Ruosteenväriset marjat

Viime vuonna ei ollut 
tällä seudulla 

lainkaan pihlajanmarjoja. 

- Joku väitti tosin nähneensä niitä 

tien reunoilla mutta todennäköisesti 

ne punaiset marjat ovat kuuluneet 

jollekin muulle puulle/pensaalle, 

kuin pihlajalle.  =)

Tänä syksynä taas 

pihlajien oksat oikein notkuvat 

marjojen painosta. 

Tähän aikaan vuodesta marjat 

ovat jo ruosteenvärisiä. 

Siitä ne marjat sitten punastuvat ja 

pian saapuvat rastaslaumat ja 

ahmivat pihlajat tyhjiksi etteivät 

ihanat, kauniit tilhet ja tiklit 

saa talvella yhtään mitään. 

Eilinen Kiira/Klaara-myrsky 
(olen nähnyt käytettävän molempia muotoja) 
raateli pihan pihlajiakin kovasti! 
Puut näyttävät olleen kuin linkouksessa! 

Hurjaa se tuuli olikin, puut olivat kaksinkerroin. 
Onneksi meidän pihalla myräkkä sai aikaan vain 
pudonneita oksia, lehtiä ja omenia. 
Sade on tosi rankkaa ja kasteli mm 
täysin koko terassin. Surfinioille saan 
sanoa hyvästit... 

Taivas oli välillä kokonaan vaaleana 
salamoista ja jyrinä oli sitä laatua 
kuin sota olisi syttynyt. 

Vähän olen ihmetellyt, kun 
jotkut ovat "olleet pettyneitä" 
esim facebookissa kun myrsky ei 
heidän asuinsijoilleen iskenytkään 
hurjana...? Suomessa kuitenkin 
sattui myräkän johdosta kattojen 
irtoamisia, puiden kaatumisia, 
jne vahinkoja ja sähköt menivät 
poikki n 50 000 taloudesta, 
joten minä ainakin olen 
onnellinen, ettei myrsky 
iskenyt meidän kohdallemme 
tämän enempää.  
Onneksi ei henkilövahinkoja 
(ainakaan en ole kuullut) 
tullut. Luonnonvoimien 
myllertäessä ihminen 
on niin voimaton ja 
täysin luonnon armoilla. 
Onneksi luonto on 
joskus armollinen. 

Tosin Päijät-Hämeen 
sen illan ja yön n. 40 hälytyksestä 
30 oli tänne meidän ympäristöön, eli 
me säästyimme talomme ja pihamme 
kanssa kuin ihmeen kaupalla. 
Me ainakaan emme myrskyä toivoneet. 

 
Alemmat kaksi pihlaja-kuvaa 
myrskyn jälkeisenä aamuna 
kuvattu kylpyhuoneen 
ikkunasta. 

Puut menettivät lehtiään kovasti. 
 

Syksy alkakoon

Ihan varmasti pilvessä 

OLI 

sydämenmuotoinen vaalea aukko, 

kun lähdin sisältä hakemaan kännykkää, 

mutta taivaan ilme muuttui
kun pääsin takaisin ulos. 

Myräkkä

Kerrataan Oskaria 

Illalla ja iltayöstä pelkäsimme hieman 

kasvihuoneen puolesta. 

Jo kertaalleen tuuli on repinyt siitä 

yhden osion irti,
joka on tilapäisesti paikattu
ilmastointiteipillä
kevättä ja korjausta odottamaan.

Kun äsken kurkistin ikkunasta 

oli se vielä paikoillaan. 

Onneksi.
Kaikkine seinineen ja ovineen.
Ainakin siltä näytti... 

Vaikka olimme jo kuvitelleet että
tämän syksyn myrskyt olivat ohi, niin ei...
Tuntikausia se eilinen myrskytuuli kolisutti meillä
illalla ja yöllä tätä pientä  kotitaloa,
koputellen ihan kaikkia nurkkia,

kurkkien sinne tänne, 

yrittäen taivutella peltikattoa,
tärisyttäen paloportaita, 

 koettaen katkoa vähän väliä sähköt, 

kiskoen kaikkea mahdollista  

mistä lähti ääntä.

Se heitteli kiukuissaan rappuharjaa, 

paiskoi lumikolaa

ja riehui nurkissa, 

kunnes se puolen yön maissa 

hieman rauhoittui
(että minäkin pääsin nukkumaan) 

ja aamuhämärässä vihdoin
jätti tämän pihan 

siirtyen jonnekin muualle. 

Toivottavasti se ei aiheuttanut 

henkilövahinkoja missään. 

Kun iltapäivällä kauppareissun jälken menin tutkimaan tuhoja havaitsin jotta myräkkä oli kuitenkin repinyt toisenkin osion irti kasvihuoneesta, (yhy-yhy) yrittänyt avata kasvarin oven väärältä puolelta, karsinut rajusti pihan vanhaa hopeapajua, lennättänyt auringonkukan siemeniä solkenaan lintulaudalta ympäri pihaa, 

mutta yhtään lintua ei näkynyt missään, 

josko se vei linnutkin? 

Myräkkä oli myös yrittänyt rikkoa kynttilälyhdyt, kaadellut havuruukut, heitellyt havut pitkin pihaa ja koettanut kiskoa pressut klapipinoilta. Onneksi ei vienyt tämän tönön kattoa, vaikka välillä tuntui että sen kourat kiskoivat sitäkin mukaansa. Olipa kiukkuinen myräkkä!