Samaisen, alempana olevan aidan portti jostakin päin Suomea.
Minulle ei ole koskaan merkinnyt ihmisen koulutus, oppineisuus tai titteli mitään erityistä nöyristävää ja ihailtavaa statusta. En arvosta ihmistä oppineisuuden perusteella, vaan sen perusteella, millainen hän on sisimmältään.
Käytös, rehellisyys, sydän ja sielu ovat tärkeimmät seikat ihmisyydessä.
Sen saman olen opettanut myös lapsilleni. Kuin myös sen, ettei koulutus ole ollenkaan pahitteeksi, oman kyvyn ja tavoitteiden mukaisesti. Kukin elää, kouluttautuu ja työskentelee niin, kuin se itselle on mahdollista.
Meistä toiset pärjäävät elämässä pienemmällä kirjaviisaudella ja opinahjojen penkkien kulutuksella, kuin toiset. Se on henkilökohtainen asia, kunkin ikioma, kuinka kauan ja hartaasti on halua ja tahtoa opiskella.
Opiskeluhan ei lopu varsinaisesti koskaan ihmiselämän aikana. On asioita joita oppii vain kirjoista, mutta suurimman osan elämästä oppii vain elämää elämällä.
On sama, mitä ihminen tekee työkseen,
kun vaan on reilu ja rehti ihmisenä.
Minulle ei ole koskaan merkinnyt ihmisen koulutus, oppineisuus tai titteli mitään erityistä nöyristävää ja ihailtavaa statusta. En arvosta ihmistä oppineisuuden perusteella, vaan sen perusteella, millainen hän on sisimmältään.
Käytös, rehellisyys, sydän ja sielu ovat tärkeimmät seikat ihmisyydessä.
Sen saman olen opettanut myös lapsilleni. Kuin myös sen, ettei koulutus ole ollenkaan pahitteeksi, oman kyvyn ja tavoitteiden mukaisesti. Kukin elää, kouluttautuu ja työskentelee niin, kuin se itselle on mahdollista.
Meistä toiset pärjäävät elämässä pienemmällä kirjaviisaudella ja opinahjojen penkkien kulutuksella, kuin toiset. Se on henkilökohtainen asia, kunkin ikioma, kuinka kauan ja hartaasti on halua ja tahtoa opiskella.
Opiskeluhan ei lopu varsinaisesti koskaan ihmiselämän aikana. On asioita joita oppii vain kirjoista, mutta suurimman osan elämästä oppii vain elämää elämällä.
On sama, mitä ihminen tekee työkseen,
kun vaan on reilu ja rehti ihmisenä.
...
10 kommenttia:
Olen kanssasi samaa mieltä. Hyvin olen elämässä pärjännyt, vaikka en ole kauheesti kouluja känny. Vaikkakin nyt jos saisin elää uudestaan, tällä järjellä varustettuna minusta tulisi argeologi.
Korkeasti koulutettukin ihminen voi olla todella moukka.
Juuri niin! Monesti ärsyttää kun toisia ihmisiä häiritsee se onko joku koulutettu, vaikka ihminen itse olisi ihan sujut itsensä kanssa. Ja valitettavasti usein törmää siihen että sitä "sydämen sivistystä" puuttuu, vaikka olisi mikä koulutus/työtausta. Amalian kanssa voin sanoa samaa; minäkin olisin arkeologi, jos voisin hiukan kelata aikaa:) Tosin niissä töissä sitä on kiitettävästi heiluttukin, vaikkei sitä titteliä olekaan. Kentälle vaan jos kiinnostaa!
Voin vain yhtyä sanoihisi. Onneksi monilla ihmisillä on sydämen viisautta ja elämän kokemuksen mukanaan tuomaa avarakatseutta koulutuspohjasta riippumatta. Täällä Saksassa minua vieroksuttaa titteleiden käyttö. Jokunen aika sitten olin silmälääkärillä. Vastaanottoapulainen pyysi professori doktor X-nimisen potilaan lääkärin huoneeseen. Ihmeellistä! Doktor-tittelihän ei täällä ole vain lääkäreiden titteli, vaan yleinen akateeminen loppututkinto ja vastaa suomalaisittain lisensiaatin tutkintoa. Monet ovat hyvin terkkoja sen käytöstä, eli parempi olla unohtamatta sitä heitä puhutellessa.
Viisaita sanoja kirjoitit.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Ei ihminen ole yhtään sen parempi ihmisenä, vaikka olisi kuinka korkeelle koulutettu, vaan se merkitsee jotain, millainen hän itse ihmisenä on.
Noin se pitää ollakin. Joillekin merkitsee enemmän se mikä asema, status ihmisellä on. Se mitä sisällä on, ei ole niin väliä, mutta siihen sitä törmää kuitenkin aina ensimmäisenä.
Juuri näin, näihin ajatuksiin on helppo yhtyä! Hienoa kohdata ihmisten keskeinen yhdenvertaisuus ja arvostus oli ammatti tai arvo mikä tahansa.
Viisas kirjoitus.
Jokaisen pitäisi saada tehdä sitä, minkä tuntee omaksi asiakseen. Ja sydämen sivistys on eri asia kuin oppineisuus. Ne voivat tietenkin kulkea myös käsikkäin, mutta näin ei aina ole.
Olen sitä mieltä, että Suomessakin "peruskoulun" tulisi jatkua siihen asti, kunnes koululaiset ovat 18-19-vuotiaita. Oppilaita ei pitäisi laittaa valitsemaan omaa uraa liian aikaisin. Se on koulunsa päättäneellekin vaikea asia.
Pidän pohjois-amerikkalaisesta systeemistä, jossa kaikki käyvät samaa koulua loppuun asti. Se lisää demokratiaa ja vapautta valita sen jälkeen rauhassa oma tiensä, olipa se käytännön ammatti tai akateeminen ura. Kanadalainen koulusysteemi voisi olla esikuvana.
Kanadalainen yhteiskuntahan on "pohjoismainen" ja tasa-arvoinen ilman historiallisia rasitteita.
todella kiinnostava aihe, Hallatar. Laitoin kommentin myös omaan blogiini ja sen johdannoksi syntyi seuraava, joka voi olla hyödyksi tämänkin blogin lukijoille.
Tausta kommentilleni:
Isoisäni Jaakko Rytkönen oli viulupelimanni ja suksimestari, joka oli käynyt vain "lukkarinkoulun" eli rippikoulun. Hän oli hieno ihminen, jolla oli paljon elämänkokemusta ja sitä mitä sanomme sydämensivistykseksi. Hän luki ahkerasti lehtiä.
Hänen poikansa olivat taas sellaisia ihmisiä, joille olisi sopinut paremmin yliopistokoulutus ja teoreettinen, akateeminen ammatti. Siihen heillä ei ollut mahdollisuutta, sillä perhe asui sydänmaalla, siellä missä oli hyviä suksipuita. Koulut olivat kaukana kaupungissa ja vallitsi jako kansakouluun ja oppikouluunm.
Ukki oli aikonut lähteä Amerikkaan kuten veljensäkin. Jos hän olisi mennyt sinne, hänen lapsensa olisivat käyneet highschoolin (= peruskoulun ja lukion) kuten kaikki muutkin lapset ja voineet mennä opiskelemaan, jos olisivat menestyneet koulussa.
Koen pohjois-amerikkalaisen yhteiskunnan tässä asiassa tasa-arvoisemmaksi kuin esimerkiksi suomalaisen edes tänä päivänä. Missä viipyy todellinen koulu-uudistus?
Kiitokset kaikille kommenteista. =)
Tästäkin päivästä voimme ottaa jotakin opiksi... =)
Lähetä kommentti