Translate

30.11.2015

Paikoillanne, valmiit...




Joulun tunnelmaan voi valmistautua hankkimalla 
joulukukkien sipuleita valmiina ruukuissaan,
ja sujauttaa muoviruukun kotona kivaan suojaruukkuun. 
Tämä yksilö on kirpputorilöytö. =) 

Tässä hyasintteja vuoden takaisessa kuvassa.
Odotan että niitä tulee jälleen myyntiin lähikauppaan. 

Kotia on ihana koristella
tähän vuoden pimeimpään aikaan,
kunhan koristelu ei mene överiksi.
Voi käyttää vanhoja koristeita ja
kierrättää kaikkea mitä omista nurkista löytyy.






29.11.2015

Ensilumi suli




 Lumi joka katosi 
jätti jälkeensä
syksyisiä näkymiä. 


Valamonruusuviidakossa
on tuhansittain kiulukoita. 


Loput harvat lehdet
taisi myrskytuuli karistaa... 


Nämä kuvat ovatkin tämän pihan
ruusunlehdistä viimeisiä.


Luultavasti nurkissa rymynnyt
ja vähän kaikkea repinyt hurja 
myrskytuuli haravoi miun puolestani
ihan vihreiltä nurmikoilta myös kaikki
sinne levittämänsä lehdet pois...

I hope so. =)

 




26.11.2015

Ritareita eli French Toast Day



Mikä on yhtä herkkua kuin räiskäleet, letut, plätyt jne, mutta paljon nopeampi ja helpompi valmistaa? No köyhät ritarit tietenkin! Tässä hiljattain kun poikasia oli kyläilemässä, olin varautunut kahdella ranskanleivällä, marjoilla, lettuhillolla ja muutamalla kermapurkilla ja jossain välissä meidän piti paistella köyhiksiä, mutta aika loppui kesken kun poikasten pitikin jatkaa matkaansa aikaisin. Kyllä he tosin olivat varmasti saaneet masun jo täys muista ruuista jne, mutta ritareita pitikin tehdä vielä iltaherkuksi... Annoinkin sitten tarvikkeita mukaansa, jotta saavat kotonaan tehdä niitä itse...

Köyhiä ritareita voi tehdä vaikkapa syntymäpäivän aamiaisyllätykseksi rakkaalle,
tai lapsosille tai mummolle, tai... :)


Ritarit voi taikoa lautasille varsin nopeasti, toisin kuin letut, joiden taikinan pitää tekeytyä jonkin aikaa.

Jossain päin köyhät ritarit syödään hillolla, tuoreilla marjoilla ja/tai hedelmillä, ilman kermavaahtoa. Meilläpäin köyhiin ritareihin on yleensä kuulunut myös kermavaahto, eivätkä ne silti kuitenkaan ole mitään rikkaita ritareita, vaan yhä köyhiä, mutta arvonsa tuntevia. =D 


Sattumalta lauantaina 
28.11.2015 on 
joten tiedät kai mitä on tehtävä? 





Ostoslista:
--------------
Ranskanleipää
Mansikoita
Pensasmustikoita
Banaania
Kermaa
Lettuhilloa




(Gluteenittomille tietenkin gluteenitonta
vaaleaa mutta mukavan suolattua leipää...)



24.11.2015

Ei lahjapakkoa vaan tunnelmaa





Tänään, kun jouluaattoon on tasan kuukausi, 
 olisi Jouluhankintojen tekemisen muistutuspäivä... 


 Mutta me olemme päättäneet, ettemme tänä vuonna laita mitään lahjoja maailmalle. Emme todellakaan myöskään odota keneltäkään mitään. Ei edes sitä pakollista suklaakonvehtirasiaa. Unohdetaan nekin. Joulukortti lähtee heille, joilta sellaisen viime vuonna saimme, ja joiden osoite meillä on tiedossa. 


Mutta muuten ostakoon 
kukin itselleen 
omilla rahoillaan 
ihan mitä haluaa ja tarvitsee. 
Lopetetaan lahjahössötys 
 tähän paikkaan.

Vietetään jouluamme tai sitten vaikka pikkujouluamme, jos ei muuten aikataulut anna myöten, hyvän ruuan (jonka ei tarvitse olla ns: jouluruokaa) merkeissä. Panostetaan yhdessäoloon ja tunnelmaan. Se on kaikkein tärkeintä! Lauletaan ja kuunnellaan musiikkia. Katsotaan elokuvia. Ulkoillaan. Toivotaan että sataisi lunta ja ollaan lumisotaa. Sitten lämmitellään ja juodaan jotain lämmintä. Rupatellaan. Pelataan vanhoja lautapelejä  tai luetaan takan ääressä kirjaa, jooko?




---------------

27.11.2015 vietetään 
Älä osta mitään -päivää. 


Sivulla myös vaihtoehtoideoita
joulun ostovimmalle...

------------------- 


Tai jos lahja on pakollinen, anna kierrätyslahja

Tässä Turun ekotorin vinkkejä:

Joulusta on tullut yhä enemmän kulutusjuhla. Valtaosa lahjoista on useimmiten uusia tavaroita. Sen lisäksi että joululahjoihin menee paljon rahaa, kuluttaa uusien tavaroiden valmistus aina moninkertaisesti luonnonvaroja tavaran lopulliseen painoon nähden. Tämä jää usein vaille huomiota kun pohditaan enimmäkseen joululahjoihin kuluneita euroja. Tähän kun yhdistää vielä sen valitettavan seikan, että osa lahjoista saattaa olla turhia hankintoja.

Lahjan saajan mieltymykset ja tarpeethan eivät hyvästä tahdosta huolimatta aina täysin kohtaa lahjan antajan arvion kanssa. Siksi olisi entistä tärkeämpää miettiä mitä lahjaksi antaa. Kierrätystavaroiden ja erilaisten palvelujen ostaminen on uutta tavaraa ympäristöystävällisempi vaihtoehto, mikäli jotakin haluaa ostaa.

Tarvitseeko lahjaksi ostettujen tavaroiden sitten edes olla uusia? Esimerkiksi kirjat tai sisustusesineet ilahduttavat monia siitä riippumatta ovatko ne uusia vai ei. Samoin vanhoja muistoja herättävät musiikkitallenteet, cd:t ja vinyylilevyt voivat olla ilahduttavia nostalgisia lahjaideoita kelle tahansa. Puhumattakaan juuri lahjan saajalle pienellä vaivannäöllä tuunattu huonekalu tai muu esine! Vanhojen tavaroiden kanssa voi rohkeasti käyttää luovuuttaan, vain mielikuvitus on rajana tuunauksessa tai keksiessä uusia käyttötarkoituksia esineille.

Ekologisempia vaihtoehtoja lahjapaperille 

Kaikki varmaan tunnistamme jouluaattona syntyvät ryppyiset valtavat lahjapaperikasat, jotka päätyvät yleensä yhden käyttökerran jälkeen roskien joukkoon. Pelkästään joululahjojen lahjapapereista syntyy joka vuosi valtavasti turhaa poltettavaa jätettä. Lahjapaperit valmistetaan useimmiten niin ohuesta paperista, ettei sitä voi uudelleenkäyttää eikä kierrättää paperien mukana.
Turun Ekotorilla suositellaan lämpimästi harkitsemaan muita vaihtoehtoja lahjojen käärimiseen. Esimerkiksi erilaisilla kierrätyskankailla voi lahjat sitoa persoonallisesti, samoin esimerkiksi sanomalehtipaperia tai kangaspusseja käyttäen. 
-----------------------



jos haluat lahjoittaa eettisen lahjan, 
se käy täällä: Toisenlainen Lahja.fi. 

Toisenlainen Lahja on ekologinen ja eettinen lahja, 

jolla ilahdutat ystävääsi 

ja autat samalla kehitysmaiden ihmisiä.

 


----------- 

Tai auta lähimmäistä kuten  
Pelkistämisen mestari:  



Jos olet kyllästynyt kaupalliseen jouluun, tässäpä idea:
vaihda kuluttaminen tänä vuonna tekemiseen.
Auta pyyteettömästi ihmistä, joka on yksin ja tarvitsee apua.
Tai vain kuuntele. Ole läsnä.
Se ei olekaan aivan helppoa, vaan kunnon haaste,
jota monikaan ei uskalla ottaa vastaan.
On niin kiire, ei nyt oikein ehdi.
On niin paljon helpompaa ostaa se joulumieli kaupasta.

Koko tarina täällä.
  





23.11.2015

Sagrada Familia








Näimme häämatkallamme tämän ihmeellisen vähän pelottavan, mielikuvituksellisen goottirakennelman, roomalais-katolisen kirkon nimeltään Temple Expiatori de la Sagrada Família
Kirkon nimi merkitsee "pyhää perhettä". Ylläolevasta videosta näet, miten rakennus tulee muuttumaan kun sitä vielä ainakin 11 vuotta rakennetaan ja viimeistellään.

Katalonialainen arkkitehti Antoni Plàcid Guillem Gaudí i Cornet s. 25.6.1852, k. 10. 6. 1926, tuttavallisemmin Antoni Gaudi suunnitteli tämän ihmeellisen surrealistisen katedraalin.

Kauempaa rakennus on kuin taidokkaasti kosteasta merenrantahiekasta tehty jättimäinen hiekkalinna... Olisiko esikuvana ollutkin juurikin hiekkalinna, sillä Gaudi etsi muutenkin esikuvia töilleen luonnosta.

Gaudi sairasti lapsesta asti vakavaa reumatismia, jonka aiheuttamien kohtausten vuoksi hän oli ajoittain liikuntakyvytön. On arveltu, että Gaudín sairaus olisi tehnyt hänestä tavanomaista lahjakkaamman luonnon ja ympäristön tarkkailijan, mikä näkyy myöhemmin hänen arkkitehtuurissaan. 
Gaudí valmistui arkkitehdiksi 1878, ja koulun johtajan kerrotaan sanoneen Gaudín valmistuessa: ”Olemme antaneet todistuksen joko hullulle tai nerolle. Aika näyttää...”. 
Hän puhui koko elämänsä lähes yksinomaan äidinkieltään katalaania, vaikka se aiheuttikin käytännön vaikeuksista – rakennustyömailla hänen työohjeensa oli usein tulkattava espanjaksi  ei-katalonialaisille työmiehille. 
 

Arkkitehti alkoi suunnitella Sagrada Familiaa vuonna 1884 uurastaen itse rakennuksen parissa 40 vuotta, samalla muokaten ja muunnellen piiruustuksiaan, suunnitellen siitä todella monimutkaisen. Gaudi jopa asui keskeneräisessä tornirakennelmassaan erakkona elämänsä viimeiset 16 vuotta.

Gaudi kuoli traagisesti raitiovaunuonnettomuudessa. Merkillisen rakennuksen monimutkaiset piirustukset löydettiin ja rakentamista päätettiin jatkaa. Gaudi itse on haudattu rakennuksen kryptaan.

Gaudin syntymästä on tähän mennessä ehtinyt kulua 163 vuotta ja kuolemasta 89 vuotta mutta Sagrada Família on yhä kesken siitä huolimatta että sitä on rakennettu jo n 130 vuotta, niin monimutkainen se on. Sagrada Familian on luvattu olevan valmis v 2026, jolloin tulee kuluneeksi 100 vuotta Gaudin kuolemasta. 

Keskeneräisyydestä huolimatta rakennuksessa järjestetään miltei päivittäin messuja. Paavi Benedictus XVI vihki keskeneräisen Sagrada Famílian käyttöön 7. marraskuuta 2010. Kirkko sai samalla basilikan arvon. 



Antoni Gaudi 
valmistuttuaan arkkitehdiksi
26-vuotiaana, vuonna 1878.
Gaudi vältteli kameroita koko ikänsä 
ja siksi hänestä on olemassa vain muutama valokuva. 


Gaudi on hyvin arvostettu tietenkin koko maailmassa, mutta erityisesti kotikaupungissaan Espanjan Barcelonassa ja hänen teoksensa ovat upeasti ja hyvin vaalittuina esillä. Barcelona on paitsi Katalonian pääkaupunki, myös mitä suurimmassa määrin Antoni Gaudin kaupunki.

Gaudín töistä seitsemän (Güellin puisto, Güellin palatsi, Casa Milà, Casa Vicens, Sagrada Família, Casa Batlló ja Colònia Güell) on lisätty Unescon maailmanperintöluettelooon.

Meistä turisteista on valitettavasti myös haittaa, sillä esimerkiksi Güell Parkia on massaturismi jo alkanut vahingoittamaan ihmisten ajattelemattomuuden ja hoopojen selfieiden vuoksi... 

Itselleni ei tulisi mieleenkään pilata upeaa ainutlaatuista reissukohteen kuvaa omalla naamallani. =D 





Kuva ja lainaukset Wikipedia


21.11.2015

Kiitos ja arvonta



Seuraavan postauksen voit 
bongata Facebookin Runosivustoltani sen kunniaksi 
että siellä on yli 6000 tykkääjää! 



Kiitos teille ihanat!
Olette tehneet minusta ihan uskomattoman
onnellisen, sillai nöyrästi.

Kiitos!

Ilman mitään mainoksia olette löytäneet tämän
vaatimattoman runosivuston, miljoonien sivustojen joukosta.

Kiitoksena laitan kaikkien tästä tarinasta ja kuvasta tykänneiden
kesken pystyyn arvonnan jossa palkintona olisi
omin pikku kätösin neulomani ylipolven mittaiset palmikkoneulesukat.
Väri on oranssi, valkoisin reunuksin ja sukkien koko 38 - 40.
Ylipolvensukat arvotaan ensi keskiviikkona 25.11.2015 klo 20.00. 

-Jos mieshenkilö voittaa sukat, hän voi valita,
antaako sukat jonnekulle mielitietylleen. 
Jos mieshenkilö taas haluaakin ikiomat sukat, lupaan neuloa hänelle normaalit
miestensukat haluamansa värisinä. Siinä tapauksessa nämä ylipolvensukat
arvotaan uudelleen.

Olette ihania!

Lämpimin terveisin Una Reinman


PS: 
Jos sukan koko ei ole voittajalle sopiva, 
voin joko lyhentää tai pidentää sukan jalkaterää sopivaksi.
Tuota oranssia väriä ei enää meinaa löytää kaupasta...
Nykyoranssi Novitan seiskaveikkaväri on
jotenkin harmaampaa. 



Arvonta toimii siis 
Runosivustolla. =) 


EDIT:
Sukat voitti omakseen Marianne H. 
Lämpimät onnittelut. =) 
Saat sukat pikapuoliin.




Maailman tervehdyspäivä




Tervehditäänkö asuinalueellasi? 
Tuntevatko kaikki toisensa vai onko väki vain 
niin ystävällistä että vieraitakin tervehditään? 
Tervehditkö sinä naapuria? 
Tervehditkö kaikkia? 

Tänään on Maailman tervehdyspäivä, 
joilloin saat oikein luvalla
tervehtiä ihan kaikkia tapaamiasi...




19.11.2015

Muista koskettaa lehteä



Jos vierailet Pärnussa, muista tämä:

Rüütli-kadulla seisoo Johann Voldemar Jannsenin, vironkielisen sanomalehden isän, luonnollisenkokoinen veistos, silinterihattu toisessa ja sanomalehti toisessa kädessä hän on kuin hetkeksi seisahtunut vilkaistakseen tämän päivän Pärnu Postimehen toimituksen ikkunoihin! 

Uskomuksen mukaan voit Jannsenin kädessä olevan Postimehe sivun 
koskettamisella varmistaa, että sinä päivänä voit odottaa vain hyviä uutisia! 




Lähde: Visitestonia.com 

17.11.2015

Niin kauas nallet karkaa






Eikö nyt saakin jo alkaa vipuilla esille joulua? 
Saako, saako, saako? Jooko? 
OK. Mä vipuilen... =D 


16.11.2015

Bye bye kasvihuone





Purin syksyllä loppuun sen, minkä tuuli oli jo aloittanut.
Osa kasvihuoneen kattoa ja yksi seinä oli kärsinyt kovasta myrskystä jo aiemmin. Olin kuitenkin paikkaillut kasvarin keväällä vielä täksi kesäksi muoveilla ja jeesusteipillä, jotta vielä kerran siinä voisi kasvattaa kesän salaattisatoa ja tomaattia, persiljaa ja kurpitsaa ja vahvistuttaa kukkien alkuja jne...

Ja voin näin jälkikäteen todeta, että kannattaa kyllä olla vähintään kaksi henkilöä purkamassa. =D Hyvä etten jäänyt itse kasvarin alle purkaessani, vaikka loogisesti koetin purkaa sitä sellaisessa järjestyksessä, että osat jäisivät ehjiksi ja että minua ei sattuisi. Ei siinä tosin paljoa olisi sattunut, kevyttekoinenhan se oli.

Koetimme ensin myydä kasvaria osina, mutta ei siitä kukaan ollut kiinnostunut. Lopulta veimme sen osat pienjäteasemalle. Metalliosat metalleihin ja muoviosat paikan hoitajan neuvosta energiajätteisiin. Se oli sen kasvarin viimeinen palvelus. Kiitos. Oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.


15.11.2015

Maailma on niin harmaa



Jossain sataa jo lunta...



Kun katsoo olohuoneen ikkunasta 
näkyy harmautta.


Kun meilläpäin ajelee autolla
maailma on pelkkää harmaata.
Tyypillinen sumuinen marraskuun päivä
etelä-Suomessa. 






Otan jo esille hieman harmaita koristeita...




Uusin lempisisustusvärinikin
on harmaata...



Mutta huomaathan harmauden keskellä 
muitakin värisävyjä?

❤️ 




Joskus jopa aurinko pilkahtaa,
harmauden keskeltä.


13.11.2015

Pimeys




On aina yllättävää ja hiukan masentavaakin 
kun yltiövaloisan kesän jälkeen ihan tuosta vain 
- pim- iskee kaiken kattava pimeys kimppuumme.



Tietenkin kaikki seurasivat aamutaivaalla 
jonkin aikaa selkeästi rivissä näkyneitä Venusta, 
Jupiteria ja Marsia?

Siellä ne avaruudessa 
tanssivat riverdancea 
nuo kolme planeettaa...  

Mutta tässä kännykkäkuvassa 
joka on keittiön ikkunasta napattu, 
näkyvät Venus ja Mars yhtenä suurena valona,
näyttäen siltä kuin ne olisivat asettuneet päällekäin, 
huijaamaan maaplaneetalta katsojan silmiä.





Toisinaan pitää valaistua
ja hetki haaveilla kesäisiä ajatuksia
cappuccinon kanssa maalitahraisin kynsin. 

Minulle eivät todellakaan mitkään pitkät 
rakennekynnet sopisi. =D Hetihän ne katkeilisivat 
kun teen kynsilläni kaikkea mitä mieleen juolahtaa...
Istutan kasveja multaan paljain käsin,
kitken rikkaruohoja
- kyllä, vielä marraskuussakin voi kitkeä -
suljen kuuman uunin luukun,
raavin kynsillä pois maalijämiä
paikoista mihin niitä ei olisi pitänyt tulla,
avaan kansia kynsin,
riivin appelsiinilta kuoret, jne jne jne... 

Kesän rusketus alkaa jo kadota iholta. 






12.11.2015

Marraskuu mataa






Ja kohta sataa... 

Tämä kukkapenkkiensiivouskranssi on jo mennyttä, mutta tuollainen se oli.
En vaan kertakaikkiaan raaskinut heittää kompostikuormaan saniaisen lehtiä ja ruusunkiulukoita
sekä hopeapajun maahan heittämiä oksia. Niinpä kietaisin hopeapajun notkeat oksat kiepille ja kiinnitin niihin hetkellisesti palan syksyä.


Tuuli sen sitten hajotti innoissaan, saadessaan hiukan puuhaa. 






Illat, yöt ja aamutkin ovat hurjan pimeitä täällä etelässä, 
kun ei ole vielä lunta valaisemassa. 
Mutta en toki kauheaa kerrosta toivokaan sitä,
onhan toki muitakin keinoja valaista maailmaa... 


11.11.2015

Hummani hei





Keravalaiselta kirpputorilta löydetty heppa. 
Taidan ruveta keräilemään hevosia. 
Leluina ja pienoismalleina. 
Oikean lähelle en vieläkään uskaltaudu... 



10.11.2015

Tänään voi muistella





Tämänpäiväinen Älä unohda minua -päivä, voisi olla toukokuussa, jolloin tienoot ovat täynnä villeiksi päässeitä sekä ihan omaan paikkaansa istutettuja tai kylvettyjä sinisiä, valkoisia ja vaaleanpunaisia pieniä herkkiä forget-me-not -kukkia eli lemmikkejä.

Ihan kuin lemmikki olisi saanut oman nimikkopäivänsä, mutta kuitenkin vasta loppuvuoteen, kymmenenteen marraskuuta? No, toisaalta puutarhassa on kyllä näkyvissä nytkin lehtiruusukkeita, joista ensimmäiset lemmikit keväällä puhkeavat ihanasti kukkaan, tulppaanien, narsissien ja muiden kevään ensikukkien kanssa.

Voit muistella tänään niitä keväisiä kukkia, mutta päivän päätarkoitus on kuitenkin kyllä muistaa ihmisiä. Ehkäpä päivä muistuttaa sinua jostain rakkaasta ihmisestä. Tai päivä on ehkä merkki jollekulle muulle, jonka et haluaisi sinua ihan kokonaan unohtavan.

Tänään voi myös muistella heitä jotka eivät enää ole luonamme... Tietenkin kaikkea tätä voi muistella todellakin joka ikinen päivä. Tai tehdä jotain sen hyväksi, ettei kukaan unohdu. 



9.11.2015

Amat ja kanervat valmiina




Kun oli tasan kaksi kuukautta jouluun, laitoin komean lohenpunaisen ritarinkukan, Hippeastrum rosan, kotoisemmin amarylliksen eli aman jättisipulin veteen lavuaariin sen verran että juuret peittyivät. Samassa paketissa postitse saapunut hieman pienempi valkoisen aman sipuli sai saman kasteen. Molemmat saivat oleskella siinä huoneenlämpöisessä vedessä jonkin aikaa ennen ruukkuun istutusta, näin niiden juuret heräävät uteliaana eloon.


Hän on muhkea!
Tätä kukkasipulia sai nostella oikein
kaksin käsin! Se ei mahtunut tavallisiin
ruukkuihini, joten otin ripustuslenkit pois
kesäamppelista, jossa oli kasvanut orvokkeja
ja jonka olin jo pessyt varastoon.
Siihen sipuli vihdoin mahtui.

Sipulia ei muuten sitten upoteta multaan kokonaan, 
ainoastaan n 1/3 mullan alle.





Amaryllis ruukuttamisen jälkeen 
uuteen olopaikkaansa tutustumassa. 
Ulkona kanervat odottavat istutusta... 



Tässä osa kanervista istutettuna terassille, 
Hanin tekemään puiseen kukkalaatikkoon.
Vihreytenä käytän männyn oksia, koska kuusen
oksat eivät ole kovin pitkäikäisiä. 

Tuo vanha kynttilälyhty odottaa että 
maalaan sen uudelleen jossain vaiheessa... 





Tänä aamuna neljän aikaan, kun en unta saanut, keittiö ja ama näyttivät tältä. Ensimmäinen suuri kukkaputki on jo tuloillaan ja sipulin sivustakin on pukannut lehtiä kasvuun kuten sipulin kaulaltakin. Jännittävää nähdä, kuinka monta kukkavanaa näin jättimäinen sipuli kasvattaa.

Pienempi sipuli * on ottanut lähtölaukauksen hillitymmin ja kasvattaa vasta muutaman lehden alkua omassa ruukussaan. Tämä lohenpunainen on ottanut hieman varaslähdön, mutta se ei haittaa, päin vastoin. Minusta on ihanaa kun joku kukkii. Elämme siis jännittäviä odotuksen aikoja.


Mårbacka-pelargoni on hiukan liian lämpöisessä tässä
keittiön ikkunalla, mutta koska se vielä niin kauniisti on
kukkinut, nytkin parhaillaan kahdella muhkealla kukalla,
en ole raaskinut kantaa sitä vielä talvetukseen vintille. 




Nämä viime kuussa kukkaan puhjenneet perhosorkidean kukatkin 
ihastuttavat ja ilahduttavat kovasti joka kerta kun keittiöön piipahdan. 




PS: Pienempi sipuli * teki myös ensimmäisen pienenpienen kukkaputken alun, ja minä käärin sen ruukkuineen pakettiin ja vein Mamalleni, ilahduttamaan hänen syksyään ja ehkä myös jouluaan, jos vaikka toinen kukkaputki siihen mennessä ehtisi esiin. 


8.11.2015

Man On The Moon




Ajattelin ensin säästää tämän videon joulukuulle, mutta ei se oikeastaan ole
joulua, vaan ihan yleismaailmallisesti muistutus siitä, miten tärkeitä me ihmiset olemme toisillemme. Jokainen tarvitsee edes yhden ihmisen, joka välittää hänestä...




Video: John Lewis Christmas Advert 2015 - Man on the moon.

Hylätty



Varsinkin jos elämänmittaisella matkalla 
joutuu hylätyksi yhä uudelleen ja uudelleen...



6.11.2015

Loistavaa: Miten pimeässä voi näkyä tyylikkäästi?

 

 

Loistavaa

– jotta yhä useampi huomattaisiin

Heijastimet pienentävät yliajetuksi joutumisen riskin puoleen.
Valitettavan usein turhamaisuus vie voiton turvallisuudesta, ja
heijastin unohtuu kotiin. Jotta yhä useampi tulisi nähdyksi,
kehitimme yhdessä muotisuunnittelija Laura Juslinin kanssa
vaatteita ja asusteita, jotka toimivat heijastimina pimeässä.








TULE HUOMATUKSI JO 400 METRIN PÄÄSTÄ


Autoilija havaitsee heijastinta käyttävän jalankulkijan paljon
kauempaa kuin ilman heijastinta liikkuvan. Lähivaloilla ajettaessa
havaitseminen paranee pimeällä tiellä 25-40 metristä 130-140
metriin. Kaukovaloissa heijastimen käyttäjä näkyy yli 400 metrin
päästä.






YLI PUOLET EI KÄYTÄ HEIJASTINTA

Heijastimet pienentävät onnettomuusriskin puoleen. Silti vain
yli puolet käyttää heijastinta vain harvoin tai ei koskaan. Vähiten
heijastinta käyttävät nuoret.


Tuotteet tulevat myyntiin tänään 6.11. 
Niitä on saatavilla vain rajoitettu määrä.

Laura Juslin on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2012. Palkitun ja kansainvälistä huomiota saavuttaneen opinnäytemallistonsa jälkeen hän toimi kaksi vuotta suomalaisen Siloa&Mookin pääsuunnittelijana. Tällä hetkellä hän suunnittelee omaa nimeään kantavaa mallistoa sekä toimii perustajajäsenenä yrityksessä Juslin Maunula. 


Loistavaa-mallisto on osa myös Ruotsissa ja Norjassa samanaikaisesti toteutettavaa kampanjaa, jossa paikalliset muotisuunnittelijat luovat yhteistyössä Ifin kanssa heijastavia vaatteita ja asusteita.

*************************** 



 Ifin kyselytutkimuksen* mukaan vain alle puolet suomalaisista käyttää heijastinta pimeällä kulkiessaan. Liikenteessä vältyttäisiin lukuisilta onnettomuuksilta ja läheltä piti -tilanteilta, jos heijastinten käyttäminen olisi yleisempää Suomessa.
– Autoilija havaitsee heijastinta käyttävän jalankulkijan paljon kauempaa kuin ilman heijastinta liikkuvan. Lähivaloilla ajettaessa havaitseminen paranee pimeällä tiellä 25–40 metristä 130–140 metriin. Kaukovaloissa heijastimen käyttäjä näkyy jo yli 400 metrin päästä. Nämä luvut kertovat, miten suuri merkitys heijastimen käyttämisellä liikenteessä on, toteaa Ifin vahingontorjuntapäällikkö Jari Pekka Koskela.
– Lain mukaan jalankulkijan on käytettävä asianmukaista heijastinta pimeällä liikkuessaan. Ilman heijastinta liikkuvat jalankulkijat ja pyöräilijät vaarantavat kuitenkin ennen kaikkea oman henkensä, joten pyöräillessä kannattaa käyttää lamppua ja jalkaisin kulkiessa mahdollisimman näkyviä heijastimia, Koskela jatkaa.
Jotta yhä useampi meistä näkyisi pimeällä
If on kehittänyt kansainvälisesti tunnetun suomalaisen muotisuunnittelija Laura Juslinin kanssa Loistavaa-asusteita ja vaatteita, jotka sekä heijastavat pimeässä että ovat huippumuotia.
– Loistavaa-kampanjan tarkoituksena ei ole myydä heijastavia tuotteita, vaan tavoitteenamme on herättää niiden kautta keskustelua pimeässä näkymisen tärkeydestä. Viikon sisällä heijastinaihe onkin ollut esillä uutisissa ja somessa sekä yksityishenkilöiden että organisaatioiden nostamana. Jos olisimme valmistuttaneet tavanomaisia heijastimia, emme olisi saaneet nostettua heijastimen käyttämisestä puheenaihetta. Tätä niin me kuin muutkin alan toimijat olemme yrittäneet jo aiemmin useiden vuosien ajan, muistuttaa Ifin markkinointijohtaja Tuula Sirén.
Kampanjan asusteet ovat huippumuotia, mikä näkyy niiden hinnassa. Ne on valmistettu erittäin laadukkaista materiaaleista, muun muassa pehmeästä nahasta.
– Olisi mahtavaa saada aktivoitua myös sellaisia suomalaisia, jotka eivät yleensä kiinnitä heijastinta asuunsa. Muun muassa nuoret kaupunkilaiset, joista vain alle 30 prosenttia tutkimuksemme mukaan* käyttää pimeällä aina heijastinta, on tällainen ryhmä, Sirén pohtii.

* Ifin teettämä kyselytutkimus toteutettiin syyskuussa 2015 YouGov Finlandin toimesta. Sähköiseen kyselytutkimukseen vastasi yhteensä 1 006 henkilöä. Vastaajajoukko edustaa 18–74-vuotiasta suomalaista väestöä iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan.



if.fi/loistavaa
#loistavaa
#laurajuslinxif

Lisätietoja:
if.fi/loistavaa
Laura Juslin, p. 050 573 8283, laura@laurajuslin.com
Riikka Rytilahti, If, tiedottaja, p. 050 424 4223, riikka.rytilahti@if.fi








Tästä linkistä pääset myös Liikenneturvan 
ajankohtaiselle 







Kiitos äiti!



https://www.facebook.com/121762977864133/photos/p.1165404616833292/1165404616833292/?type=3


Kiitos kun olet olemassa! 
Olet rakas, 
ikuisesti! 

❤️







5.11.2015

Tänään miehet kokkaavat päivällistä





Olen vihjaillut Hanille tästä päivästä jo hieman etukäteen. =) Olisi niin hauskaa että mies kokkaisi joskus meille jotakin... =) Hän sanoo vaan että O-ou, ei onnistu!, vaikka kuinka olisi Miehet kokkaavat päivällistä -päivä!


Koetan muistuttaa miten kautta aikojen ovat maailman parhaimmat kokit yleensä olleet miehiä, mutta en saa vakuutettua tätä miestä, joka ei aikoinaan kotonaan saanut tehdä muuta kuin kuoria perunoita. Siinä puuhassa hän on kyllä loistava. =)

Ei se tee ruuanlaittajaksi jos lapsuudenkotoaan pois muuttaessaan saa mukaansa kansiollisen lehdestä leikattuja ruoka-ohjeita. Ruokaa pitää päästä myös tekemään jo lapsena, sitä tavallista kotiruokaa ja samoin paljonkin jotain muuta mistä lapsi olisi itse kiinnostunut. Myös tiskaaminen ja keittiöhygienia on opittava oikeasti jo lapsena. =)

Lapsemme tuovat tullessaan monesti ihanasti meillä käydessään jotakin itse kokkaamiansa tai leipomiansa herkkuja - ja oi - se tuntuu tosi hyvältä ja lämmittää sielunpohjukoita myöten.


Hani on kyllä innostunut kesäisin grillaamisesta, joten voisikohan tämäniltainen ateriamme kenties valmistua pallogrillissämme? Hmmmm.... Sekin olisi hienoa! Jään jänityksellä odottelemaan, mitä tämä päivä tuokaan mukanaan. 


PS: Neljä päivää sitten oli vuosipäivä. =) Olemme Hanin kanssa tavanneet toisemme ensimmäisen kerran 15 vuotta sitten, marraskuun ensimmäisenä... ❤️



Kuva: Pixabay 

4.11.2015

Koiran tulee lain mukaan ulkoilla aina kytkettynä







"Metsästyslain mukainen koirien kiinnipitoaika alkaa 1.3. Lain mukaan koirat on pidettävä kytkettyinä maaliskuun alusta aina elokuun 19. päivään asti. Kiinnipitoaika varmistaa rauhan luonnoneläimille niiden lisääntymisajan aikana.
Kiinnipitoaikana koira on pidettävä aina kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Kiinnipitoaikana koiraa saa pitää vapaana alueen omistajan tai haltijan luvalla ainoastaan pihamaalla, puutarhassa tai muulla aidatulla alueella.

Kiinnipitoaika ei koske poliisin, tullin, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen työtehtävissä olevia koiria tai paimentamis-, opas- tai vartiointitehtävien koulutustilanteita.

Kiinnipitoajan ulkopuolellakin metsästyslaki määrää pitämään koiran kytkettynä, ellei vapaana pitämiseen ole lupaa maanomistajalta tai metsästysoikeuden haltijalta. 

Koiranomistajia velvoittaa myös järjestyslaki 

Järjestyslain mukaan koira on pidettävä aina kytkettynä taajamassa.

Koiran vapaana pitäminen on sallittua ainoastaan koirapuistoissa, koirien harjoituspaikoissa ja suljetuilla piha-alueilla. Koiran tulee näissäkin paikoissa olla omistajansa tai haltijansa valvonnassa. 

Järjestyslaissa määrätään myös, että koiraa ei saa päästää kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle. Koiraa ei saa myöskään viedä yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille tai yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle.

Poikkeuksena ovat esimerkiksi hiihtoladut, jotka on merkitty koiraladuiksi. "


Suomen Kennelliitto ry
Miia Lahti, viestintäpäällikkö
050 555 4420
miia.lahti@kennelliitto.fi


Olisi ihanaa jos täälläpäinkin noudatettaisiin jotain lakeja ja käytettäisiin maalaisjärkeä. Naapuri tuo koiransa meidän tontille...





 

Taitaa tulla talvi



https://www.facebook.com/121762977864133/photos/p.1198553016851785/1198553016851785/?type=3


Eilen oli kyllä ihmeellisen lämmin, kuin kevätpäivä, 
kun taas kerran syyslehtiä haravoin pihalta.
Jo pitkänhuiskeaksi venähtäneen vaahteramme lehtiä
oli siellä täällä ja niitä katsellessa tuli mieleeni 
tuollaisia ajatuksia... =)





Löytyy myös runosivustolta.

3.11.2015

Tulevaisuudensuunnitelmia






25.10.2015 Koti ulkomailla -messuilla
Wanhassa satamassa Helsingissä.


Silloin siellä oli puissa vielä lehtiä,
toisin kuin meillä ja lämpimämpää 
kuin täällä siberiassa. =D



Nyt tosin luulen näidenkin puiden
jo pudottaneen lehtensä,
tuolla tuulisen Suomenlahden rannalla...



Onni on lapsen leipomus





Joskus saan tällaisia herkkuja! 
Tämä gluteeniton tiikerikakku oli 
aivan ihana. =) 




Onni on lapsen leipomus





Tämä gluteeniton tiikerikakku oli 
aivan ihana. =) 

Poikasilla on jonkinlainen leikkimielinen jatkuva
kakkukisa jonka tuloksista
me muut saamme nautiskella... =)



2.11.2015

Erään illan ruskotusta




Näin näyn tällaisen 
kun puissa oli vielä lehtiä 
ihan pikkuisen... 
Nyt nuo ovat jo lehdistä tyhjiä
koivun oksia 
eikä ole näkynyt enää 
näin ihania iltaruskotuksia... 





1.11.2015

Lukemista omalle ajalle





Omasta ajasta puheenollen on tietenkin mielekästä
vaikkapa juuri lukea niitä kirjailijoiden 
aikaansaannoksia, elää ja seikkailla hetki 
ihan toisissa maailmoissa. Antaa sanojen viedä mukanaan.
Mikä sen mukavampaa.



Sanotaan, 
että ihmisellä on vain yksi elämä. 
Ei pidä paikkaansa.
Kirjojen mukana 

voit elää tuhansia elämiä...






Yhden lempikirjailijani, Carlos Ruiz Zafónin suomennetuista
puuttuu kirjahyllystäni vielä Marina. Nämä muut ovat jo aarteitani.


Mutta älä pelkää,
en kuitenkaan edelleenkään aio ryhtyä miksikään
kotitekoiseksi kirja-arvostelijaksi, koska meistä jokainen
kokee kirjaelämykset eri tavalla.


Muutenkaan en pidä meteliä lukemistani teoksista
vaan melkein mustasukkaisesti pidän niiden tarinat
oman sieluni omaisuutena.



Sitäpaitsi, 
sellainen teksti, 
joka puhuttelee ja koskettaa minua,
ei ehkä tee samaa vaikutusta sinuun...
ja toisinpäin.






Nykyään vaan useiden aika menee
netin parissa..






Ylin ja alin kuva Bixabay.