Mattien parrat

 

Ihaillaan jääpuikkoja  

 Huominen Matin nimipäivä tunnetaan räystäissä roikkuvista jääpuikoista, »Matin parroista». Mitä pidemmät parrat, sitä pidemmäksi kevät venyy. 

Päivästä on puhuttu myös »Varis-Mattina». Nimitys kertoo varisten keväisin vilkastuvasta elämästä. Myös metsäkana aloittaa näihin aikoihin laulunsa.

Matinpäivän keleistä pääteltiin kevään säätä. Suoja ennustaa varhaista kevättä. Jos pyryttää tai on kova lumituisku, niin lunta tulee vielä kevään aikana monta kertaa, - mutta marjavuodesta tulee hyvä. "
/Anssi Alhonen /Taivaannaula 

 

❄  

 

 

 

Lisäksi 24.2. on kansainvälinen Vihaan korianteria päivä! Siitä olen aiemminkin kertoillut... =D 

 

 ❄   

 

 

 Myös naapurimaamme Viron kansallispäivä on 24. helmikuuta. Palju õnne Eesti! 

❄  

  

 

Muitakin vuosipäiviä on nyt... 

Jotkut surullisiakin... 

 

 ******

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näkemiin koti!

Olemme keränneet muuttokuormamme 
ja muuttaneet pois 

Punaisesta Pikkutalosta

ja meillä on tilapäiskoti, joka on 
niin uusi ettei se oikeastaan 
ole vielä edes valmis vaan 
muutimme sattumalta kesken-
eräiseen taloon. 

 Pikkutalo on nyt rempattu ja korjattu 
kestämään seuraavat vuosikymmenet, 
ja meidän oli aika jatkaa matkaamme. 

Kiitos kaikille jotka olivat 
auttamassa muutossa!!! 

Päärynäpuu keväällä kukassa...

Ja nyt jo näkee että päärynöitä on tulossa... 

Talo luovutettiin lopullisesti uusille asukkaille 
viime lauantaina, kahdeksas kesäkuuta 
kello kaksitoista. 

Jostain luopuminen
on samalla
jonkin uuden alku.  

Nyt pitää jälleen totutella elämään 
keskellä vilkasta kaupunkia, 
ilman puita, pihapiiriä, aamukahvia 
ulkorappusilla, pikkuhiljaa tyhjästä
muodostuvaa puutarhaa ja rakasta terassia... 

Kaupungissa puolestaan voit helposti 
kävellä kauppaan ja muille asioille, ei 
tarvita autoa eikä välttämättä edes 
polkupyörää... 

Asustamme nyt lähellä sitä paikkaa, 
jossa kuvasin yli yhdeksän vuotta sitten 
polkupyöräni kirsikkapuiden katveessa. 
- Pyöräkin on yhä sama. ;D 

Voi, siihen aikaan blogiini tuli 
paljon ihania kommentteja... 

Keskellä kaupunkiakin toisinaan ihana
mustarastas laulaa lurittelee niin, 
että sen laulu ylittää liikenteen äänet.

 Silti tietenkin on ikävä...

Tottakai tämä oli haikea ratkaisu, 
 mutta vaikka Pikkutalo oli rakas, olin siellä 
todella yksinäinen. Missään 
muualla en ole koskaan
ollut niin yksin...  

Siksi kai kesyttelin edes 
varikset kavereikseni. 

- Varmaan ne yllättävät seuraavat 
asukkaat, kerjätessään aamukuudelta
ruokaa portailla, tai tullessaan toisinaan 
kurkkimaan sisään avoimesta ulko-ovesta.

Tosin kyllä ne äkkiä huomaavat, 
etten minä ole enää siinä talossa. 
Eivät ne taida muiden luo tulla.  

Tiedän monia joiden mielestä 
varikset eivät ole tippaakaan kiinnostavia. 
Minusta ovat. Ne ovat hyvin fiksuja 
lintuja, ja niillä on loistava muisti.

- Vaikka nimitimme kotiamme 
"Pikkutaloksi", oli siellä sentään 
yhteensä yli 100 neliötä tilaa ja pihalla 
aittarakennus varastona, joten 
omaisuutta oli paljon, jota piti 
vähentää, että mahtuisimme 
pieneen, 45 neliön kaksioon. 
  
 

Siksi myimme paljon taloon 
hankittuja/teetettyjä huonekaluja
ja tavaroita ja osan vaan yksinkertaisesti annoimme 
pois, toimitimme keräyksiin, 
tai kiikutimme paikallisen 
kirpputorin eteiseen "Ota tästä" 
-laatikkoon, jne.  


  Viimeisin esine josta luovuimme, 
oli Hanin minulle tekemä nukkekoti 
kaikkine tavaroineen ja asukkaineen, 
koska sekään ei mahtunut kaksioomme... 

- Vaihdoin sen kolmeen murukahvipurkkiin. 
Rakastan pikakahvia. Nyt minulla on 
komea rivistö Nescafé Kulta -purnukoita 
kaapissani. Kerrankin vatsalle lempeää 
lempikahviani on varalla, 
eikä aina lopussa. Ja nukkekoti pääsi 
ilahduttamaan erästä 3,5-vuotiasta 
pikkutyttöä. 

Elämä vie eteenpäin.
Se nyt on vaan näin.

 
Annoin puutarhasta (kiinteistönvälittäjän 
luvalla) muutaman häälahjaksi saamamme syyshortensiapensaan äitini kesämökin puutarhaan, 
ja pari vuotta meitä ilahduttaneet 
Hanilta saadut viiniköynnökseni. 

 

 Näenhän minä ne siellä sitten kasvamassa ja kukoistamassa!  

Yksi Hanin ihanista tädeistä halusi hieman 
raparperia jota hänelle lohkaisin 
mukaan isommasta pihan raparperi-
pläntistä. Se onkin sellaista ikivanhaa 
lajiketta, punakuorista ja maukasta.

  

Ihan kaikki muu pihaan istuttamamme 
sai jäädä seuraavien asukkaiden iloksi. Aika paljon ehdimme pihaan kaikkea näinä vuosina istuttaakin... 

Pihan perennat innostuivat 
tänä keväänä hurjaan kasvuun. 
 

Uuden tilapäiskodin parvekkeelle olen jo 
koonnut kesäkukista ja huonekasveistani 
pienen vihreän pläntin. - Tai parikin. 
Niistä ehkä kuvia joskus, nyt 
keskityn vielä tähän erosuruun...  

Uusi asuntomme ei sitten todellakaan ole 
mitenkään pysyvä koti, eli EI
kannata tässä vaiheessa onnitella 
"uudesta kodista", koska tämä 
on vain tilapäinen olopaikka.  

Emme tiedä, kuinka kauan 
tässä kohteessa majailemme. 

Puistolemmikitkin kasvoivat jo
pitkin pihamaata. 

Forget-me-not...

Kun haimme viimeisen kerran 
tavaroidenrippeitä, siivosimme loppu-
siivouksen, Hani pesi terassin 
ja odotimme sitten uutta 
asukasta noutamaan avaimiaan ja 
kohta miehet juttelivat sisätiloissa, niin itku tuli talon nurkan takana, 
kun olin pihalla puhelimen kanssa 
itsekseni ottamassa viimeisiä kuvia 
pihasta, talosta, isosta hopeapajusta...  

Alin kuva on siten ihan vihoviimeinen, 
tästä entisestä kodistamme... 

Näkemiin Pikkutalo. 

Jotain aivan muuta

Meillä raparperi ei ole niin suuri juttu, että siitä pidettäisiin melua. Yksi piirakka niistä leivottiin toukokuussa ja sen jälkeen unohdin koko happamat pötkylät. Ne ovatkin kuivuneet ja nääntyneet veden puutteessa, ja siivottu pois jo kokonaan. 
Kaikkea muuta olemme koettaneet muistaa kantovedellä auttaa tänä rutikuivana kesänä. Raparperi ei kuulu suosikkeihimme. Aina siitä kuitenkin jotakin tehdään joka kesä, ihan vaan perinteen vuoksi ja sitten ne voikin taas vuodeksi unohtaa.

Muista syödä maitotuotteita raparperin kanssa, 
koska sen oksaalihappo vie kalsiumia kehostasi. 

Vaniljajäätelö on mainio kaveri kirpeälle piiraalle. 
Ohje piiraaseen tuolla sivulla... 
 

TIESITKÖ TÄMÄN:

Älä syö lainkaan raparperia
(äläkä suolaheiniä),
jos olet reuma- tai kihtipotilas,
podet niveltulehdusta tai
sairastat munuaistautia!

Oksaalihappo pahentaa tulehduksia.

Alle 1-vuotiaille ei myöskään 

saa antaa raparperia,
  pieniä uusia perunoita,
eikä pinaattia.



Tiedän kyllä erään naisen, jonka puoliso
sairastaa reumaa ja nainen syöttää jatkuvasti
raparperituotteita kivulloiselle miehelleen...
Mitä siitä voimme päätellä...? =(

Kirsikat sitä vastoin ovat suurta herkkuani! 

Leipasin tässä heinäkuussa ex-tempore 

kirsikkakinuskikakun, jonka väliin tuli mm 

vadelmatahnaa, kermavaahtoa ja mansikkahilloa. 

Sellainen kolmen marjan kakku siis. =D 

Sitä me sitten pupellettiin Hanin kanssa 

mm arkena jälkkäriksi kun hän käy 

kotona syömässä, työmatkan ollessa 

nyt ihan vaan viisi minuuttia, pyöräillen. 

Tänäkin vuonna varisperhe toi poikaset 

meidän pihaamme päivähoitoon. Tänä vuonna 

poikaset eivät olleet niin kesyjä kuin viime kesänä. 

Tänä vuonna ne läähättivät kuumissaan suurimman 

osan aikaa. Niillä oli vesiastioita ja ruokaa ja 

kuitenkin ne lähtivät muualle nopeammin kuin 

muiden kesien variksenpoikaset... 

Ehkä ne muuttivat jonnekin viileämpään 

paikkaan tämän helteisen pihan sijaan. 

Betonitesting syntyi kun 

mies tarvitsi sementtiä 

mm paljupaikan teossa. 

Mutta se on positiivista että kaikki 

peitot, tyynyt ja matot on saanut pestyksi 

ja kuivatuksi ihan pihalla... 

Jahas, 
Tänään on muutes  Vesimelonipäivä 
 sekä Olutpäivä.

Valitse suosikkisi. =) 

Minulla se ehdottomasti 

on vesimeloni!  

Hyasintin tuoksua kesällä

Laitoin jouluna talteen valkoisten hyasinttien sipulit, 

istutin ne keväällä kukkapenkkiin ja nehän tekivät 

minikokoiset tuoksuvat kukat. 

Siirsin ne ruukkuun ja nostin terassille tuoksuttamaan 

ilmaa suloisella parfyymillaan. 

Kun eilen jouduin olemaan keskussairaalalla 

(crohn-kokeita ja yksi tapaturma yms) koko päivän, 

olivat variksenpojat löytäneet nämä, 

kiskoneet kasvit pois ruukusta, 

maistelleen sipuleita ja heitelleet ne 

ja sammaleet pitkin terassia, ja kaikkea 

muuta siivottavaa olivat järjestäneet 

varmaankin siksi etten ollutkaan 

kotona ruokkimassa niitä 5-6 kertaa 

päivässä... 

Tänään vaakut jo olivat 

leppyneet ja saapuivat 

syömään kissannaksuja 

niin kuin jo pari kuukautta 

ovat tehneet.