Syksyn merkkejä

 Pian onkin jo aika syksyn saapua. 
Jotkut eivät vaan halua uskoa että totta se on... 

Vakavia asioita kera jäätelöhetken

Tiedätkö mitä eroa on 
pirtelöllä ja jäätelösoodalla? 
En minäkään. No kumminkin,

Jäätelösoodapäivä on tänään. 
Kunhan nyt jonkinlaista 
jäätelöä saisi niin kiva olisi. =) 

 Maailman tuottavuuspäiväkin 
on tänään. Suomessa ei ainakaan 
tänä vuonna tule leipäviljaa ja 
leipä kallistuu... 
Kiitos tämän sateettoman kevään ja 
kesän... =( 
Nyt ei siis ole tuottavaa olla 
maanviljelijä. =( Vai onko se Suomessa 
koskaan koska valtio vie niin kovan 
veron ihan joka paikassa meiltä... =( 
- Mutta kauppiaat rikastuvat...  

Kansainvälinen pakolaispäiväkin 
olisi juuri nyt. 

Erään pyöräretken kuvasatoa

Tiedäthän millaiselle apila 

tuoksuu? Kuvittele tuoksu miljoona 

kertaisena! Se on tämän niityn ansiota. 

Tämän sivun kuvat ovat heinäkuiselta 

pyöräretkeltä ja ylimmässä tosiaan 

on uhkea apilaniitty makeine tuoksuineen. 

- Tai oikeammin tässä on apilapelto, 
sillä puna-apiloita, Trifolium pratense,  
kasvatetaan tässä luultavasti reuhuksi. 

Nämä alemmat kuvat ovat apilaniityn viereisen 

tien toiselta puolen, ohra- ja pillikepellolta, 

joiden yhdessäkasvamista ihmettelimme kovin!? 

Pillike, Galeopsis, on yleensä 

maaseudulla vain rikkakasvi...

Vaikka olen kotoisin maalta, en ole 

koskaan nähnyt pillikettä näin runsaslukuisena, 
ihan kuin viljeltynä, 

eikä sen käyttötarkoitus ole vieläkään 

valjennut minulle, mutta eihän se 

oikeastaan olekaan minun ongelmani. =) 

Vai onko tässä vain niin luomu 
pelto ettei pillikettä häädetä siitä syystä? 
Ken tietää? 
 

Hämäläisen tien näkymiä

Kun meillä täällä maaseudulla ajelee 

ja räpsii kännykkäkuvia auton ikkunasta,

- tietenkin apukuskin paikalla istuessaan - 

niin mitä näkymiä sieltä jää muistoksi?

Tietenkin ihania sänkipeltoja, 

joista tulee lapsuus mieleen... 

Late-lampaita Järvelän suuntaan ajellessa...  

Samoin sukunsa mustia lampaita... 

Nautaeläimiä myöskin... 

Sekä muutamia hevosia lähellä
orimattilaa... 

Hivenen ruskaa, mutta ei paljoa, 

koska täälläpäin ei sellaista tänä 

vuonna ole. Ainakaan kunnollista. 

Sitähän sanotaan että kunnon 

ruskaa on vasta pakkasella...

Meillä puut vain kellastuvat,
tai ruskettuvat ja heitävät lehtensä pois. 
Ehkä täällä on ollut liian sateista
ja kosteaa, koska ruskapuut kuulemma
syntyvät parhaiten kuivalle seudulle. 

Tällaisia kauniita metsämaisemia...

Tätä tietä olen kuvannut
muutes viime kevättalvellakin.  

Komeita kallioleikkauksia... 

Lahden Nastolassa on tämän seudun 

kauneimmat vaahterat.

Eivätkä nekään ole tämän kummemmat. 

Silti ihanat. Poikanikin muisti heti missä on 

yleensä kauneimmat ruskapuut, vaikka siitä 

on vuosia kun asuimme Nastolassa... 

Lahden Nastolan Villähteellä tienpenkalla 

oli myös tämä hauska Hollywood-kyltti. 

Huomasin sen ensimmäisen kerran Bottaksen 

häiden aikoihin mutta ehkä kyltillä ei ollutkaan 

mitään tekemistä sen spektaakkelin kanssa. =) 

Me vaan emme olleet ajelleet siellä 

pitkiin aikoihin... 

Heinäkuu tuntui jo elokuulta

Pihlajanmarjat punertavat jo...
Kohta saa taas tehdä marmelaadia. 

Rukiisen raaka-ainetta kypsymässä tuulessa.

Todella lämmin huhtikuu aikaisti kevään
ja kesän ja nyt kai syksynkin. 

Kaikki vaikuttaa kaikkeen...

Kaurapuuroaineksia tuleentuu toisella pellolla.

Jättikokoisen karhunputken kukkatertuissa on kuhinaa.
Kaikki tahtovat istua niissä.

Karhunputken kukkatertut olivat
kahden metrin korkeudessa.

Siellä ne heiluivat 
heinäkuun illassa... 

Malvat hehkuvat vaaleanpunaisina
kukkapenkin korkeimpina kasveina.

Niitäkin pidempiä ovat gojimarjan
muutamat esiin punkeneet versot, jotka
ilmestyivät lohduksi talvella paleltuneiden
tilalle, lomittuen nyt niiden yhteensolmittujen
kuolleiden varsien sekaan.

En kauheasti pidä isotähtiputkista, mutta 

tässä kuvassa niiden taustalla on ikään kuin sydämiä, 

jotka hymyilyttävät minua kovin. 

Tähtiputki on tehnyt kovasti 

pienen pieniä alkuja. Tähtiputki-Babyja. 

Annan niiden olla kasvamassa. 

Onpa jotakin kukkapenkissä. 

Pakkasenkestävää lajiketta 

tämä isotähtiputki. 

Viljaa leipäämme

Viljan lainehtiminen tuulessa on rentouttavaa 

katseltavaa. Kuin vihreää merta katselisi... 

PS: Alkaakohan blogini olla jo liian täynnä kuvia ja tekstiä kun kuvat eivät meinaa pysyä paikoillaan vaan vaeltelevat hassusti sinne tänne sekaisin tekstien lomassa?
Onko jollain muulla kokemuksia siitä, kuinka paljon tähän bloggerin blogiin yleensä pystyy sivuja syöttämään?
Olisiko minunkin aika vaihtaa blogin paikkaa????