On luvattu kaunista,
ainakin meidän
seudulle joten mennäänpä
metsään!
Sunnuntaina on Vaimojen arvostuksen päivä... :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taikametsä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taikametsä. Näytä kaikki tekstit
16.9.2017
Metsäviikonloppu?
Sunnuntaina on Vaimojen arvostuksen päivä... :)
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
5.3.2017
Luminen metsä
Nämä kuvat ovat metsäreissulta
helmikuun lopulta.
Valoa ja varjoja...
Lehtipuut ovat karistanet jo lumet
hartioiltaan.
Pitkospuut kulkevat kuusten alta.
Tässä saa samalla lumikasteen.
Taivas kattona.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
13.11.2016
Marrasmetsä
Taikametsää talvella.
Vaikka lauantai oli harmaa,
ei se haitannut retkeämme
metsään ja suolle.
Sinne vaan
metsäpolun alkuun
ja mars matkaan!
Kaikkialla oli aika paljon lunta.
Onneksi muutkin ovat käyttäneet
polkua niin emme eksyneet
vieraille poluille.
Metsä oli tarunomainen
lumisine
lumisine
puunoksineen.
Etenimme polulla varovasti ettemme
pudottaisi oksilta kauniita lumikekoja.
Luminen metsä oli kuin
suuresti rakastamani
Rudolf Koivun piirroksista
tai Disneyn elokuvista.
Koko ajan suorastaan odotin
puiden suojasta hypähtävän polulle
oravia, kettuja, bambeja ja hirviä.
Mutta polulle ilmaantui vain
eräs mies joka käveli meitä
vastaan polkua toiseen suuntaan.
Emme nähneet muita eläimiä
kuin muutamia tiaisia korkealla
kuusten latvuksissa.
Jossain narahteli närhi
vähemmän kaunista huutoaan.
Jonkin pienen peuran,
sekä metsämyyrien tai hiirien
jälkiä me näimme kyllä.
Polunvarren hangella näkyi myös
miten ison linnun siiveniskut
ja suuret kynnet
olivat jonkin pienen vipeltäjän
viimeinen tuntuma metsään.
Olikin oiva hetki
tehdä metsäretki
jos ensi viikolla
lumi sulaa
ja sadekausi palaa.
Sillä kumisaappaissa
ja sadetakissa
ei ole ollenkaan
niin kivaa
kuin pikkupakkasessa
lämpimässä asussa,
kaakaota termospullossa
ja suklaata taskussa.
Samaa metsää tuolla: https://hallatar.blogspot.fi/2016/06/itikoiden-syotavana.html
ja tuolla: https://hallatar.blogspot.fi/2016/06/mita-muuta-luonnosta-nyt-loytyy.html
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
6.6.2016
Taikametsää taikasuon ympärillä
Teimme kävelylenkin pienehkön suon ympäri eräänä iltana
kun ei ollut muutakaan tekemistä.
Reissu oli ihana, vai mitä sanot näkymistä?
Ihan epätodellista. =)
Hymyilin itsekseni
moneen kertaan
sille miten kauniita
moneen kertaan
sille miten kauniita
näkymiä suon
reunamilla olikaan.
reunamilla olikaan.
Tupasvillatkin hurmasivat.
Lapsena niitä piti keräillä pomppien soilla sinne tänne
jotta talveksi saisi niitä kimppuina kotiin
jotain hyllynreunaa maljakossa sulostuttamaan.
jotain hyllynreunaa maljakossa sulostuttamaan.
Hyttyset yrittivät piirittää ja piikitellä meitä heti kun
kävelyvauhtimme pysähtyi ottaaksemme kuvia.
Kyllä suomalainen metsä voikin olla kaunis ja tunnelmallinen.
Pitkospuita pitkin pääsee
kipittelemään kuivempaan paikkaan.
kipittelemään kuivempaan paikkaan.
Tänne haluan taivaltamaan
vielä monesti uudestaan.
Otetaan seuraavalla kerralla
termospulloon kahvia mukaan...
vielä monesti uudestaan.
Otetaan seuraavalla kerralla
termospulloon kahvia mukaan...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
12.11.2014
Hyvästi pikku taikametsä!!!
Noin lähellä metsuri kävi pikkutaloamme...
Noista ikkunoistamme minä pelokkaasti katselin,
kaataako hän aivan kaiken... =(
Tiistaina aamukahdeksalta alkoi kuulua liian läheltä
moottorisahan meteliä!??
Katsoin pahaa aavistaen olohuoneen ikkunasta, ja mitä näenkään?
Pikkumetsässä, siinä taikametsässämme, oli joku mies oranssissa turvakypärässä
ja sadetakissa
moottorisahan kanssa puita kaatamassa!
moottorisahan kanssa puita kaatamassa!
Tämä 3.11.2014 kuvattu näkymä taikametsään,
jäi viimeiseksi kuvaksi
kokonaisesta pikkumetsästä...
Rakas pikkumetsä, taikametsä
jossa tykkäsin kävellä
ja sen ihmeitä kuvata,
on suojannut tähän asti meitä ja
pikkutaloamme auringolta, liikenteen ääniltä
ja tuulelta ja nyt joku kaataa
sitä pois!!!???!
Viime sunnuntaina, kun
katselin yläkerran ikkunasta
metsikköä,
näin jonkin ruskean vilahtelevan
jäi viimeiseksi kuvaksi
kokonaisesta pikkumetsästä...
Rakas pikkumetsä, taikametsä
jossa tykkäsin kävellä
ja sen ihmeitä kuvata,
on suojannut tähän asti meitä ja
pikkutaloamme auringolta, liikenteen ääniltä
ja tuulelta ja nyt joku kaataa
sitä pois!!!???!
Viime sunnuntaina, kun
katselin yläkerran ikkunasta
metsikköä,
näin jonkin ruskean vilahtelevan
edestakaisin parissa havupuussa pikkumetsän rajamailla.
Se oli pieni orava jonka masu oli jo muuttunut
talvipuvun valkoiseksi, kuin tuossa muutaman vuoden takaisessa pihakuvassa.
Se oli pieni orava jonka masu oli jo muuttunut
talvipuvun valkoiseksi, kuin tuossa muutaman vuoden takaisessa pihakuvassa.
Se pieni orava katkoi pikku
hampaillaan pieniä oksia
lähimännystä ja hyppeli oksa suussaan salamana
kuuseen jonne se teki talvipesää...
lähimännystä ja hyppeli oksa suussaan salamana
kuuseen jonne se teki talvipesää...
Koetin silloin kännykällä
kuvata oravaa, mutta en onnistunut, pikku tupsukorva oli liian nopea.
Ei kuva onnistunut alakerrasta hakemallani kamerallakaan,
kun orava oli niin täpinöissään.
kuvata oravaa, mutta en onnistunut, pikku tupsukorva oli liian nopea.
Ei kuva onnistunut alakerrasta hakemallani kamerallakaan,
kun orava oli niin täpinöissään.
- En silloin voinut tietää että kuvissa on viimeisiä taikametsän olemassaolon hetkisiä...
Tässä puolestaan punarinta joka kesäisin aina pesi taikametsässä. Kuvattuna pihamme rhodon alla.
Tässä puolestaan punarinta joka kesäisin aina pesi taikametsässä. Kuvattuna pihamme rhodon alla.
Ja nyt joku pas... ilkimys on metsän kimpussa.... =(
Hetken moottorisahamiestä ikkunasta katseltuani
etsin nopeasti hanin tavaroista lippusiimarullan, jonta hän on
varmaan rallikisoja varten joskus hankkinut ja lähdin solmimaan nauhaa puihin,
joita en halunnut kaadettavan,
ja vein samalla lintulaudalle auringonkukkiensiemenien
joukkoon pähkinöitä.
Onneksi oravan talvipesä sijaitsee kuusessa
joka ON meidän puolellamme,
mutta eivät tunnu tonttien rajat olevan
muutenkaan tiedossa
uudella naapurillamme... =/
Jossain vaiheessa
oranssiasuisia miehiä oli kaksi ja
he osoittelivat turvanauhojani...
Lopun päivää istuin olohuoneessa, vatsa solmussa, neulomassa joululahjasukkia ja
kurkin ikkunasta, moottorisahan raikuessa tuntikausia, toivoen, että lippusiima suojelee
edes ne tietyt puut...
Iltaan mennessä pikkumetsästä
oli kadonnut yli puolet. =(
Eikö metsien reunamilla asujia
suojaa mikään siltä,
että metsänomistaja saakin yhtäkkiä
päähänsä kaataa kaiken pois!?
Tämä on niin väärin!
Pikkumetsä oli yksi syy,
joka vaikutti aikoinaan osaltaan
tämän talon ostopäätökseen,
kun luulimme sen olevan tuossa aina, meitä suojaamassa...
- Olisipa tuo ollut valkoselkätikka...
Tänään, keskiviikkoaamuna pikkumetsän tuhoaja palasi
metsikköön, tai siis pikkumetsän puolikkaaseen
ja moottorisaha raikuu jälleen... =(
Lippusiima on toistaiseksi toiminut,
mutta en tiedä kuinka kauan.
Keskiviikkoiltana metsästä on jäljellä
vain muutama puu... =(
metsikköön, tai siis pikkumetsän puolikkaaseen
ja moottorisaha raikuu jälleen... =(
Lippusiima on toistaiseksi toiminut,
mutta en tiedä kuinka kauan.
Keskiviikkoiltana metsästä on jäljellä
vain muutama puu... =(
Pikkumetsä on kadonnut. 😭
Tuhoaja on viereisen tehtaan uusi omistaja, joka ei osaa ajaa nurmikkoaan, vaan
piha alueensa on jättikotiloiden paratiisi. Sieltä ne kotilot ovat rynnineet meidänkin pihallemme kukkia ja kasveja tuhoamaan, eikä kallis kotilomyrkky rajallamme auta siihen invaasioon yhtään mitään!
Mutta metsikön hän osasi sitten tuhota!
Inhottavaa!!!
Tämän naapurin puolelta on siis odotettavissa pelkkää harmia!
Esim se vuvuzelaepisodi...
Voi miten minä sitä pikkumetsää rakastin!!!
Tämä tuho on niin väärin!!!
Se oli levähdyspaikka jäniksille ja ketulle. Se oli kotipaikka punarinnalle, mustarastaalle, oraville, Ville-varikselle,
ja sen joka kesäiselle uudelle pesuelle, peipoille, käpytikalle
ja monelle muulle...
Miksi kaikki vähäkin luonto,
vihreys ja kauneus pitää tuhota? =(
Se oli levähdyspaikka jäniksille ja ketulle. Se oli kotipaikka punarinnalle, mustarastaalle, oraville, Ville-varikselle,
ja sen joka kesäiselle uudelle pesuelle, peipoille, käpytikalle
ja monelle muulle...
Miksi kaikki vähäkin luonto,
vihreys ja kauneus pitää tuhota? =(
Minkähän linnun pesä
tämä maahan kaatuneiden puiden
tämä maahan kaatuneiden puiden
mukana pudonnut on ollutkaan...? 💔
Mustarastaan pesä varmaan!
Varisten pesäpuu oli myös tuhottu...
Tässä tuhoajametsuri on osittain meidän
ja osittain VR:n puolella raivaamassa pihan toisella laidalla! Tuhoa tulvi siis kahdelta puolen...
Tuo lehtikomposti hänen vieressään on meidän puolellamme.
- Hän seisoo VR:n puolella!
Koetin mennä häätämään häntä mutta
hän sattui näkemään minut tuolla hetkellä
kun kuvasin häntä kännykällä, ja hän lähtikin...
Torstaihin 13.11.2014 mennessä
kaikenlaiset näkösuojapensaatkin ovat poissa,
jotka itseasiassa kasvoivat VR:n puolella... Saamme nyt mm nauttia erään autopurkaamo/korjaamon näkymiä
kaikenlaiset näkösuojapensaatkin ovat poissa,
jotka itseasiassa kasvoivat VR:n puolella... Saamme nyt mm nauttia erään autopurkaamo/korjaamon näkymiä
tahtomattamme vaikkapa terassillamme... =(
Muutama puu on enää jäljellä.
Kauheaa hävitystä! 😭
Onneksi taloa lähimmät puut
säästyivät (turvanauhani ansiostako) auringon paahteen suojina talollemme, ja se
oravanpesäkuusi...
Pikkumetsää ei enää ole.
Siitä on vain rippeet jäljellä...
Olen tästä niin pahoillani... =(
Siitä on vain rippeet jäljellä...
Olen tästä niin pahoillani... =(
Pikkumetsä oli minulle rakas.
Nyt valitettavasti kuuluu
liikenteen äänikin sisälle tien risteyksestä pahemmin.
Nyt tuulee vielä enemmän
muutenkin tuulisella pihalla.
Ja se metsä,
joka piti olla vasta valmistuneen
terassimme näkösuoja,
on nyt poissa...
Missä punarinta,
varis ja mustarastaat
nyt pesivät?
Jossain muualla... =(
Edit 5.11.2015:
Rakastan punarintaa, mutta ne eivät tulleet tänä kesänä lainkaan, koska meillä ei ole enää sitä suojaavaa pikkumetsää...
Myös mun nimikkovaris Ville muutti muualle. Niidenkin pesä oli useana kesänä pikkumetsässä ja sieltä ne toivat lapsensa mun päivähoitoon monena kesänä... 💔
Mustarastas samoin, muutti kauemmaksi... Kaipaan niin mustarastaan ja punarinnan laulua... 😭
Tämä asuinpaikka menetti paljon taikametsän kadotessa... 😭
En taida tykätä tuosta tuhoajanaapurista!
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)