Katsojan silmässä

...

Maanantaina taivas oli hetken kauniin sininen.
Silmänruokaa ja samalla tosiluomua linnunruokaa.

Kun kuvasin vaahteran oksia, käveli vanhempi mies luokseni ja kyseli:
-Filmaatko sä tota koivua,
osoitellen selkänsä takana seisovaa komeata lumihuuruista puuta.
-En. Kuvaan tätä vaahteraa.
-Tuo koivu on komea. Harvoin näkee näin komeaa näkyä. Filmaa tota koivua.
Hymyilin ja nyökkäsin miehelle. Kerroin kuvanneeni jo aiemmin paljon lumisia koivujakin.
-Kaunis se kyllä on, niin kuin kaikki muutkin lumenhuuruttamat puut.
Mies lähti pois pettyneen näköisenä.

Ensi kerralla lupaan kääntää kameran sitä kohdetta kohti,
mitä ohikulkija ihailee, vaikka minulla olisi siitä jo sata ja yksi kuvaa...

...