Kun oli tasan kaksi kuukautta jouluun, laitoin komean lohenpunaisen ritarinkukan, Hippeastrum rosan, kotoisemmin amarylliksen eli aman jättisipulin veteen lavuaariin sen verran että juuret peittyivät. Samassa paketissa postitse saapunut hieman pienempi valkoisen aman sipuli sai saman kasteen. Molemmat saivat oleskella siinä huoneenlämpöisessä vedessä jonkin aikaa ennen ruukkuun istutusta, näin niiden juuret heräävät uteliaana eloon.
Hän on muhkea!
Tätä kukkasipulia sai nostella oikein
kaksin käsin! Se ei mahtunut tavallisiin
ruukkuihini, joten otin ripustuslenkit pois
kesäamppelista, jossa oli kasvanut orvokkeja
ja jonka olin jo pessyt varastoon.
Siihen sipuli vihdoin mahtui.
Tätä kukkasipulia sai nostella oikein
kaksin käsin! Se ei mahtunut tavallisiin
ruukkuihini, joten otin ripustuslenkit pois
kesäamppelista, jossa oli kasvanut orvokkeja
ja jonka olin jo pessyt varastoon.
Siihen sipuli vihdoin mahtui.
Sipulia ei muuten sitten upoteta multaan kokonaan,
ainoastaan n 1/3 mullan alle.
Amaryllis ruukuttamisen jälkeen
uuteen olopaikkaansa tutustumassa.
Ulkona kanervat odottavat istutusta...
Tässä osa kanervista istutettuna terassille,
Hanin tekemään puiseen kukkalaatikkoon.
Vihreytenä käytän männyn oksia, koska kuusen
oksat eivät ole kovin pitkäikäisiä.
Vihreytenä käytän männyn oksia, koska kuusen
oksat eivät ole kovin pitkäikäisiä.
Tuo vanha kynttilälyhty odottaa että
maalaan sen uudelleen jossain vaiheessa...
Tänä aamuna neljän aikaan, kun en unta saanut, keittiö ja ama näyttivät tältä. Ensimmäinen suuri kukkaputki on jo tuloillaan ja sipulin sivustakin on pukannut lehtiä kasvuun kuten sipulin kaulaltakin. Jännittävää nähdä, kuinka monta kukkavanaa näin jättimäinen sipuli kasvattaa.
Pienempi sipuli * on ottanut lähtölaukauksen hillitymmin ja kasvattaa vasta muutaman lehden alkua omassa ruukussaan. Tämä lohenpunainen on ottanut hieman varaslähdön, mutta se ei haittaa, päin vastoin. Minusta on ihanaa kun joku kukkii. Elämme siis jännittäviä odotuksen aikoja.
Mårbacka-pelargoni on hiukan liian lämpöisessä tässä
keittiön ikkunalla, mutta koska se vielä niin kauniisti on
kukkinut, nytkin parhaillaan kahdella muhkealla kukalla,
en ole raaskinut kantaa sitä vielä talvetukseen vintille.
Nämä viime kuussa kukkaan puhjenneet perhosorkidean kukatkin
ihastuttavat ja ilahduttavat kovasti joka kerta kun keittiöön piipahdan.
PS: Pienempi sipuli * teki myös ensimmäisen pienenpienen kukkaputken alun, ja minä käärin sen ruukkuineen pakettiin ja vein Mamalleni, ilahduttamaan hänen syksyään ja ehkä myös jouluaan, jos vaikka toinen kukkaputki siihen mennessä ehtisi esiin.
