Home DIY

Vanha pitsireunainen kirpputorilakana 

kelpaa vielä verhokapaksi, 

kun se on käytössä 
muuttunut niin haperoksi 

ettei se käy enää aluslakanaksi.

Toinen lakana reunapitseineen 

muuttuu salusiineiksi samaan keittiön 

ikkunaan. Näin pitsit pääsevät vielä 

kerran näyttämään kauneutensa. 

Olemme karsineet niin paljon 

kierrättämällä ja kirpputoria pitämällä 

ettei kaapeissamme ole kuin kaikkein 

välttämättömin ja tärkein. 

Voisimme me vielä tästäkin 

karsia. Ei ihminen tarvitse kaiken 

maailman tavarataivasta. 

Parven hymiötapetti
eli lautakuvioseinä hymyilyttää 

minua aina kun menen sen ohi.

Tapetti on löytynyt Viron reissulla
ja komistaa nyt parven ikkunapäätyseinää
ja sopii vanhan talon imagoon sekä
samansävyiseen maalattuun lautalattiaan.

Pirteä uusi taulu saadaan näin: 

A-4:lle tulostetaan vähän tekstiä, 

paperi kierrätyskehyksiin 

ja a vot, se on siinä. 

Vaahtokarkki pelastaa sadepäivän

Tänään on Vaahtokarkkipäivä, 

vieläpä paahdettujen sellaisten 
päivä. Nam.

Minusta ne kyllä ovat ihan 

tuollaisenaan parhaita, 

ilman kaakaota 

tai liekityksiä.   
 

  ♥

  ♥

Nämä pehmokarkit 
pelastivat jo 
meiltäkin muutaman 

sateisen päivän... 

  ♥

LOMALLA VIIMEINKIN

Tänä kesänä pääsimme remonteissa
hieman vähemmällä ja nyt Hani sai pari 

viikkoa ihan oikeaa kesälomaakin,
eli aikaa, jolloin saa vain oleskella ja rentoutua.

- Ja tietenkin vähän maalailla
ja leikata nurmikkoa mun kaverina... =P

Herukkaperhonen Kymijoella Kimolassa.
Mustikankeruureissukuva.

Tässä karttaperhonen samasta paikasta,
Hanin kuvaamana.

Siksi nyt on ollut melkein viikko 
aikaa ajella sinne tänne 
ja ihailla maisemia, 

perhosia ja kukkasia,

- niitä kesän viimeisiä 
samalla kun olemme marjastaneet...

Lomalla viimeinkin! =D 

Tosi ihmeellistä, 
että työvaatteita tarvitaan nyt enää 
harvoin, kun on viisi edellistä 
kesää viettänyt sellaiset yllään. 

Murusetkin ovat lakanneet käymästä 
meillä kesäaikaan, 

koska täällä ovat kaikki vierailijatkin 
joutuneet tekemään jotain. 
Tämä on ollut kamala 
työleiri siis... 

Mutta hei Muruset,
voisitte jo tulla taas,
please, 
meillä ei ole enää työleiriä,
mie lupaan sen...!

Koti kuoriutuu esiin

Nyt iso tavaravuori olohuoneesta on miltei muutamaa esinettä lukuunottamatta 

poissa ja esineet löytäneet jälleen parin kuukauden tauon jälkeen oman 

paikkansa yläkerrasta, jonka remontti alkaa olla lopuillaan. 

Tuntuu tosi hyvältä kun jälleen pääsee kunnolla siivoamaan 

ja saa kodin jälleen asuttavan näköiseksi 

eikä miksikään työmaaparakiksi. 

Tartosta pääsiäisenä ostettu kattolamppukin pääsi vihdoin 

sille paikalle jolle olimme sen suunnitelleet laittavamme.

Nyt voi jo ruveta miettimään sisustamista. 

Seinällä oleva kunnostettu renginkaappi 

löytyi pihalla ennen sijainneesta, sittemmin 

puretusta rakennuksesta. 

Silloin aina kun kesäisin on näitä remontteja ollut, 

on koko talon elämä mennyt hiukan niin kuin sekaisin...

On jotenkin ihastuttavaa, että olohuoneen toisesta 

ikkunasta näkyy nykyään omenapuu. 

Keväällä ikkunasta katsoja voi hurmaantua 

sen sievistä kukkasista ja syksyllä omenoista.

Tänään 

tässä 
ja nyt 

Keittiökuvan olen napannut kun odotin liinan alla

jäähtyvän mustikkapiiraan kanssa äitiäni kahville.

Edelleen huhuilen, tietääkö joku 

voiko rosteripinnan maalata? 

Kumpikaan meistä ei pidä 

rosterisista pinnoista... 

Sirpaleita ja punaisia orvokkeja

Tässä eräänä päivänä yksinollessani kävi sellainen 

pienonnettomuus josta Hani on pitkään varoitellutkin. 

Juomalasit ovat keittiön kuivauskaapissa hänelle sopivalla 

korkeudella olevalla hyllyllä, mutta minun pitää kurkotella 

laittaessani laseja sille hyllylle. 

Ja kun otan lasin siltä hyllyltä, työnnän ensin sormeni 

kuivauskaapin hyllyn lankojen väliin ja tönin lasin 

reunaa lähemmäs jotta saan sormeni lasin sisäpuolelle 

jolloin saan napattua sen kiinni. 

Hani on nähnyt kuinka tönin sormilla lasin ihan 

täpärälle hyllyn reunamalle ja on monesti 

huokaillut jotta kuinkahan tuossa 

vielä käy... 

No... Leikkasin alas punaiset orvokit, ja menin muutama kaunis 

kukka kädessäni keittiöön, alkaen houkutella toisen käden sormilla 

lähemmäs Hanin konjakkilasia, jossa orvokit olisivat mielestäni 

näyttäneet suloisilta. 

Tällä kertaa tönin vähän liikaa sitä kyseistä lasia joka heittäytyi 

saman tien altaaseen, hajoten räjähdysmäisesti pieniin pirstaleisiin 

joita tuntui olevan kaikkialla! 

Sirpaleita oli käsivarsillani, jalkojeni päällä, pitkin lattiaa ja 

eniten tiskialtaassa, joka oli onneksi ollut tyhjä... 

No, mitä siinä voi tehdä? Seisoin paljain jaloin ihan paikoillani 

ja kurkotin sitten esiin Hanin viskilasin, jonka sentäs sain ehjänä 

tönittyä saman hyllyn reunalle, otin siihen hanasta vettä ja laitoin 

ne orvokit siihen. Mokomien takia kamala sotku! 

Sitten varovasti nostelin sirpaleet käsivarsistani roskiin, astuin varovasti 

pois lattian sirpaleista ja menin ulos ravistelemaan vaatteistani loppuja 

sirpaleita pois, hain remonttivintistä harjan ja sihvelin (joku sanoo sitä kihveliksi?) ja aloin  järjestelmällisesti lakaista kohti keittiötä jo aulasta ja ihmeen kaukaa 

sitä lasia löytyikin. 

Lopuksi piti vielä imuroida ja viimein pestä lattia. 

Lavuaarin siivoaminen piti myös tehdä varovasti 

ettei saa haavoja sormiinsa. 

Pikaisesti vaan piti viedä kukat sisälle maljakkoonsa, 

mutta siinä puuhassa menikin aika tovi. 

Lasinsirut ovat kauhean salakavalia 

kun niitä ei tahdo edes nähdä 

ennen kuin on liian myöhäistä.  

Olen joskus lapsena järven rantavedessä kävellyt rikottuun kaljapullon kaulaan ja melkein menetin yhden varpaani... En edes tajunnut mitään ennen kuin vesi jalkojeni ympärillä muuttui punaiseksi ja sitä ääneen ihmetellen sitten liikutin jalkaani kävelläkseni eteenpäin niin vesi tuntui ilkeältä varpaan  haavassa, minä aloin kiljumaan ja Mama tuli katsomaan mikä hätänä...
Varvas tikattiin paikoilleen mutta arpi muistuttaa...