Puuroa sen olla pitää

Tänään vietetään Maailman puuropäivää.
Puuro on harvinaista lohturuokaa

koska se on samalla terveellistä. 

Puuro on hyvää. Varsinkin lempilusikalla syötynä. =D
(Löytö paikallisesta kierrätyskeskuksesta...) 

Lempipuuroani 
on riisipuuro 
niin kuin olen varmasti
sadasti kertonutkin...


Riisipuuro 

on kuin 
ystävän halaus. 

Kaurapuuroa voisilmällä.

Riisipuuro on minulle arkea ja juhlaa...

Vaikka pelkäsin, että omat Muruseni ovat
tympääntyneitä puuroihin, koska niitä oli pakko
keittää niin usein, kun lapset olivat pieniä.
Oli joko puuroa tai kananmunia.
Kaikenlaisissa muodoissaan...

Ei oikein ollut varaa kokolihoihin tms.
Rahapussi saneli, mitä kulloinkin oli ateriana.

Onneksi olen kuullut että kaikki muruseni joskus
kyllä syövät nykyäänkin puuroja, joku jopa
ihan puurokeittimellä.
Ei heille puuroista sitten tullutkaan estoja
tai traumoja.

Nythän kaurapuurokin on trendiruokaa!!!

Mutta minulle se ei ole trendi.
Lounaani on puuroa
(tai kananmunia) miltein joka
toinen arkipäivä, edelleen.

Osittain tuon taudin takia, osittain siksi
ettei köyhällä runoilijalla vieläkään
ole kokoliha-aterioita. =)


 

Syksy repii puiden lehtiä työkseen... 

Kuka sille siitä maksaa palkan?

Viikonloppuna kun Hani on kotona, teen jotain vahvempaa.

Tämä mm oli sellaista tuntikausia olohuoneen takassa
haudutettua Reinmanninpataa,
jossa oli nautaa, possua, soijaa, punaviiniä,
porkkanaa ja kaikkia mahdollisia 
sipuleita ja kaikkea
ja kaikki tuo teki kauppansa,
kun Murusiakin tuli kyläilemään.