Viivähdetään kukkien parissa hetki, vaikka niitä ei enää pihalla yöpakkasten jäljiltä olekaan. Sisätiloissa kukkii tämä reilun vuoden meillä ollut ihana orkidea, joka kuukausien tauon jälkeen innostui yhtäkkiä kukkimaan.
Täytyy myöntää että kukan saadessani olin hiukan kauhuissani. Sisimpäni oikein kiljui apua, sillä ajattelin, etten saisi tätä ikinä pysymään elossa. - Se kuolee kummiskin, mää mietin lakonisesti. En ole koskaan ennen omistanut enkä edes hoitanut orkideaa...
Siinä oli silloin toissaloppukesänä rutkasti kukkia, mutta vähän ennen viime vuoden syyskuun puoliväliä se tiputti ne kaikki. Siksikö, kun menin siirtämään kukkaruukun toiselle ikkunalle. Kuka tietää. Tai sitten sen kukinta-aika oli vaan loppu.
Se oli pelkkä lehtihökötys kymmenen kuukautta, tehden kyllä kaksi uuttakin lehteä niiden kuukausien aikana. Mutta pari kuukautta sitten se työnsi kaksi vihreää kasvannaista kohti ikkunaa. Jee! Kukkavarsia! Wow!
Hankin sille hetimiten palkaksi uuden tukikepin, heitettyäni sen edellisen pois, ollen varma, ettei se kuuna päivänä tulisi sellaista enää tarvitsemaan. Kukkaputket kasvoivat vauhdilla pituutta ja alkoivat viime kuussa työntää nuppuja esille. Kukkavarren alimmat nuput pullistuivat ja pullistuivat, kunnes illalla 26.10.2015 se aukaisi toiseen kukkavarteen ensimmäisen kukkansa! Voi kaikkien kukkakeijujen äiti, miten oletkaan ihana!
Eilen aamulla se aukaisi toisen kukan ihailtavakseni
ja minähän ihailin, kuvailin ja huokailin
kuinka se ihmeellinen kukka onkaan ihana, ihana, ihana!
Tästä kokemuksestani rohkaistuneena
aionkin hankkia valkoisen tällaisen heti
kun tililläni taas on rahaa... =)
- Köyhillä runoilijoilla ei aina ole...
