Violetit anemoniat

 

Anemone coronaria 

Kruunuvuokkojahan ne oikeastaan ovat, 

mutta rakastan sanoa niitä anemonioiksi. 

Kruunu-nimitys tulee luultavasti 

noiden kukan alla olevien lehdyköiden 

muodostamasta vihreästä kruunusta.

Siinä ne seisovat rivissä 

pystypäisinä kuin pikku prinssit.

Tuulisella säällä anemonialaatikko 

kannattaa nostaa terassin lattialle, 

etteivät kukat katkeile tai koko 

laatikko putoa maahan.

Näissä anemomioissa on viehkeyttä 

ja suloa. Ne miellyttävät silmää. 

Niin kuin kaikki vuokot. 

Sinivalkoista

Tänä kesänä monella kasvaa pihassaan sinivalkoisia 

kukkia, vaikka ne eivät olekaan enää elossa 

joulukuun kuudentena.

Meille sinivalkoisuus ilmaantui salaa. 

Minulla oli terassilla roikkumassa valkoisia 

surfinioita, joita hankin kolme kappaletta 

ennen juhannusta lähikaupasta. 

Ne ovat kukkineet runsaasti ja iloisesti 

siitä saakka.  

Parvekelaatikoihin olin puolestaan istuttanut 

kruunuvuokkoja, Anemone coronaria, 

 eli anemonioita, kuten 

itse tykkään sanoa. Siinä kaiteella 

kukkiessaan ne sulautuivat yhteen 

valkoisten surfinioiden kanssa 

luoden meillekin esiin jotakin sinivalkoista. 

Perennapenkissä kasvaa vuohenkelloa ja 

haaleaa isotähtiputkea muodostamassa omaa 

sinivaaleuttaan...  

Syksyn kylmää

Piha alkaa käydä jo talvilevolle. 

Kohta saa leikata perennat alas, 

öljytä lapiot, pestä varastoon 

nurmikonleikkurit, nostaa pois 

kastelukannut ja tyhjentää vesitynnyrit... 

Nämä kuvat ovat roikkuneet jo jonkin aikaa 

koneellani, eli ovat varmaan jo elokuulta. 

Nyt piha on jo todella keltaruskea, 

nurmikkoa lukuunottamatta.

Viimeinen anemonia, (kruunuvuokko)

kukassaan. On siinä vielä nuppuja mutta en ole 

ollenkaan varma että se jaksaa niitä enää avata 

öiden muuttuessa niin kylmiksi. 

On hopeapaju vielä harmaa ja vakaa. Se tiputtelee lehtiään vasta 

ensimmäisten kunnon pakkasten jälkeen, usein lumihangen päälle. 

En olekaan muistanut valaista syysiltoja 

näillä hopeapajussa roikkuvilla lyhdyillä... 

Lämmityskausikin on jo aloitettu. 

Keittiön kamiina lämmittää nopeasti 

puoli taloa ja varsinkin keittiöön sen 

kotoisen lämmön ja kodikkuuden. 

Tänään sunnuntaina vietetään Farmaseuttien päivää, 

sekä kaikenlaisia ihania syntymäpäiviä. 

Aniliinit anemoniat

Tämän kesän kruunuvuokot eli mieluummin anemoniat 

ovat nyt tässä. Neljä kappaletta kukkivia kukkia. 

Juurakoista ei muuta herunut.
Tosin on kasveissa vielä nuppuja,
jos ennättävät aueta.. 

Nämä anemoniat kasvoivat samassa 

mutta sulassa sovussa 

ruukussa malabarinpinaatin
sekä timjamin kanssa. 

Kun pinaatit alkoivat taustalla kavuta 

korkeuksiin, vuokot aukaisivat terälehtensä auringolle.

Pinaateista enemmän
hieman myöhemmin... 

Terassin suojassa niiden olikin turvallista 

palvoa aurinkoa. 

Kiitos tästä kesästä 

aniliinit anemoniat. 

Tämän päivän terazzaa

On heinäkuu ja minulla kukkii 

terassilla amaryllis. =) 

Laitoin toukokuussa kaikki vanhat sipulit ruukkuun 

vahvistumaan ja yksi niistä alkoi kasvattaa kukkaputkea. 

Nyt se on aukaissut ihania terälehtiään. 

Tässä se on vielä nupuillaan.

Barcelonasta tuodut muratinalut ovat
jo näin komeita. Näiden lehti on jättikokoinen
marketin muratteihin verrattuna.

Sattumalta tämän aman eli ritarinkukan nimilappukin
oli tallessa. Tämä oli kotimainen sipuli. 

Olin aika järkyttynyt siitä, 
miten reilut yli 30 

kukka- ja kasvilajiketta 
kuoli viime talvena 

ja kappaleittain ajateltuna 
se määrä on 
monikymmenkertainen. 

Se määrä tuntuu ja näkyy 
meidän pihallamme. 

Jotenkin tuhon paljastuttua menetin koko mielenkiintoni
pihakasveihin joita olin vähillä varoillani pihaan kerännyt
istutellut ja hoivannut, kun pakkanen ne noin vain tuhosi...

Kaikkea istuttamaani on tahollaan tuhonnut ukkofasaani,
jänikset ja joku lapion kanssa liikkunut kaksijalkainenkin
joka noin vain kävi juurimassa erään kasvin
mukaansa, jättäen vain reiän. Siksi luovutin...
En istuta pihalle enää mitään uutta. 

Olen nauttinut sen sijaan näistä terassikasveista. 

Tämä vaaleanpunainen nimetön pelargoni 

on yksi lemmikeistäni. 

Malabarinpinaattini ei vaan meinaa kasvaa, 

vaikka (hah-hah) istutin niitä terassin köynnöskasveiksi.

Tämä Suomen kesä taitaa 

olla liian lyhyt sille, 

vaikka laitoin siemenet kasvamaan jo helmikuussa. 

Anemonioiden kukkiakin odottelen näkyviksi.  

Samassa yhteisruukussa oleskeleva, viime vuodelta 

(ihmeen kaupalla talven yli säilynyt) 

 timjami sentääs kasvaa ja siitä voi napsia
paistetun broilerin mausteeksi oksia. Nam. 

Ja pelargonit kukkivat vaikka olen tunkenut 

monia eri lajeja samoihin ruukkuihin. 

Mårbackat ovat kasvaneet ulkona hurjasti pituutta. 

Joudun tukemaan niitä tämän tästä etteivät ne 

nojailisi liikaa terassilla kulkijoihin. 

Hups, on sinne Queen Marykin näköjään salaa 

tupsahtanut samaan istutuslaatikkoon. 

Nämä somistavat myös eteistä, 

kun kasvavat 

sen ikkunan takana.