿ .•♥•.¸¸.✿¸¸.•♥•.  

Vaaleanpunaiset Mårbackat, Veerat ja
melkein valkoiset prinssi Nikolait
sulassa sovussa keittiön ikkunalla. =) 

Näille pitää myös jutella

jotta ne jaksaisivat kukkia. =)

Prinssi Nikolai. 

.•♥•.¸¸.✿¸¸.•♥•. 

Ainakin toistaiseksi puhe on tehonnut. 
Toivon että kaikki olisivat kukassa
vielä 15 päivän päästäkin... =) 

Madeiran riippapelakuukin kukkii edelleen, parhaillaan 

viiden avonaisen kukan ja muutaman nupun voimin.

Luulen tosin, ettei se osaa suomea.

Lausunkin sille obrigada aina välillä... =) 

Tässä eräänä päivänä posti toi ihanan
pistokaslähetyksen 

Pelargonit Pohjolan puutarhassa

nimiseltä puutarhasivustolta... =) 

Se oli ihana yllätys. =) 

Kokonaista seitsemän uutta pelakuulajiketta, 

ja jokaikinen niin huolellisesti nimettynä! 





EDIT: 
Valitettavasti jokaikinen 
näistä postitse saapuineista pistokkaista 
kuoli talven aikana. =(
Itse aina otan pistokkaita pelakuista
keväällä, jolloin niiden hengissäpysyminen
on huomattavasti luultavampaa,
kuin syyspistokkaista.

Harmi kun nuo pohjolan pistokkaat menivät hukkaan...

.•♥•.¸¸.✿¸¸.•♥•.  

Kovin koleaa

Rakkaita pikku prinssi-pelakuita joutuu jo kantelemaan 

muiden kukkien ohella terazzalta sisälle öiksi, 

koska lämpötila on jopa alle + 10 astetta... 

Miten se syksy näin yhtäkkiä iskikin?




Lisätty illalla klo 18.45: 

Ilmatieteenlaitos sanoi että äsken oli +12. 

Yhtä viileää on luvassa ensi viikolle:


su Myrskyn mahdollisuus päivällä 18°  yöllä 9°

ma Sateen mahdollisuus päivällä 15° yöllä 10°

ti Sateen mahdollisuus päivällä 15° yöllä 9°

ke Myrskyn mahdollisuus päivällä 16° yöllä 8°

to Sumua päivällä 16° yöllä 6°

pe Sateen mahdollisuus päivällä 17° yöllä 7°

la Enimmäkseen pilvistä päivällä 17° yöllä 5° 



Voih, minkähänlaista säätä on 20.9.2014?  

Pelakuurakkautta

.•♥•.¸¸.✿. ¸¸.•♥•. 

Prinssi Nikolai on viehkeä ja sorja pelargoni,
joka kuuluu Tanskan kuninkaallisten mukaan nimettyihin
pelargonioihin. Sen väri on hyvin haalean violetti,
ja väri tulee esiin paremmin ulkona kasvattaessa.

Sisätiloissa kasvatettaessa kukan väri on miltein valkea.

Pikku prinssejäni. 

Pistokkaista kasvatettuja silmäteriäni. 

Vaikka keskellä kukkarykelmää olisikin jo 

nuupahtaneita kukkia, en raaski leikata vielä siinä vaiheessa koko kukkaterttua pois, 

vaan nipistän vain ne muutamat nuupahtaneet kukat
ja annan muiden vielä olla silmien ilona. 

Mårbackakin innostui kukkimaan kovasti ulkona.
Se on ihan hupsuna. =) 

Riippapelargoni

☆ ☆ •✿• ☆ ☆ 

Madeiran maaliskuisella reissullamme nappasin
itselleni tuliaisiksi ja muistoksi mukaani
 myös riippapelargonian pienen oksan.

Istutin pelakuun oksanpätkän heti kotiin tultuamme multapurkkiin 

ja kun se ilokseni juurtui ja kasvoi, latvoin sen ja istutin jälleen pistokkaan
alkuperäisen viereen, ja näin edeten olen saanut nyt samasta ruukusta
kasvamaan neljä alkua.

Sillä on jännät tähdenmuotoiset kumimaiset lehdet.
☆

Mikä ihaninta, pelakuussani on muutama nuppu, joista ensimmäinen 

on jo aukaissut kauniin, roosan ja violetinkirjavan kukkansa.

Eikö olekin aivan hurmaava?
✿

Olisipa mielenkiintoista tietää tämän pelakuun nimi...
✿ 

Se on suloinen. Koetan saada sen talvetettua...
✿

Synnyinmaassaan se kasvoi korkealla parvekkeen kaiteella 

josta se kurkisteli rönsyillen metrikaupalla kuin vesiputous,
alas kadulle saakka.

Siksi uskaltauduin pienen, noin viisisenttimetrisen alun 

siitä kukkaputouksesta ottamaan. 

Pieni,
kaukaa haettu ihmekukkani.

✿

Unelmieni pelakuu

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Siinä se nyt on.
Miten sitä voikin rakastua
johonkin kukkaan...? =)

 Ylimmässä kuvassa kameran salama on hiukan laimentanut
pelakuun värejä. Nämä luonnonvalossa kuvatut ovat
sävyltään lähempänä oikeaa...

Mårbacka houkutteli minua jo muutama vuosi sitten 

Plantagenissa, mutta sen hinta oli silloin mielestäni hurja miun 

ikuisesti lutuskaiselle lompakolleni, joka on täydempi vain kerran 

kuukaudessa, sen hetken kun tili tulee ja maksan laskunippuni 

jonka jälkeen tilini on jälleen kuralla.

Sen seitsemän sorttia

Ystäväni Jansku kertoi etteivät hänen kätensä enää kestä neulomista
vaan hän keskittyy enemmänkin ompeluun nykyään,
joten ostin häneltä villalankavarastoaan
ja nyt lankojen paljoudesta hurmaantuneena
(Kiitos jättipehmopaketista Jansku!) 

ja, ja, ja koska olen nainen 

aloitin malttamattomana jo

(koska pihallakaan ei enää ole kauhiasti puuhailemista)

seitsemän eri neuletta, joista kaikista on tehty pätkä...  

Hi hi! 

Minuun siis iski taas jonkin 
neuloosi! 

Ihania nuo kirjavat langat joita en koskaan ennen olekaan neulonut. 

Tässä keossa on mm Karusellia, Seiskaveikkaa, Papukaijaa, Jamboa, 

Isoveli Coloria, Nallen Luontopolkua, Polkkaa ja vanhaa 

suosikkilankaani Impivaaraa, jota on ihana neuloa sekaan 

jonnekin yksivärisenä raitana.

Kauppamatkalla tulee jälleen neulomuskauden alettua silmäiltyä 

onko lankaosastolla joku lanka tarjouksessa... 

Se pieni Sukkapuoti odottelee... 

Enää muutama kk jouluun... 

PS: Janskun blogissa on arvonta!! 

Kasvihuoneesta on jo tomaatit pois siivottu, 
ja ainoa paprika hallaharsoon kiedottu. 

Kannoin ne kaikkein pienimmät, 

myöhimpään, myöhimmin, myöhimpänä, 

(kuinka se pitää sanoa???) 

no viimeisimpänä kylvetyt yrtit sisälle. 

Kasvavat 
sitten 
jos jaksavat. 

 

Valkoinen pelakuu pääsi taas talvetukseen. 

Ensin se herkistelee mieliä keittiön pöydällä koreillen.