Vielä kerran puiden kukintaa

Omenankukkien ihanaa paljoutta tänä 

keväänä 

ei voi liikaa hehkuttaa. 

Ne olivat niin suloinen näky, nuo

täynnä kukkia olevat puut joka paikassa. 

Viime kesän sateet olivat tehneet puille hyvää. 

Meidän päärynäpuun ensimmäiset 

kukat ikinä olivat myös viehkoja! 

Jopa pienimmätkin omenapuut olivat 

tikahtua kukkapaljouteensa. 

Jännityksellä nyt sitten odotamme, 

kuinka paljon  omenia saamme...

Terttuslejan kauneutta. 

Valitettavasti tämä pensas oli 

sitten väärässä paikassa ja se 

piti leikata alas. 

On nääs pihalla kesäjuttuja tekeillä... 

Kyllä selja muutamassa vuodessa 

taas piristyy... 

Pioneissa oli hassusti nuput jo toukokuussa... 

Orapihlajan kukkia. 

Koivuangervon kukkia. 

Pihlajakin kukkia 

mutta aika vähänlaisesti. 

Nyt ei tule siis hurjaa 

pihlajanmarjavuotta. 

Ensi talvena on siis lunta 

ihan tolkuttomasti? 

No, viime talvena sitä olikin  

korkeimmillaan vain vajaat 18 cm... 

Jostakin omatekoisesta kranssista on joskus kukkapenkkiin 

tipahtanut sembramännyn siemen josta kasvoi kaksi pientä 

tainta, joista toinen on tässä ruukussa. 

Pitänee miettiä sille kiva paikka.

Taustalla näkyy vielä orkideoitani...
Niitä joita olen kerännyt ja talvettanut ja
saanut uudelleenkukkimaankin.
Nyt niitä ei enää ole. Niihin tuli
villakilpikirva, jota en saanut pois... =(
Piti heittää ruukkuineen kaikki
kymmenen rakasta orkideaa roskapönttöön.
Huoh... =( Yhyy... =(

Ainoa kukkiva asia pihassa tänne muuttaessamme 

oli muutama syreeni. Tässä niistä isoin jonka 

viime syksynä leikkasin ja sepäs 

siitä innostui kukkimaan kovasti tänä keväänä. 

Hups, tännekin eksyi omenapuun kukkia... 

Syreeni

Syringa vulgaris

Sieltä se kukka jo pilkistää! 

Syreenit (Syringa) ovat öljypuukasveihin (Oleaceae) kuuluva puuvartinen kasvisuku, 

joka on kotoisin Euroopasta ja Aasiasta. 

Lajeja on parikymmentä, joiden lisäksi on hybridejä.

Suomessa syreenit eivät ole luonnonvaraisia, mutta istutettuna tavallisin laji on pihasyreeni 

(Syringa vulgaris), jonka kukat ovat yleensä tyypillisen liilan väriset tai valkeat. 

Venäjän kielessä tunnetaan jopa väri сиреневый (syreeninvärinen), 

englannin tai alun perin turkin lilac on myös värin nimitys. 

Lisäksi näkee hybridejä sekä unkarinsyreeniä (Syringa josikaea).

Syreenit kasvavat suunnilleen 4–5 metriä korkeiksi monirunkoisiksi pensaiksi. 

Lehdet ovat vastakkaiset, suikeat, tasalaitaiset. Kukat ovat noin senttimetrin läpimittaiset. 

Pensaat kukkivat yleensä kesäkuussa. Kukkien tuoksu on voimakas, miellyttävä. (Wikipedia) 

Puun käyttöalueita ovat muun muassa jousien kaaret, soitinrakentaminen, 

puunkaiverrus ja puukonkahvat. 

Unkarinsyreeni ei ole aivan yhtä kovaa kuin pihasyreeni. 

Tieteellinen nimi on johdettu kreikan sanasta syrinx, joka tarkoittaa onttoa putkea: 

nuorimmat versot saattavat olla jonkin verran onttoja. 

Niistä on tehty menneinä aikoina pillejä ja huiluja. (Wikipedia)

Saisinpa pihan syreeninkukkien tuoksun 

tänne esille! Varsinkin iltaisin tuoksu on ihana. 

Tässä  nyt on tällainen tavallinen syreeninkukkaversio, 

mutta vielä upeampia ovat ne kerrattukukkaiset. Ah.

Juhannuksen muistoja

Osa Murusista ja me kaksi olimme 

Mamani mökkivieraina juhannuksena. 

Mansikkamäen ihana tila otti 

meidät vastaan emäntänsä tapaan 

viraanvaraisena ja ihastuttavana.

Maman rhodot kukkivat ihan 

mielettömästi! 

Itselläni on tämän värinen rhodo 

jossa on YKSI kukka. 

Maman useissa pensaissa oli 

satoja ellei tuhansia kukkia. 

Näissä kuvissa on niistä vain murto-osa. 

 Mamalla on viherpeukalo!

 Mamani rakastaa sinisiä orvokkeja.

Tämä on Maman edelliseltä mökiltä 

Asikkalasta tähän pihaan 

siirretty erikoiskielo. 

Kookas ja kaunis. 

Raesateet ovat yrittäneet tehdä tuhoa... =(  

Saisivat mokomat rakeet nyt 

jo loppua!!!! Miekin pelkään 

pionieni puolesta...

Äiti-Mama on siirtänyt metsäkurjenpolvia 

tonttinsa metsäosuudelta puutarhaan 

jossa niistä kasvaa tietenkin hänen hoidossaan 

mahtavan kokoisia ja uhkeita. 

 Aikoinaan Hollolassa asuessamme ihailimme äidin 

kanssa Salpakankaan seurakuntakeskuksen 

seinällä kasvavaa piippuköynnöstä. 

Mama hankki sellaisen tänne mökilleen vuosia 

sitten ja kesäisin köynnös peittää pihan vanhan 

pienen navetan miltei näkyvistä. 

Piippuköynnös yrittää 

kurkottaa taivaalle. 

Kevään viimeisiä tulppaaneja 

lemmikkien kera.

 Päivänliljoja kukassaan.

 Eri syreenilajikkeita Maman pihalta. 

Kaikkia en edes älynnyt kuvata... 

Maman mökki on kuin 

suoraan Karjalasta, vaikka 

Hämeessä sijaitseekin. 

Akankaali koreana. 

Olen saanut tätä Mamalta 

meidänkin pihaamme mutta ei 

se meillä lähtenyt kasvamaan. 

Jospa minulta puuttuu se jokin 

tietty kosketus? 

Vein mukanani Mansikkamäelle 

tietenkin mansikkakakun...  

Lisäsin päälle vielä kirsikoitakin 

kun itse olen niihin ihan hupsuna! 

Meitä hemmoteltiin kaikella ihanalla! 

Oli leivitettyä kananrintaa, uusia perunoita 

valkosipulivoilla, ihanaa salaattia, 

savukinkkua juustolla, ranskan 

perunoita jne...!

Lähdimme illalla massut pullolaan 

ja suupielet kohollaan. 

Maistelimme meillä vielä lasilliset 

Oodi vapaudelle -kuoharia. 

Oli kyllä turhan hapanta (kuivaa) 

miulle, mutta muut pitivät siitä. 

Olen kai liikaa myynyt kirpparilla 

tavaroita kun ei meiltä löytynyt 

edes neljää samanlaista 

samppanjalasia. =) 

Sunnuntaina Muruset auttoivat Hania 

rakentamaan kesäkeittiön lattiaa. 

Siihen sitten kannettiin Tokmannista 

hankittu isompi hiiligrilli jossa 

paisteltiin kanankinttuja, ananasta, 

pottuja ja maggaraa ja vielä 

jälkiruuaksi lettuja. 

Kuvassa miun gluteenittomia lettusiani. 

Ne tavalliset, joita muut söivät, 

 taisivat pysyä koossa 

paremmin kuin nämä. 

Mutta makuhan se on tärkein. =) 

Violetti tuoksu

Tähän aikaan vuodesta pihallamme tuoksuu syreeni.
Syreeniparfyymi kantautuu terassilla
tai ulkorappusilla istujan nenään.
Minähän siellä usein istun portailla
ja heittelen Ville-varikselle herkkupaloja.

Varsinkin illalla kun ilma viilenee
ja tuuli hiljenee

tuoksu ottaa vallan
ohikulkijan aisteista. 

Eihän näitä voi ohittaa ihailematta ja hieman

lähempää nuuskuttelematta.  

Jos pitäisi nimetä jokaiselle värille oma tuoksunsa

violetin tuoksu olisi ilman muuta juuri syreeni. 

Muuten, ne meteorologien tutkissaan havaitsemat
kirvalaumat ovat nyt täällä Hämeessä.

Keskiviikkona niitä oli hirmuisesti ilmassa ja jopa
ihossa kiinni kun olin miehen apuna pihalla
hänen rakentaessaan piharakennuksiin ulkoportaita.

Eilisen torstain sateet ja kova tuuli veivät kirvat
piiloon. Eikä näy yhtään ainoaa leppäkerttua.
Yhden sellaisen näin huhtikuussa.

On silti hiukan epämukavaa kun sisälle tullessa
joka paikassa kiipeilee pieni  vihreä ötökkä...
Ja aurinkovoiteeseen niitä jää jumiin
myös aika mielenkiintoisesti...

Onneksi kirvat kelpaavat pikkulinnuille. =)



Nyt piha on täynnä hopeapajun keltaisia urpuja
jotka tuulenmyräkkä kiskoi siitä irti eilisen ja yön aikana.
Sama tuuli ja vesi tekivät selvää myös omena- ja
kirsikkapuun sekä näistä syreenin kukista.

Onneksi on kuvia muistona.

Teemapäivissä tänään on Aurinkovoidepäivä 

ja minullahan se on teemana joka päivä!