Olemme olleet yhdessä jo pian 25 vuotta, mutta nyt on 12. hääpäivä. Joko silkki- tai kuparihäät. Hani antoi minun päättää, joten sanoin, jotta silkkiä sen olla täytyy, eli jotain pehmeää ja yhdessäoloa. Kuulemma tätä päivää yleensä juhlitaan romanttisella illallisella tai hotellilomalla. Saapas nähdä miten meillä.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti