Sadun nimipäivänä ja kansallisena satupäivänä löysin kirpputorilta
A. A. Milnen Nalle Puhin seikkailuja & Hans Christian Andersenin satuja.
Andersenin satuja lainasin lapsena kirjastosta.
Samoin kuin kaikkea muutakin
mitä käsiini sain. Minä luin ja luin ja luin.
Nalle Puhiin tutustuin vasta
kun omat lapseni olivat pieniä ja koitin kerätä
mitä käsiini sain. Minä luin ja luin ja luin.
Nalle Puhiin tutustuin vasta
kun omat lapseni olivat pieniä ja koitin kerätä
heille paljon satukirjoja, jotta he säilyttäisivät ne ja lukisivat sitten omille lapsilleen joskus...
Nyt en voi mennä kirjastosta lainaamaan yhtään mitään, koska astma pahenee, jos kirja on vaikka ollut hometalossa tai se on tupakoivan ihmisen käsissä saanut tupakkakasteen...
On hirveää lukea haisevaa kirjaa!
En pysty hengittämään kummassakaan tapauksessa,
joten sellainen kirja ei ole minua varten.
Siksi on riskaabelia ostaa kirpputoriltakaan kirjoja,
joten ne on ensin nuuskuteltava,
joten ne on ensin nuuskuteltava,
onko ne tupakoitu tai onko niissä homeenhaju...
-Mikä järki on muuten lukea ja tupakoida samaan aikaan?
Näissä ei ollut hajuja. Kiitos.
Kirjoja kannattaa kohdella hellävaroin.
Joskus koko kirpputorilla on sellainen hajun ilmapiiri
etten voi hengittää siellä ja saan
astmaoireita
ja silloin on parempi poistua nopeasti niistä tiloista.
Niin poistun muistakin homeisista rakennuksista.
Usein sen tietää jo ulko-ovella, voiko
rakennukseen mennä...
Asuntoa etsiessämmekin olen toiminut
monesti homekoirana.
On niitä valitettavia homekokemuksia
historiassa, niin kyllä sen homeen heti haistaa
ja tuntee ja keho reagoi... =(
Vähän kuin negatiivisen ihmisen kanssa.
Välttelen. Ei ole pakko olla lähellä.
