Translate

30.11.2016

Hyvää matkaa eno rakas






Lapsuuteni hyvän-miehen-malli,
oma enoni, jonka mukaan esikoiseni 
sai nimensä, nukkui pois viime yönä. 

Eno olikin ollut mielessäni kovasti. 
Viime yönä näin enosta unta.
Jossain unen kohdassa olin itse enon silmien
takana, katselemassa sairaalaa siitä pedistä
käsin jossa eno vaikeasti hengittäen lepäsi...

Arvasin mitä on tapahtunut kun
puhelin soi aamulla varhain ja kuulin
äitini surullisen äänen... 
Kun kerroin uneni, äitini kuiskasi minun olleen
saattamassa enoa matkaan...

Eno oli vuosia ollut hyvin sairaana ja kauan
vuodepotilaana, muiden avustettavana. 
Hän oli muutama päivä sitten sanonut
äidilleni omaavansa vain yhden toiveen:
Kunpa saisi sulkea silmät 
eikä tarvitsisi enää herätä. 

Voi eno!
Tiedän, ettei sinulla ole enää kipuja, ei
piinaavia sairauksia, olet kaikista
maallisista kahleista vapaa.
En voi silti olla tuntematta suurta surua.
Yksi lapsuuteni kiinnekohta on poissa.
Hyvää matkaa eno rakas.


Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen.

Ethän pelkää pimeää
Siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
Vielä valvon vierellä.

Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle. 

 
sanat Paula Vesala & Mariska  



Pöydälläni palaa enolle kynttilä.


Edit: 11.10.2017
Sain surukseni tänään tietää...
Melkein vuoden päästä
nukkui ikiuneen enon tytär,
kaunis keijumainen serkkuni.


Hänkin saa oman kynttiläpaikkansa.
Hyvää matkaa sinullekin.










28.11.2016

Maa pistää hanttiin







Maailma ei tahdo lumista peittoa 
vaikka luonto yrittää kääriä 
kaiken sellaisen alle 
nukkumaan.  
Suomalainen metsä on 
kuin suomalainen sisu, 
itsepäinen 
viimeiseen asti. 




Jossain vaiheessa 
on kuitenkin 
hyvä antaa periksi. 

Jopa talventulolle. 




26.11.2016

Ja niin adventti joutui jo taas Pohjolaan







Talvikin saapui takaisin 
korvalehtiä pistelevine pakkasineen, 
kovan hyytävän tuulen kera.

Meidän ulko-ovi on nyt sitten 
jouluajan tämän näköinen. 




 Adventista tulee mieleen enkelit 
ja enkeleistä muutama ystävä. 
Tällaiset olivat siniset
ystävälle menneet 
unasukkaset. 


Enkelitötteröt ovat joskus jonain muuna 
joulunaikana askarreltuja ja kynttilät on tehty 
Lidlin tiramisulaseihin ihan sattumalta, sillä 
olin tekemässä sulasta kynttilämassasta takka- 
ruusuja, steariinia jäi yli joten nappasin pari 
sydänlankaa sulatetuista kynttilöistä, 
 sommittelin langat keskelle lasia saslik-tikkujen 
avulla ja kaadoin kynttilämassan laseihin. 

Valkoisista ja turkoosista kynttilöistä suli 
yhteistuotoksena tuollainen haalea, 
lempeän sininen väri.




Kun kuivaa lahjaruusut, 
niistä voi muistoineen 
nauttia pidempään. 

Lasiovisessa kaapissa ne eivät pölyynny 
eivätkä mene rikki... 



Teemapäivissä 
 27.11.2016 vietetään 
ensimmäistä kertaa 
karjalan kielen päivää. 







Pihalla ja sohvalla




Ai niin, tämä oli se hankalan mallinen lintutalo! 
Pitääkin miettiä miten pysyisin tässä tällä kertaa...


Aina hyvä keino on pitää yksi takajalka katon reunalla. 
Tosin voi olla että pikkukoipeen iskee suonenveto 
siinä hassussa asennossa.


Yksi hyvä kikka on istua hajareisin 
reunuksen päällä mutta pitkän päälle 
sekin asento väsyttää pientä jyrsijää. 



Onneksi hupsut ihmiset ovat sitoneet 
laudan alle kauralyhteen josta on 
erinomaisen kätevää jalalla ottaa hieman 
tukea, jotta kauan jaksaisi siemeniä popsia. 

Konstit on monet.




Tässä vielä yksi kuva kirjavasta 
 kulkurikissasta 
nokisine tassuineen meidän sohvalla. 





25.11.2016

Vältä kaupallisia tapahtumia







 Buy Nothing Day
on kulutuskriittinen kansainvälinen tempaus, jota vietetään ympäri maailmaa marraskuun loppupuolella. Se sai alkunsa Vancouverissa, Kanadassa, vuonna 1992 nimellä No Shop Day. Atlantin itäpuolella nimike on ollut mm. Consumer Holiday, joka on erityisen sovelias 2000-luvulla kauppojen siirtyessä seitsenpäiväiseen myyntiin. Älä osta mitään -päivän ideana on viettää vuorokausi ilman tavaran hankintaa ja rahan kulutusta. Päivän tarkoituksena on haastaa jokainen miettimään omia ostotapojaan, ostopäätöstentekoaan ja impulsiivista ostamistaan sekä pyrkimään kohti ekologista tavaroiden ja palveluiden käyttöä.

- Wikipedia 




Paradoksaalisesti 
edellä olevan 
vastakohdaksi tänään 
on myös Black Friday... 


TV, radiokanavat, sähköposti ja 
some ovat täynnä mainoksia 
niin kulutushyödykkeiden ja
vaikkapa matkojen alennushinnoista... 
Osta, osta, osta!!!  



Black Friday (musta perjantai) on kiitospäivän jälkeinen päivä eli marraskuun neljännen torstain jälkeinen perjantai, ja sitä pidetään Yhdysvalloissa kauppojen joulusesongin avauspäivänä. Black Friday on kaupoille vuoden suurin yksittäinen ostospäivä, ja ne myyvät erilaisia tuotteita alennettuun hintaan. Kaupat avaavat ovensa normaalia aikaisemmin, yleensä viideltä tai kuudelta, ja ne pysyvät avoinna jopa iltayhteentoista asti. Vuosittain amerikkalaiset kuluttavat päivän aikana kymmeniä miljardeja dollareita. 


Nimitys ”Black Friday” juontaa juurensa Philadelphiaan 1950- tai 1960-luvulle. Tuolloin kiitospäivän jälkeistä päivää alettiin kutsua mustaksi johtuen vilkkaasta liikenteestä, joka työllisti poliisia. Myöhemmin termi levisi ympäri Yhdysvaltoja, ja sen merkitys yhdistettiin kirjanpidossa käytettäviin väreihin. Alkuvuosi on useille kaupoille vielä tappiollista eli tilinauhoissa punaista, mutta Black Fridaysta eteenpäin tehdään voittoa – eli mustalla kirjattavaa tulosta. 
 
Black Friday on siirtynyt Yhdysvalloissa entistä enemmän verkkokauppoihin. Alennuspäivänä tehtyjen verkko-ostosten arvo ylitti ensimmäistä kertaa miljardin dollarin rajan vuonna 2012. 
 Suurin osa tarjouksista koskee kulutuselektroniikkaa kuten televisioita, kännyköitä ja musiikkisoittimia. 

-Wikipedia 

Tämä päivä on siis varsinainen dilemma...  



Edit:
Eivät tainneet ihmiset tietää 
Älä osta mitään -päivästä 
koska mm Posti tiedotti 
Black Fridayn johdosta
saaneensa toimitettavakseen 
100 000 lähetystä... 

Ihmiset siis ostivatkin oikein kiihkolla kaikkea.

Paitsi minä. =)


22.11.2016

Kis-kis




Minun kävi sääliksi kulkukissa 
joka päivästä toiseen kävi terassillamme 
niin että aloin laittaa sille sinne kissanruokaa 
pieneen kippoon ja iltaisin ja aamuvarhain 
se kävikin syömässä kulhon tyhjäksi. 

Joskus syömässä kävi toisennäköisiäkin 
kissoja, mutta yleensä tämä sama. 

Lainasin sitten kissaloukun jotta 
saataisiin kissa pois talven alta ulkoa. 

Se jäikin loukkuun, oli meillä yön 
ja seuraavana aamuna kun meidän piti 
viedä se löytöeläintaloon, se väänsi 
lattialle ihan kamalat kakat.
Se lujahti ulos ovesta avatessani sen
 ja minä jäin haukkomaan henkeäni 
siivotessani sitä hurjalle haisevaa 
läjää lattialta. 
Meinasi vähän yököttää... 

Muutamaa päivää myöhemmin 
kissa tuli loukkuun uudelleen ja 
taas illalla joten se yöpyi 
kylpyhuoneessa koska itki vähän 
väliä vaikka muuten kesy olikin.
Aamulla kun Hani lähti töihin 
livahti kissakin samalla ovenavauksella 
tiehensä, saapuen samana iltana 
jälleen terassille oven taakse. 
Kun avasin oven, se tuli sisälle 
ihan vapaaehtoisesti, 
aivan kuin olisi niin aina tehnyt. 

Se kehräsi hurjasti koko ajan 
ja merkitsi kaiken talossamme 
omakseen, viihtyen kanssamme 
sohvalla silittävien käsiemme lähellä. 

Ehkä sitä houkutti bed and breakfast 
jälleen. Se oppi, missä kaapissa pidin 
kissannaksulaatikkoa, katseli jääkaappia 
(niin kuin kuvassakin) 
merkitsevästi ja tunnisti maitopurkin. 
Vettä se ei huolinut juoda edes öisin 
kylpyhuoneessa, mutta maidosta se 
meni melkein hupsuksi. 

Kolmantena aamunaan meillä saimme 
sen pysymään talossa ruuan avulla 
kylpyhuoneeseen houkuteltuna 
ettei se jälleen karkaisi Hanin lähtiessä 
töihinsä. Niin sain soitettua
eläintaloon josta iltapäivällä 
saavuttiinkin kissankorin kanssa 
kulkuria hakemaan. 

Kissa suuttui hakijanaisille ja 
oikein murisi heille äänellä jota en 
ollutkaan vielä siitä edes kuullutkaan. 

Se esitteli karkuun juostessaan 
vaatimatonta taloamme naisille 
ja minä hihkaisin väliin siihen 
juoksuun että talokin on 
muutes myytävänä. Hih. 


Niin kissa lähti ja toivottavasti 
sen omistajat saivat kisun 
takaisin omaan kotiin. 



PS: Valitettavasti koko operaatio 
oli turhaa sillä kissan omistajat, 
lunastettuaan kissansa ensin pois 
löytöeläintalolta, päästävät sen 
 takaisin kylille vaeltamaan... 






21.11.2016

Välillä ja toisinaan




Säät sen kuin vaihtelevat. 
Violetti perhoskämmekkä kukkii loppuja 
kukkiaan. Ehkä sitäkin vaivaa auringonpuute, 
joka tuntuu piinaavan ihmisiäkin.



Tälle viikolle on luvattu jopa 
+8 lämpöastetta! 

Täytyykö se kesätakki nyt 
kaivaa vintiltä esiin? 



Välillä rätkii räntää...


Toisinaan hieman pakastaa.


Maailma on harmaa kuin syksyllä. 
Vaikka jotkut fb:ssa väittävät 
maailman olevan 
- hah hah -
ihan keväinen 
niin eihän se voi olla 
kun ei ole joulu vielä ollut 
eikä vuosikaan vaihtunut. 



Torstaina kuulemma on jälleen 
lumisadetta pakkasta 
vai kuinka se olikaan? 
Ne ennusteetkin muuttuvat 
tämän tästä... 

Näkymät ikkunoiden takana 
vaihtuvat kuin keskittymiskyvyttömän 
somistajan jäljiltä. 



Talitinttikin on ihan ymmällä... 



Äiti-Maman nimipäivillä 
viikonloppuna oli väriä ja 
ihania ruokia ja leivonnaisia. 

Maman luona on aina sunnuntai. 




Sataisi vaan. 
Ihan sellaisen suojakerroksen 
kasveille ainakin niin etteivät 
ne paleltuisi 
sitten kun niitä pakkasia 
saadaan...



Syödään sillä aikaa inkivääriä, 
sitruunaa, hunajaa ja suklaata. 
Tummaa tietenkin. 

Ja pysytään lämpiminä. 









20.11.2016

Lastenpäivä






Hyvää sateista sunnuntaita 





Meillä maailma näyttää jälleen 
syksyiseltä ja vähän synkältä. 
Toivotaan auringon pilkistävän 
vähän tännekin maailman 
kolkkaan. 


Tänään niin ikään 
on surullinen


Kuvat Pixabay

18.11.2016

Kahville Machaan




Tallinnassa sijaitsevassa 
venäläisessä kahvilaravintola Machassa
voi nauttia herkkuja laivaa odotellessa. 




Tai odotella toisen 
kahvikupillisen kanssa sitä 
luvattua suklaakakkua...




Silmänruokaa.


Pienen odottelun jälkeen 
saimme herkkulautasellisen. 

Suklaakakkunen oli vaan 
liian raaka minun makuuni. 
Olin nääs odottanut ihan 
vaan tavallista 
suklaakakkupalaa.  =) 

Jätskipallo oli hyvää 
ja marjapuree. 



Mutta crohnikolle 
kaikkein tärkein paikka on wc 
ja Machassa oli 
maailman kaunein sellainen! 

Vai mitä sanot tapeteista! 
Haluaisin samanlaista! 



Ei olisi hupsumpaa 
omistaa näin kaunista 
vessaakaan.
 Tuo ovikin 
oli ihastuttava... 

 



Leipääntymisiä ja kiusauksia





Onko sinua koskaan kiusattu leikkipaikassa, koulussa, työpaikassa? 


Melkein unohtui eilinen teemapäivä, koska minulla oli muuta puuhaa.
Ethän ostanut eilen leipää kaupasta koska oli kotitekoisen leivän päivä.  =)
No jos kuitenkin ehdit ostaa niin voihan sitä leipää leipoa viikonloppuna. 
Onko sinulla lempileipäohjetta? 




15.11.2016

Villasukkia ja kukkia





Tällaiset Unasukat 
lähtivät fb-ystävälle. 
Neulon saajaa ajatellen 
jolloin neule soljuu 
sormien lomasta ja muodostaa 
omia kuvioitaan 
joten mitään ohjetta ei ole... 
 

Nyt puikoilla kahdet 
tilaussukat ja yhdet sukkaset 
eräälle suloiselle ystävälle... 




Toukokuun äitienpäiväkukka on vielä ihan ok. 
Olen poistanut siltä uudet kasvut ja saanut 
sen kukat sillä tavoin pysymään ja kukoistamaan. 

Yleensä annan tulilatvan kasvattaa uusia lehtiä 
jolloin se lakkaa kukkimasta eikä enää koskaan kuki. 


Olenko siis viisastunut, en tiedä. 
Ehkä kukkiminen 
on vain silkka vahinko, 
mutta mukava sellainen. =D 



14.11.2016

Kuutamo on kangastusta







Kuu loittonee maasta neljä senttiä vuodessa. 
Silti sen voi tämän täysikuun ajan nähdä tavallista
suurempana. Ei ehkä Suomessa mutta jossain muualla. 

On jännää, miten minä olen aina erilainen kuin muut, 
sillä täydenkuun aikaan minä nukun kaikkein parhaimmin, 
ja sen ajan huonommin kun kuuta ei ole.

Oli siis kuvaava se runoblogini, 
( joka ei enää muille näy, )
nimeltään Moonwoman

Vaikka runoissani olenkin 
- toisinaan - 
käyttänyt hyväkseni kuu-unettomien 
tuntoja, ne eivät todellakaan ole 
omia tuntemuksiani.
Pystyn kyllä sisäistämään
niitäkin mielentiloja.

On surullista,
ettei tämä kaikki tuttu
maailmankaikkeus 
jatku tällaisena ikuisesti.



16.11.2016 on
Kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä

Kaikkea pitäisi suvaita
mutta joskus se on vaikeaa...


13.11.2016

Marrasmetsä


Taikametsää talvella.




Vaikka lauantai oli harmaa, 
ei se haitannut retkeämme 
metsään ja suolle.



Sinne vaan 
metsäpolun alkuun 
ja mars matkaan! 



Kaikkialla oli aika paljon lunta. 
Onneksi muutkin ovat käyttäneet 
polkua niin emme eksyneet 
vieraille poluille. 




Metsä oli tarunomainen 
lumisine 
puunoksineen.





Etenimme polulla varovasti ettemme 
pudottaisi oksilta kauniita lumikekoja.


Luminen metsä oli kuin 
suuresti rakastamani 
Rudolf Koivun piirroksista 
tai Disneyn elokuvista. 

Koko ajan suorastaan odotin 
puiden suojasta hypähtävän polulle
oravia, kettuja, bambeja ja hirviä. 
Mutta polulle ilmaantui vain 
eräs mies joka käveli meitä 
vastaan polkua toiseen suuntaan. 

Emme nähneet muita eläimiä 
kuin muutamia tiaisia korkealla 
kuusten latvuksissa. 
Jossain narahteli närhi 
vähemmän kaunista huutoaan. 

Jonkin pienen peuran, 
sekä metsämyyrien tai hiirien 
jälkiä me näimme kyllä. 

Polunvarren hangella näkyi myös 
miten ison linnun siiveniskut 
ja suuret kynnet 
olivat jonkin pienen vipeltäjän 
viimeinen tuntuma metsään. 




Olikin oiva hetki 
tehdä metsäretki 
jos ensi viikolla 
lumi sulaa 
ja sadekausi palaa. 
Sillä kumisaappaissa 
ja sadetakissa 
ei ole ollenkaan 
niin kivaa 
kuin pikkupakkasessa 
lämpimässä asussa, 
kaakaota termospullossa 
ja suklaata taskussa. 


sekä erityisesti täällä: https://hallatar.blogspot.fi/2016/06/taikametsaa-taikasuon-ymparilla.html



Teemapäivissä huomenna
14.11. 2016 vietetään Diabetespäivää. 
 



Hesan reissu





Missä kivimiesten pohjalaispuserot ovat? 
Niillehän täytyisi neuloa villapaidat, 
pipot ja hanskat!


Piipahdimme viime viikolla Hesassa. 
Jätimme auton Keravalle Hanin entisen 
työpaikan pihaan ja jatkoimme loppumatkan 
junalla. Nyt näin kivimiehetkin. Viimeksi 
tuolla käydessämme ne oli viety huoltoon.
Joo, kovin monesti en ole käynyt maamme 
pääkaupungissa. Käyntikerrat voisi melkein 
mahtua yhden käden sormiin.





Mutta voi herranen aika! 
Olin uutisista kuullutkin että 
Helsingissä on lumikaaos. 

Laiskuudelta tuo meidän mielestämme 
näytti hyvin paljolti!  
Mieletöntä, ettei katuja oltu 
aurattu vaan maassa oli parinkymmenen 
sentin paksuudelta lunta jonka päälle 
oli heitelty suolaa! 

Siinä mössössä oli 
todella ikävää kahlata. 
Onneksi laitoin huonot kengät jalkaani. 




Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa 
raitiovaunun kyytiin niin mennen kuin 
tullenkin. Mutta eipä tuo ollut ihmeempi 
kokemus. Mieluummin pettymys. 





Joku oli heittänyt tupakalle 
haisevan ja likaisen ratikan 
lattialle Hesarin. 
Siellä se sulamisvesissä likosi. 
Onpa siitäkin lehdestä tullut pikkuruinen. 
 Melkein kuin mainospostilehtinen... 




Samaa mössöä päätepaikallamme... 

Piipahdimme myös kahvilla 
asiointipaikkamme lähistöllä 
ja näimme ikkunasta kaksi raavasta 
miestä tyttömäiset lumentyöntimet 
käsissään. (Oikeasti, hei, missä lumikolat ?) 

He heittelivät sivuun lunta sataman 
seutuvilla vain polun leveydeltä ja 
heittelivät sitten muun lumen päälle 
hiekkaa tai suolaa tms. 

Kuvittelevatko hesalaiset lumen sulavan 
pois kun sen päälle vaan heittelee suolaa 
tai hiekkaa? Hih hih! 










Mennessämme ratikalla takaisin 
rautatieasemalle 
 kuvailin kännykällä ikkunasta. 

Matkalla havaitsimme kymmeniä veneitä 
 jään saartamina satamassa, 
jotkut jopa merivettä puolillaan. 

Talviko oli veneilijätkin yllättänyt? 




 Miksi tuon kirkon nimen ei annettu 
olla Nikolainkirkko? 
Se olisi ollut kaunis nimi.  
- Tai edes Suurkirkko? 

Miten näin valovoimaiselle 
ja kauniille rakennukselle 
on sittemmin 
annettu niin synkkä nimi 
kuin TUOMIOkirkko? 

Mielessäni kutsun sitä 
Nikolainkirkoksi 
aina nähdessäni sen. 

Kirkko on näköjään korjattavana?




Missä ovat kaikki 
pienet lapset, 
jotka voisivat onnellisina 
laskea tästäkin komeasta 
lumikasasta mäkeä? 

Toisaalta, jos lumikasoja ei tarvita 
keskikaupungissa, missä lienevät 
kuorma-autot 
jotka veisivät lunta pois? 







Lämmitettävät kadut olivat sulina 
mutta vetisinä, kuin paikka paikoin 
olisi vielä ollut syksy, tässä 
viimeisessä ratikanikkunakuvassa. 

Sitten jälleen junaan, 
jonka lippuhinnat huimasivat: 
Helsinki - Kerava väli maksoi kahdelta
vanhaa rahaa satasen!  X 2! OMG!



Haimme kotimatkalla
auton Keravalta. 
Hani puhdisti autoa 
ja minä kuvailin lumisadetta. 
Paitsi ettei kännykkä halunnut tallentaa 
talvesta muuta kuin maassa ja puissa olevaa 
lunta eikä lainkaan sadetta.
Se kieltäytyi tosiasioista niin kuin 
eräs kaupunki. Lumi kuuluu talveen. 





Tiet alkoivat muuttua heti paremmiksi 
kotiinpäin mennessä. 

Vaikka sataisi taivaan täydeltä, 
muualla maassa auroja 
kulkee vähän väliä 
pitämässä tiet ajokunnossa, 
 kävelytiet siisteinä kävellä 
ja pyörällä polkea. 




PS: 
Hani laittoi uudet mustat 
nahkaiset talvikenkänsä 
sille reissulle ja se suolamössö 
teki kengistä kauhean näköiset...  
Kiitos vaan hesalaiset... =( 





PS 2: 
Mitä ihmeen Guggenheim -museota
hesalaiset muka voisivat rakentaa kun 
heillä ei ole varaa edes aurata lunta
pois kaduilta! =D 

Tehkööt siihen merenrantaan 
vaikka yleisen saunan.  
Suomi on 
saunamaa. 




PS 3: 

Facebookissa hesalaiset tuttavani 
kertoivat että 
pikku pääkaupungissamme
 ovat oikein tarkoituksella 
myyneet pois aurauskalustoaan!!! 
Siksi sieltä puuttuu niitä.
Olivat kai uskoneet ns kasvihuoneilmiön 
vieneen heiltä jo lumitalvet pois... 
Kun oli ollut muutama niin 
vähäluminen talvi... 

Haha. 
Myykää nyt ihmeessä niitä 
auroja noille raukoille takaisin! 
Ja kuorma-autoja. 
- Tai edes lumikolia ja lapioita. 
Ja ottakaa ne suolaämpärit niiltä pois...


Onpa ihanaa asua 
kehä kolmosen 
ulkopuolella!