Marraskuu mataa

Ja kohta sataa... 

Tämä kukkapenkkiensiivouskranssi on jo mennyttä, mutta tuollainen se oli.
En vaan kertakaikkiaan raaskinut heittää kompostikuormaan saniaisen lehtiä ja ruusunkiulukoita
sekä hopeapajun maahan heittämiä oksia. Niinpä kietaisin hopeapajun notkeat oksat kiepille ja kiinnitin niihin hetkellisesti palan syksyä.

Tuuli sen sitten hajotti innoissaan, saadessaan hiukan puuhaa. 

Illat, yöt ja aamutkin ovat hurjan pimeitä täällä etelässä, 

kun ei ole vielä lunta valaisemassa. 

Mutta en toki kauheaa kerrosta toivokaan sitä,
onhan toki muitakin keinoja valaista maailmaa...