Rakkaat puut

Pärnussa kevät oli paljon pidemmällä kuin meillä 
ja kaikki oli häkellyttävän vihreää 
ja vehmasta. 

Kaunista! 

Komeita, uhkeita ja muhkeita puita tulikin 
kuvattua kovasti. Tässä sinulle muutama. 
Kirsikat olivat jo kukkineet 
ja omenapuut aloittelivat kukintaansa
ja tuomet tuoksuivat! 

Kotomaassa tuomi ei tuoksu 
hyvälle, mutta tuolla naapurimaassa 
sen kukissa on hunajainen lempeä aromi. 

Rakasta puuta -päivä sattuukin 
olemaan tänään. 
- Ja minähän rakastan.  


Minä rakastan puita
Rakastan nuoria puita
Rakastan vanhoja puita
Rakastan kukkaan puhkeavia puita
Rakastan vihreän vehreitä puita
Rakastan lehdettömiä puita
Rakastan lumisia puita

Ei puita
voi olla rakastamatta 

-Una Reinman

Kansainvälinen keliakiapäivä, 

Pukeudu purppuraan rauhan puolesta sekä

Kansainvälinen 
esteettömyyspäiväkin 
ovat tänään. 

 

Viikonloppu Pärnussa

Joskus täytyy lähteä 

jaksaakseen 

taas palata. 

Kestääkseen arkea. 

Muiden puutarhoja 

ihailemalla 

saa uusia voimia. 

Komeita tulppaaneja yksityispihoilla...  

 Keväthyasintteja puistossa... 

Värejä ja vehmautta...  

Olen niin onnellinen 

saadessani jälleen tavata 

lempilintuni mustarastaan, 

vaikkakin aika kaukaa... 

mutta kumminkin. 

Vaikka lehtimies
Johann Voldemar Jannsenin

patsasta pitäisi koskettaa 

lehden sivusta jotta saisi 

hyvää onnea, ovat hatunreuna 

sekä patsaan kämmenselkä 

kuluneet lehden sivua enemmän... 

Pizzeria Steffani oli panostanut 

varmaankin pääsiäiseen koska sen somisteena 

oli varmasti satoja keltaisia komeita orvokkeja. 

Keltaisia orvokkeja oli kaikkialla! 

 Emme olleet päässeet  Pizzeria Steffaniin

edellisellä reissullamme (lue miksi) 

 ja nytkin se oli tupaten täysi...

Takapihan pienessä kopissa nukkui 

joku pieni olento.  

  

Keksimme pyytää Hanille pizzan ja 

minulle kanapadan mukaamme. 

Sitten kävelimme, minä  

niitä käsivarsillani kantaen sateessa 

puolitoista kilometriä, Hanin pidellessä

sateenvarjoa meidän molempien päällä 

majapaikkaamme, jossa sitten söimme 

haalenneet ruuat. 

Kanapataan olisi toki voinut laittaa sitä 

kanaa enemmän kuin niitä papuja, 

ja vähemmän vetelää, juoksevaa kermaa. 

Pizzakaan ei kuulemma ollut hääppöinen. 

- No, nyt tiedämme. 

Mutta nuo Steffanin kukkaistutukset 

olivat upeat. =) 

Mutta Hani tarjosi minulle upean 

äitienpäiväillallisen 

neljän vuoden takaa tutussa Pärnun

venäläisessä ravintolassa 

Taverna Postipoissa, 

jossa on oikeasti mahtavaa ruokaa! 

Jo neljä vuotta sitten hurmaannuimme tähän 

tunnelmalliseen paikkaan... 

 Alkupaloiksi otimme ihania hedelmiä 

ja friteerattua juustoa. Nam! 

Pääruuaksi minulla oli kanaa 

(söisin aina vaan kanaa tai kalaa...) ja 

Hanilla oli villisikaa, vuohenjuustoa, 

juureksia, kasviksia, valkosipulia jne... 

- Se on harvinaista että lasissani 

on jopa siideriä. Yleensä juon ruokajuomana

vain vettä. Juhlan kunniaksi nyt päärynäsiideriä. 

- Olisin halunnut lopuksi nuolla lautaseni 

mutta Hani kielsi etten saa... 

Hah haa! =) 

Jälkiruuaksi maistoimme blinejä 

kirsikkahillolla ja smetanalla, 

entisten aikojen ylimysten 

tarkkaillessa ruokailuamme seiniltä. 

Anna ihastutti tällä kertaa. 

Neljä vuotta sitten en saanut 

silmiäni irti viimeisestä tsaariperheestä... 

(Lamput ja valonauhat heijastuvat 

hauskasti kuvaan ravintolasta, 

kuin menneisyys ja nykyisyys jotenkin 

merkillisesti limittyisivät toisiinsa...) 

Tänne ravintolaan palaamme 

vielä jälleen uudestaan. 

Hiidenpuu, pitämyspuu, haltijapuu

En ole ihan varma, mutta luulen, että näissä kuvissa on
virolainen pyhä Hiidenpuu, uhripuu, viroksi hiiepuu.

Tämä nauhoin koristeltu monihaarainen puu kasvoi
Narva-Jõesuun tien varrella, aika lähellä hotelliamme.

Emme huomaneet reissulla muita näin runsaasti koristeltuja puita. 
Eräällä hautausmaalla oli muutama nauha niin ikään
eräässä lähipuussa, mutta luulen niiden olleen kaipaavien muistonauhoja.

Oli harmaata ja sateista kun ajelimme Narvaan, enkä silloin kuvannut 

tätä puuta, vaan sovimme Hanin kanssa kuvaavani puun kotimatkalla.

 Kotiinlähtiessämme ei ollut yhtään sen kauniimpi eikä kirkkaampi päivä, 

mutta kuvasin puuta ja sen nauhoja kuitenkin, kunnioittavan etäisyyden päästä.

Olen näköjään keskittynyt kuvaamaan lumisateessa ja tuiskussa vain
monihaaraisen puun kirjavia nauhoja joten en voi nyt jälkikäteen sanoa edes,
mikä puulaji oli kyseessä, mutta lehtipuu se ei ollut... 

Kaikissa puukuvissani näkyy vain kymmeniä,
jos ei satoja nauhoja...

Puu jotenkin lumosi minut. =) 

Puun kirjavien nauhojen arvoitus ei ratkennut 

vaikka kuinka netistä yritin tietoja löytää.

Viimein törmäsin tutkimuksissani sellaiseen sivustoon kuin Taivaannaulaan, 

joka on suomalais-karjalaista tunnettua kansanperinnettä jatkava ja edistävä yhdistys.

Laitoin heidän sivuilleen kyselyn, mitä nauhat Narvalaisessa puussa 

saattaisivat merkitä, koska päättelin sivustonsa perusteella että sieltä se tieto löytyisi.

Sainkin aika nopeasti ystävällisen vastauksen 

Mikko Vesteriseltä, Taivaannaulan varapuheenjohtajalta:

- Kuvien perusteella tuo näyttää vahvasti uhripuulta.
Toinen, tylsempi vaihtoehtohan olisi se,
että nauhat ovat vain koristeena, mutta sitä en oikein usko.

Mikko Vesterinen jatkaa: 
-"Nauhaperinne on Suomessa vanhastaan merkinnyt 
usein yksittäisiä kotitaloja tai kyläyhteisöä suojelevalle pitämyspuulle 
eli haltijapuulle annettavaa lahjaa kiitoksena 
puun tarjoamasta suojeluksesta.

"Samaa perua lienee tapa 
koristella joulukuusikin nauhoin."

Puiden merkitys taas liittyy laajemmin vanhoissa 
myyttirunoissakin esiintyvään maailmanpuuajatteluun
 (taivaankantta kannattelee Pohjantähteen eli 
Taivaannaulaan kiinni kasvava elämänpuu). 

Tiettyjä puita on pidetty pyhinä ja niille osoitettu
uhrilahjoja oman talon/yhteisön onnen turvaamiseksi.
  Nauhaperinteessä on yhtymäkohtia myös vainajainpalvontaan, ainakin
  Karjalassa. Karsikkopuiden eli esivanhempien muistopuiden oksiin on
ripustettu värikkäitä nauhoja tai vaatekaistaleita, jotka jo
 olemassaolollaan risti- tai nimimerkki vuosilukukaiverruksen ohella
kertovat vainajalle, missä kohtaa elävien maailma alkaa ("raja").

  -Näillä tiedoilla nauhojen värimaailmaakin voisi analysoida ainakin sen
  verran, että punainen on perinteisesti "veren värinä" liitetty symbolisesti
  elämänvoimaan ja elämän suojelemiseen. 

Tässä merkityksessä niitä on paitsi
  ripustettu pyhinä pidettyjen puiden oksille myös käytetty rautakauden
  lautanauhavöissä (ja myöhemmissä pirtanauhoissa) yleisesti yhtenä pääväreistä."

Kiitos Mikko Vesterinen
sinne Taivaannaulaan.  


Nyt osaan hiljentyä
vielä suuremmalla kunnioituksella
kaikkien mahdollisten haltijapuiden alle.

Mielestäni omassa pihassammekin on
yksi eräänlainen haltijapuu... <3 

Näköinen

Reissulla poikkesimme mm suuressa tavaratalossa 

jonka käytävällä oli valtaisa akvaario, 

jossa uiskenteli ihan hirmuisen kookkaita kultakaloja.

Jotkut kalat olivat miltein ruokalautasen kokoisia ja huisin näköisiä. 

Niille piti leperrellä aina ohi kulkiessani. Tuo kala oli niin minun näköiseni 

että meinasin laittaa sen fb-kuvakseni, mutta en sitten laittanutkaan...

Kateelliseksi olisivat vaan muut tulleet! 

-Luulleet että olen kauneushoidoissakin käynyt! =) 

Kaloilla oli hieno linna ja sinisiä kavereita.