Vihreää leutoa

...
Araliaceae




















Esikoiseni kertoi, että jossain päin Suomea kukkivat juhannusruusut ja pajunkissat. On niin hirmuisen lauhaa.

TV-stä tuli viikolla säästä kertova dokumenttiohjelma. Se oli kuvattu puoli vuotta sitten, nyt menneen kesän kesäkuussa.
Oli pilvisen harmaa päivä, tuuli kylmästi, satoi vettä ja oli +5 astetta lämmintä.
Ihan niin kuin eilen, marraskuun lopulla.
Sama säätila taitaa jatkua tänäänkin.
Leutoa ja vesisadetta luvattu sääennusteissa.
Vain pohjoisessa niin sanotun Suomen käsivarren alueella
taitaa oikeasti olla talvi?


















Nämä kuvat ovat marraskuun puolivälistä, kun maassa oli ihan inasen hitusen lunta. Aurinko kurkisteli kuusien takaa patiolle. Muratti asustaa siellä ja on vielä ihan vihreä ja erittäin hyvinvoipa. Ei se ole edes loukkaantunut juurelleen asettamastani paperiruususta. Se ruusu saa kukkia siinä. Hyvin tulevat toimeen, vaikka erilaisia ovatkin. Saa nähdä, kuinka muratti menestyy ulkosalla. Toivottavasti se ei saa flunssaa, kun olen sen terhakoita lehtiä välillä käynyt silittelemässä itse nuhanenäisenä.


*hakee villasukat taas jalkaansa*

T:

Una

...

Nokkonen

...

Urtica dioica

Nokkosen lehti
Se kesällä varottava
Väisteltävä
Pyörryksissä syksystä
Purevista yöpakkasista
Ei enää pistele ihoa
Ei tarvitse enää varoa

-Una Reinman-









...

Unelmani

...

Kun on harjoitellut uneksimista
silmät suljettuina
monen monta vuotta
Näkee viimein sielussaan
kaikki unelmansa
Mitään unohtamatta
Tarvitsematta sulkea silmiään

-Una Reinman-






...

Kuvassa kolme vahvaa L-kirjainta

Sydän paikallaan

...





Päiväsi voimaksi.
Sinullakin on ♥ paikallaan.











...

Tämän ajan tunnelmia

...

Jouluaattoon
enää kuukausi
Pimeää


Sataa vettä
Enää tietoakaan
lumesta

Itsellä kuumetta
Flunssa
Väsyttää

-Una Reinman-

...

Hilda

...






















Kukaan ei oikeastaan edes tiennyt miltä hän näytti. Hän oli vaan jäänyt luoksemme lapsuuden kotikotiin asumaan jostakin Suomi-filmistä. Hän vaan oli. Meidän syntipukkimme. =)

Vähän väliä tuli tilanteita, jolloin Hilda ei ollut muistanut tehdä töitään. Hän oli unohtanut joskus kanalan luukun auki yöksi. (Huijui!) Samalla kasvihuoneen ovi oli jäänyt levälleen. Ei hän ollut muistanut kerätä possuille vihantaa. Ei ollut tuonut pirttiin puita pakkasella tai oli kolannut pihan epämääräisesti. Ei hän keitellyt meille kahviakaan. Itse joi ja jätti kahvipannun pesemättömänä liedelle. Jääkaappiin hän ei hoksannut tuoda maitoa. Joku muu sai sitten tehdä työt kun Hilda vaan jossakin haaveillen hymyili, hyräili ja viilaili kynsiään.
Rontti Hilda!

Se sama Hilda lähti minun mukaani kun muutin aikoinaan pois kotoani. Hilda unohteli tiskata poissaollessani. Hilda ei jaksanut pedata sänkyäni. Imuria hän tuskin tunsi. Silitettävien vuori suureni. Aina Hilda lusmuili jossain ihan muualla.

Käydessäni Maman luona viime viikolla, Mama tokaisi Hildan unohtaneen hänen luonaan taas jotakin. Mie siihen, että meillä Hilda unohtaa edelleen tiskata! Aina Hilda on humputtelemassa jossain muualla! Onkohan hällä liikaa palveluspaikkoja? Haukannut liian ison kakun?


-Ihan kelvoton otus, Mama tykkäsi.
-No niin on!
-Pitäskö sille jo huomauttaa tästä? Voi Hilda...!


Kukaan ei oikeastaan vieläkään tiedä, miltä Hilda näyttää. Voisin kuvitella lisää, jotta ehkä Hilda yhä kulkee kuin rätisevän filminauhan takana kellertävän mustavalkoisissa vaatteissaan ja esiliinassaan, heilauttaa kultaisia kiharoitaan ja nauraa välillä heleästi vieraillemme:
-Kyllä maisteri on sitten mahdoton!
Ja katoaa kengät kopisten jonnekin muualle. Ehkä teille?

-Una Reinman-



...

Maitohorsman muodonmuutos

...
Epilobium angustifolium




































Nyt se kouristelee kippurassa jäisenä.
Heinäkuussa se oli vielä niin hehkeä...
























Ja täällä Hanin kuvaamana.

Una

...

Hei hei heinät

...

Kyllä ne heiluvat.
Pakkasessakin.
Pystypäisinä.
Kantavat mukanaan
lintujen murkinaa.



-Una Reinman-

...

Ohdakkeisella tiellä

...

Cirsium arvense

Jäädytetyt varret kumartelevat
Niijailevat
Vaan eivät katkea

-Una Reinman-

Koska maailma on tällä hetkellä aika mustavalkoinen
värikkäämpiä kuvia ohdakkeesta aiemmin mm täällä.
Ohdakeperhonen ohdakkeen kukassa.
Ohdake kuvakollaasissa.
Ohdake ja maitohorsmia.
Ohdakkeita Hollolan Tiirismaan rinteillä.



...

Löytö

Hengästyttävä. Kuulin tämän tänään vasta toisen kerran. Jotkut kipaleet jäävät liian vähälle huomiolle...

Una

...

Marraskuun ohdakkeita

...

Cirsium arvense
































Ohdakkeen kukat eivät hehku enää hehkeän violettina.
Syksy on ruskettanut ja alistanut sen valtaansa.

Una

...

Räiskyvää?

...

Tienvarren kyltti


Myytävänä
Puutarhatonttuja
Lörtsyjä
Pehmis

Kyltin vieressä seisoo hymyilevä
lasikuituinen Elvis



-Una Reinman-

Torstaiblogien haastesanana oli Räiskyvä.
Ainakin minusta auringonlaskuissa on
maagista tunnelmaa. Ellei jopa räiskyvyyttä.
Kuten oli tuossa oikeasti ihan hiljattain näkemässäni
tienvarren mainonnassakin. =)




...

Ei tullut lahtelaista

...






















Lauantain pakkas aamuna ajelimme kohti Lahtea.
Kun minulta on kysytty, mistä olen kotoisin, olen usein juurettomuutta tuntien vastanut etten ole oikeastaan mistään kotoisin. (Olen huomanut tartuttaneeni tuon sanontani muillekin.) En koskaan sanonut Lahdessa asuessani olevani lahtelainen, vaan aina korjasin lauseet muotoon: asun Lahdessa.

Silti tuttujen maamerkkien näkeminen tuntui ilahduttavalta. Kuin kotiin paluulta. Entistä asuinkaupunkiaan katseli ihan suorastaan hymyillen. Radiomastoja. Hyppyreitä. Massiivista Sibbelatoa. Vesijärvikin oli rannoiltaan jäässä ja tuntui hiukan haikealta, etten ole enää kirjaamassa sen jäätymispäivää muistiin.

Nyt minulla on on uudet maisemat ja uudet seikkailut. Uusia vaellus-, kuvaamis- ja kirjaamiskohteita. Kuten vaikkapa tuo yksi puronvarsi, jonne poikkesin talvista maailmaa kurkistelemaan. Käsiäni palelluttamaan. Olen onnistunut kadottamaan jo yhdet sormikkaat uudessa asuinkaupungissani.

Paluumatkalla pysähdyimme kahville Mäntsälän keskustan huoltoasemalle. Mietin siellä istuessani, miten Mäntsälässä onkin niin paljon keltaisia taloja. Hani tuumaili jotta kun siellä jo kertaalleen oli aikamoinen kapina, niin eihän siellä nyt ainakaan punaisia taloja voisi ollakaan. Oli miten oli, mäntsäläläinen kahvimuki lämmitti jäisiä sormia.














Vaikka oikeastaan Hani ei löytänyt sellaisia juttuja, joita olimme lähteneet Lahdesta ostelemaan, oli ihan mukava piipahtaa siellä "pohjoisessa." =D


PS:
En minä olisi voinut siitäkään syystä olla lahtelainen, koska en osannut jättää d-kirjainta pois puhuessani Lahdesta. Paikalliset puhuvat Lahesta. Tai juu, olen törmännyt muuallakin tapauksiin joskus jotka ovat vaikkapa kysyneet:
-Lahestako tulitte?
Ja mie kuulin kolme kertaa väärin: kahdestaanko tulitte?, kunnes kysyjä melkein karjaisi ilman d:tä olleen kaupungin nimen.
-Jaa, juu, Lahdesta tultiin... =)

Una

...

Ikkunalakanoita

...

...










MK:lla oli hiljattain riemukas postaus muutonjälkeisistä tunnelmista omassa blogissaan.
Meilläkin jouduttiin laittamaan joka huoneeseen uudet verhotangot koska edellinen asukas oli vienyt ne kaikki mukanaan.

Ensimmäiset verhotangot laittoi pyytämättä paikoilleen jo appikokelas muuttopäivänä. Olivat muuttoapuna täällä ja tuosta vaan, hän otti työkalut ja laitteli tangot, kuin se olisi ollut itsestäänselvyys että hänen ne pitää laittaa. =) Anoppikokelas teki meille lämpimiä voileipiä ja keksi oivat paikat muutamalle taloustavaralle, kuten leivänpaahtimelle, ruokailuvälineiden kuivauskorille ja talouspaperirullalle. Niissä paikoissaan ne esineet ovat yhä


MK:n koneompelukin kuulosti tutulta. Paitsi että mun ompelukone on rikki ja varastossa. Siis se vanha koneeni. Hani halusi ottaa sen muuttokuormaan kun hän haluaisi tutkia, mikä siinä on epäkunnossa ja korjata sen. Joskus. Mun uudemman ompelukoneeni sai tyttäreni omaan muuttokuormaansa. Hän sitä enemmän käyttikin. Hänellä ois nyt vanhojentanssipuvun miettimistäkin... =)

Minun pitää keksiä ikkunaverhoja lisää, sillä omassa muutossani olin toki pakannut ikkunaverhot isohkoon pahvilaatikkoon jossa päällä luki Verhoja. Kaikenlaisia verhoja. Pitsisiä valoverhoja, peittäviä puuvillaisia, silkkisiä, satiinisia... Mutta niin vaan tänne päästyämme, emme ole tähän päivään mennessä löytäneet verholaatikkoa mistään ja parissa ikkunassa onkin pelkät lakanat verhoina. Sellaiset valkoiset, joskus itse kotoa muuttaessani Mamiltani saamani. =)

Kyselin kadonnutta verhopahvilaatikkoa Miihkalilta ja Nunnukaltakin, joiden kanssa samaan aikaan meillä pakattiin muuttokuormia Lahdessa keskustassa asuessamme. Mutta laatikko pysyi kadoksissa. Pakkasin silloin samoihin aikoihin myös omia tavaroitani sekä olohuoneemme nurkkaan kierrätykseen menevää tavaraa, jota oli paljon. Koska nuorteni kämpille verholaatkko ei ollut joutunut, sen täytyi joutua kierrätykseen. Harmi.
Mutta toisaalta, joku sai kauniita verhoja. En mie sinne pakannut niitä vuosia ikkunoissa pitämiäni viininpunaisia sängynpeittoja. =) Ne päätyivät viimein roskiin omassa muutossani, koskapa aurinko oli jo vaalentanut kalpeat läikät niiden takapuolelle.

Nuo lakanat ovat ikkunoissa ihan ok. Katsoo sitten joskus jos ja kun rikastuu, jotain oikeasti verhoa. Onneksi Mamalta saimme rullaverhoja ja säleverhon, joilla tekee jo ihmeitä ikkunoille. Samoin saimme anoppikokelaalta kauniit verhot keittiöön. Yhdessä huoneessa on Hanin entiset verhot, joten kyllä tämä tästä pikkuhiljaa ihan kodiksi muuttuu.



Edit: 18.11.2009 illalla:
Olin Maman luona tänään ja hän antoi mukaani ikkunaverhoja ison pinon. =)
Jee. Kiitos Mama-rakas. =)

Una

...

Audi-pomon piirteitä?

...

..












Kiristävissä kirpputorisaapikkaissa irvistellen vaeltaessani mietin potentiaalisia kohteita havaitessani olisiko tuossa kenties minulle työpaikka? Olisiko minulla mitään saumaa? Sattuu vaan olemaan viikonloppu, joten päätän lähettää paikkaan vapaamuotoisen hakemukseni sähköpostilla. Työpaikkaa kuumeisesti etsiessään tekee kaikkensa, että CV olisi kunnollisesti ja kunniallisesti oikein kirjoitettu. Hakemuksensa lukee läpi moneen kertaan, että se olisi vapaa nopeasti kirjoitettujen tekstien näppäilyvirheistä, että CV olisi asiallinen ja samalla henkilökohtaisen uniikki.



Yleensä en saa mitään vastauksia työpaikkahakemuksiini, varsinkaan jos ko mahdollinen firma ei ole edes ilmoittanut mitään avoinna olevaa tointa olevan. Ihan ok. Joskus nekin yllättävät ja vastailevat jotenkin. Avoinna oleviin paikkoihinkaan ei todellakaan saa vastausta useinkaan. Mahtuu kahden käden sormiin ne kerrat jolloin jokin kohtelias mutta epäävä vastaus on saapunut hakemukseni johdosta.

Eilen sain kummallisen vastauksen paikasta jonne olin laittanut työpaikkahakemukseni sekä CV:ni sähköpostina. Vastaussähköpostissa herra johtaja pahoitteli:

"Hei, valitettavasti meillä ei juuri nyt ole tarvetta osaamisellesi. Tilanne voi
kuitenkin muuttua, joten pyydän seuraamaan XXX:n
työpaikkailmoittelua."

Ystävällisin terveisin
Johtaja Se Ja Se
Osoite
Puhelinnumeroita
Mainoksia
Sähköpostiosoitteita

Heti perään näytti olevan violetin värisellä tekstillä kopio omasta hakemuksestani, mutta huomasinkin tekstiä vilkaistuani siinä myös mustalla kirjoitettuja sanoja.

"> xxx kirjoittaa:

>Hei! > >Olen muuttanut hiljattain Lahdesta XXX ja etsin töitä XXX:n

>seuduluta.
>

>Olen elämässäni tehnyt työkseni kaikenlaista ja hoitanut siinä sivussa

>maanilmalle kolme rakasta lastani.

Oikeasti nuo lauseet hakemuksessani kuuluivat:
Olen muuttanut hiljattain Lahdesta XXX ja etsin töitä XX:n seudulta.
Ja toinen vastausviestissä muokattu lauseeni:
Olen elämässäni tehnyt työkseni kaikenlaista ja hoitanut siinä sivussa maailmalle kolme rakasta lastani.
Kuka on viitsinyt nähdä vaivaa sotkeakseen sanoja sähköisestä hakemuksesta? Omituista.
Johtajan - jolle sähköpostini olin lähettänyt - vastaussähköposti jatkui:

- Näytä lainattu teksti -

>>Minulla on AB-ajokortti mutta ei autoa tällä hetkellä käytössäni.
>
>Ohessa CV:ni.

Seuraavaksi CV:ssäni olisivat olleet työpaikat joissa olen ollut sekä koulutus, atk-taidot ja kielitaito. Niihin ei oltu puututtu, eivätkä ne vastauksessa olleet esillä, mutta niiden jälkeen sijainneessa Harrastukset-kohdassa oli jälleen muokattu sana, joka hyppäsi esiin:

>Harrastukset:

>korkkailu,
>, jne.
>
>

Oikeasti CV:ssäni luki yhtenä harrastuksenani kokkailu.
Korkkailua en todellakaan harrasta. Olen nähnyt alkoholisteja riittävästi.

Tästä herra johtajan vastaussähköpostin muokatusta hakemus- ja CV-versiosta saa sellaisen käsityksen kuin minä olisin menettänyt ajokorttini/autoni ja kirjoittanut kännissä työpaikkahakemukseni ja CV:ni!? =(
Alkuperäinen sähköpostiviestini on kyllä tallessa.
Olisiko tämä sitä miesten huumoria, niin kuin ystäväni totesi?

Una

....

Hohkaa kylmää

.















Purot ovat menneet jäätymään.

















Kaikki hohkaa kylmää.


















Värittömyyskin paleltaa.




























Auringon toisinaan pilkahdettua
patiolla sentään on hiukan väriä.
Callunoita ja sammalta pajukorissa.





















Suorakulmaisen pajukorin löysin Lahdesta
pois muuttaessamme taloyhtiön roskiksesta.
Tietenkin otin sen mukaani.
Jostakin syystä uteliaat tiaiset rakastavat koria
ja istuvat nokkimassa irti pajun kuoria.

Kunhan eivät vie pois kahta callunaa
ja kisko enemmän esiin sammalia,
niin nokkikoon nyt sitten vaan...

Una

...

Metsäkukkia

...



























































Nyt metsät, niityt ja ojanvarret,
ovat täynnä jäätyneitä kukkia.
Jäisiä luonnon taideteoksia.








-Una Reinman-


...

Lumiruusu

...

















Olisipa onnellista
jos hangen keskeltä
kohoaisi nuppuineen
valkoinen ruusu
Ihan yksinkertainen
Kukkaan puhkeaisi

Oi äkkiä
sen kylmästä sisälle hakisin

Ajatus vaan on mahdoton

Sinnikkäästi on
puettava päälle lämmintä
Odotettava kevättä


-Una Reinman-




...

Joulunhenki

...
...



















Olemme sopineet hyvissä ajoin sekä oman
perheen että tuttujen kera, että mitään
lahjahössötystä ei sitten herätetä tänä
jouluna hereille. Se saa uinua.

Kellään ole oikeastaan edes varaakaan
mihinkään lahjuksiin. Kun meistä tuli
yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita,
ei kun opiskelijoita, työttömiä ja vähävaraisia.

Vain pelkkä joulunhenki herätellään.
Joulukortteja lähetellään.
Jouluruokia.
Läsnäoloa.
Tunnelmaa.
Joulunpunaista.
Mausteisia tuoksuja.
Ja tietenkin kynttilänvaloa.

Eikä Joulua, ole pelkästään jouluaatto, vaan
koko joulunaika. Eli jos se aatto jne on vaikka
jo ihan täyteen buukattu, voi kokoontua
yhteen jotain muuna päivänä.

Eikä mikään estä ihailemasta
kaikkea herttaista joulukrumeluuria.
Esimerkiksi kyläreissulla. =)
Kaikkea ei tarvitse itse omistaa.

Una

...