Tasa-arvoa liputuksiin?

 

 

Suomalaisessa kalenterissa on seitsemän miestä, joiden syntymä- tai kuolinpäivänä liputetaan.  

Vain kolmena päivänä vuodessa Suomen lippu nostetaan salkoon naishenkilön elämän ja saavutusten juhlistamiseksi. 

Historiamme on kuitenkin täynnä vahvoja naisia, jotka myös ansaitsisivat, tasa-arvon nimissä ikioman liputuspäivänsä. 

 

Muistutan  taas miten esimerkiksi tästä joukosta voisi etsiä vielä ainakin neljä naisnimeä, että tasa-arvo toteutuisi: 

Ensimmäisenä ehdokkaana kuvan upea 

 Riitta Uosukainen (1942-) 

kirjailija, kansanedustaja, ministeri, Suomen ensimmäinen naispuolinen eduskunnan puhemies (1994-2003) 

∼♡∼

- Saima Harmaja (8.5.1913-21.4.1937)
runoilija, kirjailija 

∼♡∼

- Maria Jotuni (9.4.1880-30.9.1943),  kirjailija 

∼♡∼

 

- Lucina Hagman (1853-1946)

Martta-järjestön perustaja (1899) 

∼♡∼

 

- Hertta Kuusinen (1904-1974)
– kansanedustaja (1945-1972), oli mukana viemässä läpi mm. lapsilisäuudistusta ja äitiyslomaa  

∼♡∼

- Armi Ratia (1912-1979)

– Marimekko Oy:n perustaja 

∼♡∼

 

- Helvi Sipilä – (1915-2009)

– YK:n apulaispääsihteeri  

 ∼♡∼

- Armi Kuusela (1934)

– Miss Universum ja

Suomen Neito (1952) 

 ∼♡∼

 

- Leena Peltonen-Palotie (1952-2010) geenitutkija, ensimmäinen suomalainen, jolle myönnetty Prix van Gysel -tiedepalkinto (2006) 

 

∼♡∼

 

Olisi erityisen upeaa, jos ihmistä arvostettaisi 

jo hänen eläessään tällaisella huomionosoituksella, 

 ja hän pääsisi jopa itse juhlistamaan omaa liputuspäiväänsä. 

Tässä joukossa kun vielä muutama sellainenkin 

ehdokas olisi. 

∼♡∼

 

Tänään sentään liputetaan 

Minna Canthin kunniaksi.   

∼♡∼

Hän olikin ensimmäinen nainen, joka sai 

Suomessa oman liputuspäivän.   

Tänään ON kuulemma myös tasa-arvon päivä... 

 

∼♡∼

 

-  Hauska juttu, miten joskus ihmisen lempi/

taiteilijanimi on niin vahva, että hänet 

tunnetaan sillä nimellä paremmin 

kuin virallisella nimellään. 

 

Esimerkkeinä liputuspäivistä tutut; 
Ulriikka Wilhelmiina Canth, eli Minna Canth,   

 Armas Einar Leopold Lönnbohm, eli Eino Leino, 

 Alexis Stenvall, eli Aleksis Kivi, 

 Johan Christian Julius Sibelius, eli Jean Sibelius.

 

 

∼♡∼

 

Lähteinä: 

Sisäministeriö 

Yliopiston almanakkatoimisto 

Iltalehti 

Wikipedia  

Nimipäivät

 

 

 

 

 

Nimipäiviä vietetään enää harvoin. 

Kun olin lapsi, meille piipahti vieraita aina kun oli 

jonkun perheenjäsenen nimipäivä. 

Ja meiltä piipahdettiin muiden nimipäivillä. 

Jossain vaiheessa se sitten loppui... 

 

Aika aikaansa kutakin? 

 

Nimipäivän vietto juontaa juurensa keskiaikaisesta pyhimyskalenterista. Sekä katolinen että ortodoksinen kirkko nimesivät kalenteriin pyhimysten muistopäiviä, usein joko heidän syntymä- tai kuolinpäiviensä mukaan, ja nimipäivät vakiintuivat osaksi suomalaista arkielämää jo 1300-luvulla. Nimipäivät olivat tärkeitä vuodenkulun merkkipäiviä; niiden mukaan ajoitettiin vuotuiset työt, kuten kylvö, sadonkorjuu, teurastus ja niin edelleen. Reformaatio karsi luterilaisesta kirkosta suuren osan katolisista perinteistä, mutta nimipäivien vietto oli niin vakiintunut käytäntö, että se jäi elämään.

Erioikeus almanakan julkaisemiseen oli yliopistolla, jonka kansanalmanakka ilmestyi suomenkielisenä vuodesta 1705. 1800-luvulle tultaessa nimipäiväkalenteria alettiin täydentää myös ei-kristillisperäisillä nimillä.

Suomenkielisen väestön etunimistö suomalaistui kansallisuus- ja suomalaisuusaatteen myötä melko perinpohjaisesti vuosien 1880–1930 aikana. Omakieliset tai suomalaistetut etunimet tulivat esille etenkin Kansanvalistusseuran kalenterissa 1882. Suurimmat muutokset yliopiston nimipäiväkalenteriin tehtiin vuosina 1890, 1908, 1929 ja 1950. 

 

Vuonna 1929 tehtiin erityisen suuria muutoksia, jotka muuttivat selvästi suomalaisen ja suomenruotsalaisen kalenterin nimipäiviä. Tuolloin aikaisemmin yhteissuomalainen nimipäiväkalenteri eriytettiin suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen versioon. Suomalaisesta nimipäiväkalenterista poistettiin varsin suuri joukko ruotsinkielisiksi katsottuja nimiä, mutta ne jäivät yleisesti suomenruotsalaiseen nimipäiväkalenteriin. Poistettujen nimien tilalle otettiin vielä suurempi määrä uusia ja varsinkin omakielisiksi katsottuja nimiä. Tällöin almanakkaan otettiin joukko sellaisiakin muinaissuomalaisia nimiä, jotka eivät olleet tulleet uudestaan käyttöön, mutta jotka tällä tavoin pyrittiin elvyttämään.

Nimipäiväkalenteriin lisätään nimiä nykyisin yleisyysperiaatteen mukaan. Aikaisemmin nimellä täytyi olla tuhatkunta kantajaa, vuodesta 2010 alkaen noin viisisataa. Nimipäiväkalenteriin otetaan uusia nimiä nykyisin viiden vuoden välein, seuraavan kerran vuonna 2025.

Jos henkilön nimeä ei ole nimipäiväkalenterissa, juhlapäivä voidaan kiinnittää itse sopivaan ajankohtaan tai nimipäiväjuhlat voi järjestää toisen tai kolmannen etunimen päivänä. Myös suomalaiset etunimet -sivusto koostaa omaa nimipäiväluetteloa nimistä, joita ei edellä mainituista luetteloista löydy. 

Yliopistolla on tekijänoikeus omaan nimipäiväluetteloonsa, eikä kilpailevia nimipäiväluetteloita ole toistaiseksi tullut. On julkaistu myös kalentereita, joissa on lueteltu yleisimpiä lemmikkieläinten nimiä. 

 
Nimipäiväsankari saa usein ottaa vastaan onnitteluja nimipäivän johdosta. 1950-luvun Emännän tietokirjassa kehotetaan nimipäivän viettäjää varustautumaan vastaanottamaan onnittelijoita esimerkiksi kahvitarjoilulla. Työpaikoilla tällainen käytäntö elää vahvasti esimerkiksi Ranskassa ja Puolassa. 

Suomessa lapset saavat usein nimipäivänään pieniä lahjoja. Suomen lisäksi samaan tapaan nimipäivää on vietetty viime aikoina vain Ruotsissa, joskin Norjassa on perinteen palaaminen kasvussa. /Wikipedia

 

Mitenkähän tämän seuraavan viikon
nimipäiväsankarittaret? 

- Saavatkohan he onnitteluja, kakkua,
kukkia ja lahjuksia? =)

Naistenviikosta olen kirjoittanut aiemminkin. 

 

Mätäkuukin ehtii alkaa  

naistenviikon lopulla, eli 23.7. 2022 

 

 

 

Romanien kansallispäivä

Tänään on Romanien kansallispäivä. Vuonna 1971 Lontoossa pidettiin ensimmäinen kansainvälinen romanikongressi ja hyväksyttiin romanien lippu, romaniksi O styago le romengo^. Lipun sininen väri kuvaa taivasta ja henkisiä arvoja, vihreä väri kuvaa maata ja maallisia arvoja. Lipun keskellä on punainen pyörä, chakra, jollainen on myös Intian lipussa. Kongressin avajaispäivää on vuodesta 1990 vietetty romanien kansallispäivänä. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto hyväksyi vuonna 2012 romanien kansallispäivän 8. huhtikuuta mukaan almanakkaan (vasta!) vuodesta 2014 alkaen.

Romaneista on kirjoitettu paljon, mutta todellista tietoa heidän historiastaan ja elämästään ei juuri ole. Romanit ovat luultavasti lähtöisin Intiasta. Olemassa oleva tieto perustuu lähinnä kansanperinteeseen ja perimätietoon. 1700–1800 -lukujen vaihteessa romanien historiaa ja vaellusta alettiin tutkia kielitieteen avulla, mutta yhtenäistä historiankirjoitusta ei edelleenkään ole, vaan tutkimus on ollut enemmän yksittäisten harrastajien laatimaa.

Romanien vaelluksen syistä on myös esitetty monenlaisia oletuksia. Syyksi on esitetty luonnonmullistuksia, kulkutauteja, sotia ja paremman taloudellisen toimeentulon hankkimista. Romanien muutto ei kuitenkaan liene ollut massamuuttoa vaan todennäköisesti he ovat lähteneet asuinseuduiltaan pienissä ryhmissä, kolmessa muuttoaallossa, joista ensimmäinen ajanlaskumme alussa, toinen 700-luvun paikkeille ja kolmas ensimmäisen vuosituhannen alkupuolelle.

Juutalaisten tavoin romanit ovat olleet ennakkoluulojen ja yksinkertaistusten kohteena kautta koko vuosisataisen eurooppalaisen historiansa. Yksi sitkeimpiä stereotypioita on ollut ajatus romaneista ”nomadeina”, eksoottisina kulkijoina joiden ”veri vetää” nämä tien päälle. Toisin kuin usein kuvitellaan, useimmat romaniryhmät ovat kuitenkin olleet vuosisatojen ajan kokonaan tai osan vuodesta paikallaan asuvia.

Romanikieli on liittynyt romanien historiaan, perinteisiin sekä tapoihin, elänyt ja säilynyt suullisena perinteenä. Kielitieteen tutkimuksissa on havaittu kielessä ja Intian sanskritissä sekä hindin kielessä yhtäläisyyksiä. Kielen perusteella romanien alkukotina on pidetty Luoteis-Intiaa. Romanit eivät kuitenkaan ole intialaisia, vaan oma erillinen ryhmänsä myös Intiassa.

Romanit ovat vuosisatoja säilyttäneet oman kielensä ja kulttuurinsa, mutta jokainen aika on asettanut sille omat haasteensa. Kirjallisesti kieltä on käytetty vasta 1970 -luvulta alkaen. Romanikielen taito on kuitenkin vähentynyt viimeisen 50 vuoden aikana. Tärkein syy romanikielen taidon heikkenemiseen on kielenpuhumisketjun katkeaminen: nuoret eivät enää kuule kieltä käytettävän arkielämässä. Romaniperinnelaulut ja romanimusiikki esitetään toisinaan romanikielellä.

Perustuslaissa turvataan oikeus romanikulttuurin ja kielen kehittämiseen sekä ylläpitämiseen. Romanikielen opettaminen peruskouluissa alkoi vuonna 1989, ja opetus on osittain elvyttänyt romanikielen käyttöä. Perusopetuslain 12. pykälä ei kuitenkaan velvoita kuntia järjestämään romanikielen opetusta, eli kielellistä ja kulttuurisista oikeuksista säädetyt lait eivät kuitenkaan ole viranomaisia velvoittavia eikä niiden toteuttamiseen ole selkeästi osoitettu määrärahoja.


Ollakseen pieni vähemmistö (noin 10 000 henkilöä), romanit ovat Suomessa säilyttäneet omaleimaisen kulttuurinsa tapaperinteensä hämmästyttävän hyvin. Romanikulttuuri eroaa valtaväestön kulttuurista keskeisen arvoperustansa osalta. Romanikulttuuri on ennen kaikkea ihmissuhdekulttuuri, jossa perhe ja suku ovat keskeisessä asemassa.

Valtaväestölle tyypillinen kilpailumentaliteetti, rahan ja aseman arvostus ovat heille vieraita. Ihmisen arvostus perustuu sosiaalisten taitojen hallintaan, kulttuuriin sitoutumiseen sekä ikään ja sukupuoleen. Myös tunteiden ja intuition merkitys korostuu. Kohteliaisuus, vieraanvaraisuus ja aito kiinnostus toisen kuulumisista ovat osa sosiaalista kanssakäymistä.

Kaikkein selvimmin romanikulttuurin näkyminen näkyy romanimuusikon, romaniperinnelaulujen laulajan sekä kirjailijan ja teatterin tekijän taiteessa. Musiikin esittäjän tietynlainen virtuoosimaisuus on osa romanitaiteeseen ja etenkin romanimusiikin esittämiseen yhdistettävä tekijä, muuallakin kuin Suomessa. Joissakin maissa koko maan perinteinen oma musiikki on muodostunut romanimusiikista, kuten Espanjassa flamenco ja Unkarissa ’mustalaismusiikki’.


^{Romanit.fi 
Suomen Romanifoorumi} 
Wikipedia


Lopuksi omakohtaisena kokemuksena romanien naapurina joskus kanssaeläneenä voin kertoa heidän olevan kaikkein ystävällisimpiä ja avuliaimpia naapureita. Toivon kaikkea hyvää ja onnea Teille romanit tänään kansallispäivänänne ja aina.