Hallatar haaveilija

 Pian onkin jo aika syksyn saapua.  Jotkut eivät vaan halua uskoa että totta se on... 

Tiedätkö mitä eroa on  pirtelöllä ja jäätelösoodalla?  En minäkään. No kumminkin, Jäätelösoodapäivä on tänään.  Kunhan nyt jonkinlaista  jäätelöä saisi niin kiva olisi. =)   Maailman tuottavuuspäiväkin  on tänään. Suomessa ei ainakaan  tänä vuonna tule leipäviljaa ja  leipä kallistuu...  Kiitos tämän sateettoman kevään ja  kesän... =(  Nyt ei siis ole tuottavaa olla  maanviljelijä. =( Vai onko se Suomessa  koskaan koska valtio vie niin kovan  veron ihan joka paikassa meiltä... =(  - Mutta kauppiaat rikastuvat...   Kansainvälinen pakolaispäiväkin  olisi juuri nyt. 

Tiedäthän millaiselle apila  tuoksuu? Kuvittele tuoksu miljoona  kertaisena! Se on tämän niityn ansiota.  Tämän sivun kuvat ovat heinäkuiselta  pyöräretkeltä ja ylimmässä tosiaan  on uhkea apilaniitty makeine tuoksuineen.  - Tai oikeammin tässä on apilapelto,  sillä puna-apiloita, Trifolium pratense,   kasvatetaan tässä luultavasti reuhuksi.  Nämä alemmat kuvat ovat apilaniityn viereisen  tien toiselta puolen, ohra- ja pillikepellolta,  joiden yhdessäkasvamista ihmettelimme kovin!?  Pillike, Galeopsis, on yleensä  maaseudulla vain rikkakasvi... Vaikka olen kotoisin maalta, en ole  koskaan nähnyt pillikettä näin runsaslukuisena,  ihan kuin viljeltynä,  eikä sen käyttötarkoitus ole vieläkään  valjennut minulle, mutta eihän se  oikeastaan olekaan minun ongelmani. =)  Vai onko tässä vain niin luomu  pelto ettei pillikett...

Kun meillä täällä maaseudulla ajelee  ja räpsii kännykkäkuvia auton ikkunasta, - tietenkin apukuskin paikalla istuessaan -  niin mitä näkymiä sieltä jää muistoksi? Tietenkin ihania sänkipeltoja,  joista tulee lapsuus mieleen...  Late-lampaita Järvelän suuntaan ajellessa...   Samoin sukunsa mustia lampaita...  Nautaeläimiä myöskin...  Sekä muutamia hevosia lähellä orimattilaa...  Hivenen ruskaa, mutta ei paljoa,  koska täälläpäin ei sellaista tänä  vuonna ole. Ainakaan kunnollista.  Sitähän sanotaan että kunnon  ruskaa on vasta pakkasella... Meillä puut vain kellastuvat, tai ruskettuvat ja heitävät lehtensä pois.  Ehkä täällä on ollut liian sateista ja kosteaa, koska ruskapuut kuulemma syntyvät parhaiten kuivalle seudulle.  Tällaisia kauniita metsämaisemia... Tätä tietä olen kuvannut muutes viime kevättalvellakin.   ...

Pihlajanmarjat punertavat jo... Kohta saa taas tehdä marmelaadia.  Rukiisen raaka-ainetta kypsymässä tuulessa. Todella lämmin huhtikuu aikaisti kevään ja kesän ja nyt kai syksynkin.  Kaikki vaikuttaa kaikkeen... Kaurapuuroaineksia tuleentuu toisella pellolla. Jättikokoisen karhunputken kukkatertuissa on kuhinaa. Kaikki tahtovat istua niissä. Karhunputken kukkatertut olivat kahden metrin korkeudessa. Siellä ne heiluivat  heinäkuun illassa...  Malvat hehkuvat vaaleanpunaisina kukkapenkin korkeimpina kasveina. Niitäkin pidempiä ovat gojimarjan muutamat esiin punkeneet versot, jotka ilmestyivät lohduksi talvella paleltuneiden tilalle, lomittuen nyt niiden yhteensolmittujen kuolleiden varsien sekaan. En kauheasti pidä isotähtiputkista, mutta  tässä kuvassa niiden taustalla on ikään kuin sydämiä,  jotka hymyilyttävät minua kovin.  Tähtiputki on tehnyt k...

Viljan lainehtiminen tuulessa on rentouttavaa  katseltavaa. Kuin vihreää merta katselisi...  PS: Alkaakohan blogini olla jo liian täynnä kuvia ja tekstiä kun kuvat eivät meinaa pysyä paikoillaan vaan vaeltelevat hassusti sinne tänne sekaisin tekstien lomassa? Onko jollain muulla kokemuksia siitä, kuinka paljon tähän bloggerin blogiin yleensä pystyy sivuja syöttämään? Olisiko minunkin aika vaihtaa blogin paikkaa????