28.9.2016

Joulu joka päivä





Ainakin meillä usein mielletään 
ritarinkukka aka amaryllis
joulukukaksi. Minun amani päätti 
kukkia toisenkin kukkaputkellisen 
verran tälle kesälle viime viikolla. 
 Elokuussahan se teki jo 
ensimmäisen kukkaputken
 jonka jälkeen aioin laittaa sen
joksikin aikaa vintille lepoon, 
mutta kun lepopaikassaan vilkaisin sitä 
havaitsin suureksi ilokseni siinä 
jälleen innostuneen kukkaputken.


Niinpä siirsin aman suurine ruukkuineen, 
kukkaputkineen ja 
kolmine poikasineen
takaisin keittiön ikkunalle
jossa se pian avasi ihanan 
nelikukkaisen kukkaputkensa. 

 Sitä edellisen kerran sama
jättiläissipuli
oli kukassa 

Kun kaikki kukat olivat auenneet, 
leikkasin kukkaputken maljakkoon. 
Sitten siirsin emosipulin lepoon ja 
vieroitin varovasti sen kolme 
poikasta, muuttamalla ne muiden 
peräkammarin ikkunalla kasvavien 
kanssa samaan laatikkoon asumaan.
Pienin niistä vaikuttaa aika 
hentoiselta mutta toivottavasti 
sekin vielä vahvistuu ja joskus 
jossain vaiheessa tulevaisuudessa 
poikasetkin saavat aikaan 
tuollaisen ilotulitusmaisen 
kukkapurskahduksen jonkun 
silmien iloksi.



Tuossa on sunnuntaina viimein poislaitettu 
viimeinen amankukka pelakuunkukan kanssa 
kimpassa kermanekassa. 

Otsikkoon palatakseni, 
se olisi vaan ihanaa jos olisi 
jotain jouluista esillä joka päivä.
Minäpä olenkin vieraillut usein sellaisessa 
kodissa, jossa on joulu joka päivä, 
samoin kuin pääsiäinen, kesä ja talvikin
yhtaikaa ja voitte uskoa 
että se paikka on aika satumainen. 


27.9.2016

Pegonioita







Yksi kesäkuun alussa lähikaupasta 
bongaamistani ale-kukkamukuloista 
kuului tälle ihanalle pegonialle,
Begonia pendula white 
jonka kukkimista sainkin odotella 
kokonaista kolmisen kuukautta. 

Ja minä kun olin naivisti kuvitellut sen 
valkoisten kukkien ilostuttavan
terassilla istujia koko kesän.

Eli jos tällaista kesäkukaksi joku 
halajaa, niin mukula kannattaa istuttaa 
multapurkkiin jo helmikuussa. 

Tai: kantaa kasvi kotiin kukkakaupasta
kesäkuussa komeana ja kukkivana. 


Sen kukat ovat hyvin kookkaat. 
Suurimman kukan halkaisija on 10,5 cm
ja lehdistä pisimmät yli 20 cm pituisia.
Koko kasvi on n puoli metriä korkea ja
n 45 cm leveä, eli mahtuu juuri ja
juuri ikkunalaudalle, jossa se
tykkää olla.

Toin ruukun sisälle 
 viime kuussa jolloin se herkesi 
kasvamaan pituutta, paksuutta 
ja kauan kestäviä kukkia.
Mielestäni se on aivan
suloisen ihana! 

Katsotaan, miten kauan 
se sisätiloissa viihtyy. 




Muistan miten mummoni puhui aina 
pekuunioista, miten hän osti haudalle 
keväisin punaisen sellaisen. 
-Sinne papan leposijalle...
Myöhemmin hautaa
jossa sekä mummo että pappa
lepäävät viime untaan,
hoiti äiti-Mamani.
Niinikään keväällä vieden usein
punaisen pekuunin  haudoilleen
ja talveksi jotain muuta sekä
jouluna ja heidän syntymäpäivinään
kauan palavan hautakynttilän.

On muuten tosi inhottavaa
että nykyään tuolle haudalle tehdään 
niin usein ilkivaltaa ettei sinne enää
kannata kynttilöitä & kukkia viedä lainkaan.
Mama sanookin, että hänen vainajansa
näkevät kynttilänsä myös hänen
olohuoneen pöydältänsä. 
Pitäisikö hautausmaillakin olla
kameravalvonta ja vartijoita?



Mutta palatakseni pegoniaan,
tässäpä vielä sen hauskoja suonikkaita
ja siipimäisiä punavihreitä lehtiä.







Teemapäivissä menee Litistä tölkkisi 
-niminen päivä, mutta jos likistelee 
palautustölkit, niistä ei saa panttia. 




26.9.2016

Koreankärhö







Jo ensimmäisenä keväänä kylvin kukkien siemeniä 
kovasti multapurkkeihin, idätin, valaisin, kastelin ja 
jotain niistä lähtikin kasvamaan ja siirrettiin aikanaan 
pihalle puutarhamaisuutta muodostamaan. 



Koreankärhö, Clematis Korean Beauty 
on yksi niistä kasveista. 
Pussillisesta siemeniä lähti vain yksi 
itämään ja tämä tässä on se sama kasvi.



Se on siirrettykin jo muutamaan kertaan, koska sijaitsi ensin 
entisen pihamökin seinällä ja mökki sittemmin purettiin pois. 
Pakkohan kasvi oli siirtää vaikka se olikin kasvanut siihen 
mennessä jo mukavanpituiseksi. Toisen kerran se siirrettiin 
pois pajun vierestä, koska kasvaessaan elävässä puussa 
joka heilui turhan paljon tuulessa, kärsi kärhöparka 
siitä hurjasta menosta.


Terassin nurkalla, suojaisemmassa paikassa, 
se on kasvanut nyt kaksi vuotta ja
tänä vuonna se kurkotti terassin
sisäpuolelle, suunnistaen kohti kattoa. 

Onneksi se jäi henkiin viime talvesta, 
joka vei muut kärhöt...


Koreankärhö kukkii aika myöhään, 
nimittäin juuri nyt, parhaillaan. 



Onko sinulla mukavat naapurit?





Hämäläisen tien näkymiä




Kun meillä täällä maaseudulla ajelee 
ja räpsii kännykkäkuvia auton ikkunasta,
- tietenkin apukuskin paikalla istuessaan - 
niin mitä näkymiä sieltä jää muistoksi?


Tietenkin ihania sänkipeltoja, 
joista tulee lapsuus mieleen... 



Late-lampaita Järvelän suuntaan ajellessa...  


Samoin sukunsa mustia lampaita... 



Nautaeläimiä myöskin... 


Sekä muutamia hevosia lähellä
orimattilaa... 



Hivenen ruskaa, mutta ei paljoa, 
koska täälläpäin ei sellaista tänä 
vuonna ole. Ainakaan kunnollista. 
Sitähän sanotaan että kunnon 
ruskaa on vasta pakkasella...

Meillä puut vain kellastuvat,
tai ruskettuvat ja heitävät lehtensä pois. 
Ehkä täällä on ollut liian sateista
ja kosteaa, koska ruskapuut kuulemma
syntyvät parhaiten kuivalle seudulle. 



Tällaisia kauniita metsämaisemia...


Tätä tietä olen kuvannut
muutes viime kevättalvellakin.  



Komeita kallioleikkauksia... 




Lahden Nastolassa on tämän seudun 
kauneimmat vaahterat.

Eivätkä nekään ole tämän kummemmat. 
Silti ihanat. Poikanikin muisti heti missä on 
yleensä kauneimmat ruskapuut, vaikka siitä 
on vuosia kun asuimme Nastolassa... 





Lahden Nastolan Villähteellä tienpenkalla 
oli myös tämä hauska Hollywood-kyltti. 
Huomasin sen ensimmäisen kerran Bottaksen 
häiden aikoihin mutta ehkä kyltillä ei ollutkaan 
mitään tekemistä sen spektaakkelin kanssa. =) 
Me vaan emme olleet ajelleet siellä 
pitkiin aikoihin... 


25.9.2016

Uusin ihastukseni!







Tässä hän on! 
Eikö olekin lumoava? 
Minä ainakin hurmaannuin, 
kun piti käydä ostamassa 
kananmunia Tokmannilta 
ja hänet nähdessäni minun 
oli vain saatava hänetkin 
mukaani!! 


Se oli rakkautta 
ensi silmäyksellä.



Siitä saakka kun saimme häälahjaksi orkidean, 
olen ollut niihin hupsuna. Kotiin oli 
siunaantunut hääorkidean lisäksi kaksi 
muutakin, jouluksi hankkimani valkoinen ja 
pääsiäisen Tarton reissun minikokoinen
aniliininpunainen. 



Pääsiäisestä saakka kukkinut minikokoinen 
lopetti vihdoin elokuun lopulla kukintansa.
Osasyynä taisi olla tuo
uusien kuorikkeiden vaihto...?
Mutta ne kaksi vanhempaa ainakin
oli jo korkea aika vaihtaa uusiin
kuorikkeisiin ja etenkin uusiin
ruukkuihin, koska olivat jopa
halkaisseet entiset muoviruukkunsa. 

Kahteen vanhempaan 
orkideaan on ilmaantunut 
uusia ilmajuuria sekä kukkavanoja. 
Ah, miten ihanaa, lohduttavaa 
ja erityisesti palkitsevaa. 
Kohta ne jälleen kukkivat! 


Seuraan tilannetta ja raportoin 
mikäli tarvetta tulee... 





Syksyn kylmää








Piha alkaa käydä jo talvilevolle. 
Kohta saa leikata perennat alas, 
öljytä lapiot, pestä varastoon 
nurmikonleikkurit, nostaa pois 
kastelukannut ja tyhjentää vesitynnyrit... 

Nämä kuvat ovat roikkuneet jo jonkin aikaa 
koneellani, eli ovat varmaan jo elokuulta. 
Nyt piha on jo todella keltaruskea, 
nurmikkoa lukuunottamatta.



Viimeinen anemonia, (kruunuvuokko)
kukassaan. On siinä vielä nuppuja mutta en ole 
ollenkaan varma että se jaksaa niitä enää avata 
öiden muuttuessa niin kylmiksi. 


On hopeapaju vielä harmaa ja vakaa. Se tiputtelee lehtiään vasta 
ensimmäisten kunnon pakkasten jälkeen, usein lumihangen päälle. 

En olekaan muistanut valaista syysiltoja 
näillä hopeapajussa roikkuvilla lyhdyillä... 




Lämmityskausikin on jo aloitettu. 
Keittiön kamiina lämmittää nopeasti 
puoli taloa ja varsinkin keittiöön sen 
kotoisen lämmön ja kodikkuuden. 


Tänään sunnuntaina vietetään Farmaseuttien päivää
sekä kaikenlaisia ihania syntymäpäiviä. 

24.9.2016

Koti harmaan sävyissä



Remonteissa löytynyt avain
on saattanut aikoinaan
kuulua pihasaunaan.



Hani totesi meillä olevan 50-shades-of-grey-koti. 
Harmaa tuntuu olevan nyt lempivärini ja sitä on kaikkialla. 
Harmaa on lempeä ja lämmin väri. 





Harmaa lohduttaa. 
Harmaa meitä halaa. 




Harmaa nukuttaa. 
Harmaa  tuudittaa, 
meidät nukkumaan.








Terassilla koristeikkuna huurtuu aamuisin. 




Äitienpäiväksi saatu tulilatva 
tuikkii vielä kukkalatvoin 
syyskuussa, harmaassa paljussaan.




Sääntietäjä Fatimakin pukeutuu 
kostealla säällä miltein harmaanviolettiin 
viittaan. Jos on kaunista ja kuivaa, 
hänen viittansa on vaaleansininen. 
Jos tiedossa on vesisadetta, hänen 
viittansa on ihan vaaleanpunainen. 



Tänään on  kansainvälinen pupupäivä
Niitä valitettavasti hyppelee pihassa joka yö 
ja ne ovat jo nyt käyneet mm orapihlajan kimppuun...
=( 

Onkin aika ottaa harmaat jänisverkot esille ja
suojata kaikki mahdollinen niiltä 
talttahampaisilta. 



22.9.2016

Syyshortensia ja syyspäiväntasaus




Hydrangea paniculata Grandiflora 

Lapsuudenkodin pihalla kasvoi kaksi kookasta syyshortensiaa jotka 
puhkesivat aina kukkaan niin myöhään syksyllä että kylmät yöt 
muuttivat niiden kermanvalkeat kukat nopeasti punertaviksi.
Ja kun punertavuus on saapunut, kukka muuttuukin nopeasti koko-
naan ruskeaksi. Silti nuo pensaat olivat niin ihastuttavat että toivoin 
joskus omistavani ihan ikioman syyshortensian.





Rakas veljeni antoikin sellaisia meille häälahjaksi kaksi vuotta sitten jopa 
kaksin kappalein, mutta rankka viime talvi tappoi niistä pienistä pensaista toisen. 
Toinen voi hyvin ja kukki komeasti tänä kesänä, aloittaen jo hyvissä ajoin 
kukintansa, että sain nauttia sen kukkapaljoudesta todella pitkään.  








Kylmät yöt ovat muuttaneet sen kukat jo punertaviksi. 



Talvi tekee syksyisen mutkan 
kautta tuloaan pikku hiljaa. 




Tänään 22.9. on Rakas päiväkirja-päivä, 
samoin valkoisen suklaan päivä.

Valkoisesta suklaasta en välitä,
- koska tummaa sen olla pitää! - 
mutta päiväkirjat ovat minulle olleet
hyvinkin rakkaita. Tämä blogi on
nykyään päiväkirjani...


Syyspäiväntasauskin 
on tänään. Se päivä
 sanoo kesälle 
näkemisiin... 



21.9.2016

Näkymiä







Meiltä terveyskeskukselle mentäessä on matkanvarrella 
joki, joka näytti viime viikolla tältä.  
Saman joen näkee jos menee vaikka K-kaupalle. 
Joki on silloin ylitettävä. 

Itse käyn yleensä Lidlissä, 
joka sijaitsee täl puolel jokkee...


Meilläpäin ei luontoon saapunut 
sellaista ihanaa värikästä 
syksyn ilostuttajaa, ruskaa. 

Puunlehdet vain 
ruskettuivat 
ja tippuivat pois. 
Sellainen on 
meidän "ruska". 

Nämä vaahterat olivat pikkuhieman kellastuneet 
lähellä tk:ta. Nyt niissä puissa ei ole juuri enää yhtään 
lehteä. Havaitsin sen Hanin kanssa tietä toissapäivänä 
ajaessamme. 

Pihlajatkaan eivät punastuneet pihassamme 
tavalliseen syksyiseen tapaansa, 
vaan kellastuivat vain hieman 
ja tiputtivat lehdet pois. 

Pitääkin mennä leikkaamaan nurmikkoa 
- ehkäpä viimeisen kerran tän kesänä - 
ja samalla pihaan lennelleet ja puista tippuneet 
lehdet möhjöytyvät nurmikon lannoitteeksi. 


Hämyä, rauhaa ja rakkautta





Pihakaverini, joka yleensä hiljakseen seurailee mitä puuhailen, 
ja tarvittaessa kävelee ympäri taloa pihalla perässäni, tai lentelee 
puusta toiseen nähdäkseen ihan kaiken mitä teen. 

Yleensä minulla onkin sille taskussa kuivaa leipää 
jota se vinhaa vauhtia tulee hakemaan. 



Iltarusko hyvä rusko, 
aamurusko päivän... 
Tämä sattuu olemaan aamuruskoa ja niin 
vaan alkoi kohta sataa kuvan otettuani. 
Iltarusko ei meille valitettavasti oikein 
näy ja joskun onkin ikävä Vesijärven 
iltaruskoja... 




Hämärässä keittiön ikkunasta näkyy 
pari pelastettua pelargonia iltavalossa. 

Hämäränhyssy ja ihana rauha sopivatkin tämänpäiväiseen 

Valitettavasti kaikkialla ei ole 
tänäänkään hiljaista, seesteistä ja rauhallista, 
eikä rauhaa... =( 

20.9.2016

Oravan lounashetki




Meillä jo aloiteltiin lintujen ja muiden nälkäisten ruokinta.


Yhdessä vuodessa kulahtavat pihan lintulaudat 
hurjan näköisiksi, kovassa käytössä. 






 Käpytikkakin yrittää välillä nakutella suuremmiksi 
noita ruoka-aukkoja, se kun tahtoisi kaiken ja heti. 
Vähän väliä saa ajaa sen tiehensä. 






 Koetin tällä kertaa laittaa laudan paikkaan 
jossa orava ei sinne pääsisi mutta se keksi 
hypätä laudalle ruusupensaan kautta. 



Mutta on se niin suloinen 
ettei siltä voi kieltää pääsyä laudalle.