Kevät hiipii pihaan

Hassulta tuntuu kun jo helmikuussa nurmikko jälleen
pilkottaa (täällä etelä-Suomessa) vihreänä valkean lumitäkkinsä alta. 

Kevättä tietenkin odotetaan kieli vyön alla
mutta toisaalta on kasveille ja nurmelle pahasta jos nyt vielä
saapuu lumettomille alueille kovaakin pakkasta.

Silti, jos valita täytyy, niin nurmikkoa ennemmin suojaan kasveja.
Niinpä tänään lapioin kukkapenkkien päälle lunta
takaisin oikein olan takaa, etteivät ne liian aikaisin
olisi suojaavasta lumipeitteistä vapaina. 

Viime syksyn tuijat ja alppiruusu saivat tukikepit ja suojaharsot
ylleen kevätahavan varalta. Minulla ei ole ennen
ollutkaan sellaisia kasveja, joten tämä kevät on
ensimmäinen laatuaan niiden osalta.

 Vanha kansa perinnesananparsissaan uskoi 

helmikuun leppeiden säiden kostautuvan maaliskuun pakkasina. 

Saa nähdä, kuinka käy. Pätevätkö vanhan kansan opit?

Mansikkapäivä

 Ah, miten suloista!
Voisin elää näillä,
ja joka toinen päivä pensasmustikoilla...

Oma maa mansikka
muu maa mustikka 

Mansikat OVAT kyllä niin ihania 

että niillä sietääkin olla 

ihan oma päivänsä! =D 

Kerro satu -päivä

 Kerro tänään satuja. 

Tai vaikka vain yksi ainoa.

Kerro tänään satuja  

kuvaile suloisia keijuja  

anna haarniska ritareille  

luo toivoa hyville lopuille 

anna mielikuvituksen lentää 

jätä sieluun ripaus hyvää 

-Una Reinman-  

Runokuvana löydät saman tekstin täältä. 

 Jo Einstein aikoinaan on tiennyt, miten lapsista kasvaa 

hyviä aikuisia. Lasten on saatava ensin olla rauhassa lapsia.

(Valitettavasti jotkut eivät edes ymmärrä,
mitä tarkoittaa että lapsi saa olla lapsi...)

Aikuisen elämä on turhan hurjaa lapselle. 

Aikuisuuden kukin lapsi oppii 
vielä tuntemaan, aikanaan.

Siksi lapsuudesta on pidettävä kii, 

ja annettava sille aikaa.

Lapsuuden ihana viaton aika 

on suojelun arvoista.

Käpytikka on petolintu!

Jos pihassasi on pikkulinnunpesiä tai linnunpönttöjä, häädä käpytikka tiehensä!

 

Ai miksi?

 

Koska käpytikka ON PETOLINTU!!

 

Olemme joutuneet omin silmin toteamaan miten käpytikat repivät pikkulintujen poikasia pihan linnunpöntöistä ja vievät ne nokassaan aterioiksi omille poikasilleen!

On todella vaikeaa yrittää häätää petolintua pois pienten lintujen pesäpönttöjen lentoaukolta ja yrittää heitellä  kaikilla mahdollisilla esineillä sitä! Kiihkeän raadollisesti se tahtoisi syödä kaikki pihamme pienet viattomat tiaisten ja kirjosieppojen poikaset!😓



Muista että lintupönttöjen lentoaukkoihin pitää laittaa se peltilevy, sille on tarkoituksensa!!!

Jos sitä ei ole, tämä petolintu suurentaa hetkessä lentoaukon ja vie pikalounaikseen koko pikkulintujen pesueen!!!

Pellitetystäkin lentoaukosta mahtuu pönttöön tikan pää, ja se osaa käyttää sitä tietoa hyväkseen vieraillen pöntöillä silloin, kun poikaset ovat jo niin suuria että ne jonkun tullessa pöntön suulle luulevat emokseen tulijaa nousten toistensa päälle saadakseen ensimmäisen suupalan emoilta ja vastassaan onkin petolinnun kova nokka, joka kiskaisee pian tuskasta kiljuvan poikasen pois turvallisesta lintukodosta vieden uhrin ruuaksi omille poikasilleen!

 

💔

Kerran sain huudollani ja kiljunnallani pelästytettyä jo sinitiaisen poikanen suussaan lentävän käpytikkaroiston ja tikka pudotti vahingossa poikasen nurmikolle, josta minä äkkiä nappasin sen pikkuisen ja kiipesin linnunpöntölle ja pudotin lentoaukosta poikasen takaisin...! 

 

- Seuraavana syksynä, kun heittelin kerran leivänmuruja pihan hassuille lemmikkivariksille, tuli pieni sinitiainenkin syömään niitä ja mietin sen rohkeutta ihaillen, voisiko se olla juuri se, jonka pelastin... 💗

"Kesäisin käpytikka syö hyönteisiä ja niiden toukkia. Se voi syödä myös marjoja ja ryöstää muiden lintujen munia ja poikasia."/Wikipedia 

Aika heikosti netissä kerrotaan tämän petolinnun raadollisuudesta... =/

 

Kerran päästyään lihan makuun se ei luovu siitä ja opettaa seuraavallekin sukupolvelle tämän "pikaruoan" 😪

 

 

Älä mene heikolle jäälle!

Jäätilanne on nyt monin paikoin vaarallisen heikko, ja jäillä liikkuminen edellyttää erityistä varovaisuutta. Helmikuussa vesistöjen jäänpaksuudet ovat olleet suurimmassa osassa maata selvästi keskimääräistä ohuempia, kertoo Suomen Ympäristökeskus. Jäillä liikkuessa on aina varauduttava siihen, että jää voi pettää alta.

–Jäillä liikuttaessa on aina valmistauduttava siihen, että jää voi pettää. Varusteiden on oltava sellaiset, että voi pelastaa itsensä tai kanssaihmisen jäistä. Jäälle ei kannata mennä, ellei ole täysin varma, että se kestää. Ja vaikka olisi varma jään kestävyydestä, täytyy varustautua oikein, sanoo LähiTapiolan osastopäällikkö Antti Määttänen.

Antti Määttänen kokeili itse jäiden kestävyyttä keskiviikkona 18.2. Helsingin edustalla valvotuissa olosuhteissa sekä asianmukaisissa turvavarusteissa ja kuivapuvussa että ilman välineitä ja toppatakki päällä.

–Olihan se yllättävää, kun jää petti alta, mutta niin kauan kuin kuivapuku kelluttaa ja jalat pysyvät pinnalla, avannosta pääsee kyllä ylös naskaleiden avulla. Ei ollut ongelmia ollenkaan päästä ylös, kun varusteet ovat kunnossa, Määttänen kuvailee.

Määttänen kokeili heikoista jäistä pelastautumista myös ilman turvavarusteita. SUH:n koulutussuunnittelija Anne Hiltunen veti Antin vedestä ylös heittoliinan avulla. Kokemus jäihin putoamisesta oli, että kylmä vie toimintakyvyn hyvin nopeasti.
–Kyllä se tekemätön paikka oli päästä avannosta, kun ei ole naskaleita ja märät vaatteet painavat tonnin. Eihän sieltä ylös pääse, Antti Määttänen totesi.

Jäänaskalit, kelluttava reppu ja heittoliina

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton, SUH:n, mukaan jäänaskalit on ehdottomasti oltava mukana jäillä liikuttaessa. Lisäksi on syytä olla kelluttavaksi pakattu reppu, jossa on muovipussiin pakattuna vaihtovaatteet. Heittoliinan avulla voi pelastaa joko itsensä tai toisen jäistä, ja heittoliinan on hyvä olla näkyvästi ja helposti saatavilla. Jään paksuutta voi kokeilla jääkepillä.

Jää voi aina pettää alta – varsinkin merialueilla. Rajavartiolaitoksen mukaan merialueilla jäihin vajoaa vuosittain kymmeniä henkilöitä. Viranomaisten ohella pelastajana on usein myös sivullinen henkilö, joka näkee jäihin vajoamisen.

–Kun mennään jäille, täytyy aina varmistua siitä, että on mahdollisuus pyytää apua. Ensimmäinen vaihtoehto varmaankin on, että huutaa apua. Soitto hätänumeroon tai meripelastuksen hälytysnumeroon käynnistää viranomaistoimet. Hyvin tärkeää on, että olisi vaikka kaksi matkapuhelinta, joista toinen pakattu niin, että se varmasti toimii, sanoo kapteeniluutnantti Mikko Hirvi Rajavartiolaitokselta.

Rajavartiolaitos korostaa, että viranomaisten on tärkeää saada tieto myös silloin, kun henkilö itse pääsee pelastautumaan avannosta. Jos veteen on jäänyt kellumaan varusteita, ne aiheuttavat usein mittavat pelastustoimet, ellei tietoa pelastautumisesta ole tullut.

Muista nämä:

-Jäät ovat nyt monin paikoin keskimääräistä ohuempia ja jäätilanne on vaarallinen. Älä mene jäille!
-Ota aina jäillä liikkuessa huomioon, että jää voi pettää alta. Varaudu siihen, että voit joutua pelastautumaan itse tai auttamaan toista jäihin vajonnutta.
-Älä liiku jäillä ilman asianmukaisia varusteita. Ainakin jäänaskalit on oltava mukana. Kelluttava reppu ja heittoliina ovat tärkeitä pelastusvälineitä.
-Kelluntapuku on erinomainen varuste jäillä liikuttaessa. Toimintakyvyn tai fyysisen kunnon ollessa rajoittunut on kelluntapuku varmin pelastusväline.
-Pystytkö huutamaan apua? Toimiiko kännykkä? Matkapuhelin on syytä pakata niin, että se toimii. Apua saa sisävesillä soittamalla hätänumeroon 112 tai merellä meripelastuksen hälytysnumeroon 0294 1000. Soitto käynnistää viranomaistoimet.
-Ilmoita myös silloin, jos pääset jäistä omin avuin. Muutoin avannon tai sinne jääneiden varusteiden havaitseminen voi käynnistää pelastustoimet. 

Lähde: Tiedote 

Kelluttava reppu = reppu, johon on sidottu pelastusköysi. 
Kellukkeen saa esimerkiksi kanisterista. Estää vajoamasta jäihin.

Myös kovaääninen pilli, joka on naskalien tavoin kaulassa, 
olisi hyvä varokeväline jäällä liikkujille.

Kuvituksena on jo laulujoutsenia, koska eiköhän niistäkin ensimmäiset saapune jo näinä päivinä,
kun ensimmäiset kiurutkin on jo bongattu tälle keväälle. Kuu kiurusta...


Wikikirjasto: Erätaidot/Heikot jäät 

Jääsydämiä

•♥•.•♥•

Laitoithan talteen joulu- ja ystävänpäiväsuklaiden 

sydämenmuotoiset muoviset pakkaukset?

Niiden avulla ehtii vielä vähällä vaivalla muokkaamaan 

talviseen pihaan tai parvekkeelle sydämellisia koristeita.
Kyllä niitä pakkaspäiviä vielä
hetken riittää, jolloin jääsydämet ilonasi
päivän, pari kestävät...

Jääsydämiä. 

Kaada kylmää vettä sydänmuotille
ja upota veteen lankasilmukka 

jäätymään ripustusnauhaksi. 

Aseta sydän pakastimeen jos ulkona ei ole tarpeeksi pakkasta. 

Jos pakkasta löytyy ulkoakin, aseta muotti tasaiselle alustalle 

pakkaseen ainakin vuorokaudeksi. 

Nosta muotit sisätiloihin hetkeksi niin muovi irtoaa jäästä 

helposti ja voit kipaista ripustamaan sydämet silmiesi iloksi 

pihapuihin tai parvekkeesi kaunistukseksi.

PS:

Jos haluat saada pihamaallesi sekä silmän-
että linnunruokaa koristeellisessa 

muodossa, niin pakasta muoteissa auringonkukkia, 

pähkinöitä ja kookosrasvaa tai kotimaisempaa
sianihraa jota löydät esim tiedustelemalla
kaupan lihatiskiltä.
(Sianihra kelpaa tosin sinälläänkin linnunruuaksi.)

Rasva sulatetaan ja kaadetaan muottiin jossa on jo
pähkinöitä ja siemeniä ja koko komeus jäähdytetään.
Linnunruokakoriste kannattaa jäähtyneenä ripustaa
paikoilleen kunnon rautalangalla, että pysyy roikkumassa.

Lisää lunta

•♥•.•♥•.•♥•

Viime talvesta poiketen tänä talvena on 

satanut kovasti lunta ja vielä lisää lunta. Pihamaamme oli yhteen 
väliin todella kaunis ja talvisen runsasluminen. Omasta mielestäni

punainen talomme ja samoin punainen piharakennus sopivat 

jotenkin suloisesti yhteen juurikin valkoisen lumen kanssa.
-Mutta tämä on tietenkin erittäin puolueellinen mielipide. =) 

Luoman puutuotteen aitta 

on piharakennuksenamme. 

•♥•.•♥•.•♥•

Linnunpöntöissä käy jo kuhinaa, kun tiaiset 

käyvät tutkimassa pönttöjä kevät mielessään.

Minusta tuntuu, että ne myös nukkuvat kaikissa 

mahdollisissa linnunpöntöissä öisin.

Pitänee siis tehdä lintujen - ja meidänkin  -
iloksi äkkiä lisää linnunpönttöjä.  =D

Lumisade on kaunista... 

Mutta aiheuttaa lisätöitä. =)

I love my home. 

•♥•.•♥•.•♥•

Toivottavasti kaikki pienenkin kasvihuoneen 

omistajat ovat muistaneet poistaa katoilta 

lumet pois painamasta rakenteita... 

Meidän viherhuone kerää tässä jo 

uutta lumikuormaa katolleen.
Toisaalta nyt on suojasää ja
mahdolliset lumikuormat ovat
kaikkien katoilla madaltuneet. 

Tietyssä valaistuksessa 

pihamaa oli kuin sadusta. 

Talviaamutkin
voivat olla kauniita... 

Kuvasta ei erota, mutta tuolla yläoksilla istui odottelemassa muutama 

sini- ja talitiainen, että sain puhdistettua kookkaan ruokintapöntön
runsaasta lumesta ja kaadettua siihen ämpärillisen auringonkukan siemeniä.

Syreeni on suloinen 

sekä talvella että kesällä.

Tätä vanhaa syreenipensasta hiukan
leikattiin viime kesänä.
Saapa nähdä mitä se tykkäsi
nuorennusleikkauksestaan... 

Eivät lyhdyt kuulu vain jouluun 

vaan niillä on ihana valaista pihamaata 

aina kun on pimeätä tai harmaata. 

Jo kolmekin havupuuta muodostaa 

minimetsän, varsinkin lumikuorman kanssa.

•♥•.•♥•.•♥•

Rakasta lemmikkiäsi

Purina-tutkimus sopii hyvin tämän päiväiseen 

Rakasta lemmikkiäsi -päivän teemaan:

Nestlé Purina lähetti testiryhmän vierailemaan yhdysvaltalaisessa koirien turvakodissa. Testiryhmä vietti aikaa koirien kanssa ja rapsutti niitä vartin ajan. Testiin osallistuneet ihmiset ja koirat eivät olleet aiemmin tavanneet toisiaan, joten niiden välillä ei ollut aikaisempaa sidettä.

Koe osoitti, että suora ihmiskontakti lisää koirien kokemia positiivisia tunnetiloja. Tutkijat osoittivat että ihminenkin on tärkeä lemmikille eikä vain toisinpäin...

Ja sorry kun miulla on kuvituksena vain kivisiä kisuja... 

Oikeita pehmoisia saattaisi olla myöhemmin kesällä kun saadaan 

operaatio remontin viimeisin vaihe suoritettua. =)

Avantouimarit

He menevät paikkaan jonne minua ei saa kyllä millään! Hui!
Palelen muutenkin koko talven! Jo ajatuskin kylmää. =D

Nämä pelottomat ja kylmäveriset keskitalvellakin avantouintia 

sisukkaasti harrastavat sinisorsat paistattelivat sunnuntaina ihanassa 

auringonpaisteessa päivää lähijoella. Tai sitten ne olivat nokosilla.

Välillä juostiin oikein kilpaa puolison kanssa pulahtelemaan 

sulaan avantoon. Kiire oli niin kova että sorsat näyttivät toisinaan 

juoksevan ilmassa kiiruhtaessaan toistensa kintereillä, samoja 

kavereiden räpyläreittipolkuja pitkin. 

-Kvaak, kvaak! Hopi-hopi! Kuka eka!? 

Sorsat pulikoivat hetken, kunnes tuli aika siirtyä 

toiseen altaaseen. Niinhän me ihmisetkin kylpylöissä 

vaellamme porukalla toisesta altaasta toiseen...

Urokset olivat komeita. 

Ja naaraat somia. 

Jään alta peilikuvastakin katsoo soma sorsa. 

-Kääk! Joko te lähdette! 

-Niin, oliko sulla muutes pullaa mukana!? 

-Jaa, jos ei sulla ollut pullaa, niin heippa sitten vaan, 

kvaak, kvaak, KVAAK! Pois meidän auringon edestä. 

Mansikanmakuisia pumpernikkeleitä

 Ystävänpäiväksi kaivoin pakastimesta loput piparkakkutaikinat 

ja tein niistä isojen sydänmuottien avulla suuria sydänpipareita. 

Jäähdyttyään tein sydämiin ensin elintarvikevärillä 

vaaleanpunaiseksi värjäämästäni 

tomusokerikuorrutteesta kuorrutteelle rajat,
eli sydänkuvion sydämen päälle. 

Seuraavaksi pursotin piparien päälle mansikanmakuista 

tomusokerikuorrutetta, jonka heti levittelin kakkulapion 

avulla reunarajausten sisäpuolelle. 

Näiden keksien teossa oikeasti tarvittaisiin 

apukädet. Mulla ei nyt ollut sellaisia 

joten jälki ei ole kauhian viimeisteltyä. 

Tuli vähän kiire nimittäin välillä... =) 

Lopuksi ripottelin kuorrutteen päälle 

nopeasti hieman nonparelleja.
Kuorrute kovettuu päältä yllättävän
nopeasti mutta hitaammin sisältä.

Seuraavaan vuorokauteen ei sitten ollut 
kiire minnekään, vaan pumpernikkelit
kuivuivat rauhassa leivontatason päällä
keittiössä. 

Nämä pumpernikkelien tapaiset isot piparit 

ovat herkkua kahvin kera. Varsinkin kun olen kahviini 

löytänyt tällaisen täyteläisen laktoosittoman cafe-maitojuoman!

Tuoreina ne kait ovat kaikki leivonnaiset 

parhaimmillaan, ja siksi äkkiä katosivatkin 

tarjoilulautaselta. 

Osa pipareista laitettiin purnukkaan 

odottamaan jos vaikka joku sattuisi 

taas kyläilemään täällä päin... Piakkoin. =)

Kun kylmyys hyytää vielä nurkkia

Vaikka onkin vielä ihan selkeä talvi, jäät alkavat olla osittain heikot ja siitä seikasta muistuttaa meitä yksi jos toinekin taho. Älä mene heikoille jäille...

Heikkoihin jäihin putoamiselta välttyy näin:

•       Tarkista jäätilanne esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksen tai Ympäristöhallinnon nettisivuilta.
•       Varmin tapa varmistua jään paksuudesta, on mitata se itse kairaamalla jäähän reikä sellaisesta kohdasta vesistöä, jossa ei ole virtauksia.
•       Vältä jäällä liikkuessa rantoja, virtauskohtia ja siltojen alta kulkemista.

– Jäälle ei kannata lähteä liikkumaan itsekseen. Kaveri tuo lisäturvaa, sillä yhdessä jäällä liikkuessa joku on auttamassa toista pois kylmästä vedestä. Avun saapuminen avannon reunalle toiselta puolelta järveä tai satojen metrien päästä vie kallisarvoista aikaa, Ifin henkilövakuutusten johtaja Riitta-Liisa Salonen kertoo.

– Kännykkä kannattaa sujauttaa jäälle lähtiessä vedenkestävään suojapussiin, jotta kännykkä toimii, vaikka se olisi käväissyt vedessä. Kastuneella puhelimella kun on mahdotonta soittaa hätäkeskuksesta apua, Salonen jatkaa.

Mitä, jos kuitenkin putoaa heikkoihin jäihin?

•       Pidä aina jäällä liikkuessa mukana jäänaskalit, jotka roikkuvat oikeaoppisesti kaulassa. Jäihin pudotessa harmittaa vietävästi, jos naskalit ovat taskussa vetoketjun takana. Naskaleissa on usein myös pilli, johon puhaltamalla voi herättää toisten jäällä liikkujien huomion.
•       Mukana on hyvä olla naskalien lisäksi myös jotain kättä pidempää, jolla voi auttaa jäihin pudonnutta pois vedestä.
•       Kaverin kanssa ei kannata kulkea jäällä liian lähekkäin, koska saatatte jään pettäessä olla nopeasti kummatkin samassa avannossa. Jos kaveri putoaa jäihin, älä ryntää liian lähelle avantoa.
•       Jos putoat jäihin itse, eikä kaveria ole lähellä, huuda apua heti äläkä vasta ensimmäisen avannosta poispääsy-yrityksen jälkeen. Vaikka pääsisitkin nopeasti omin avuin pois vedestä, vaatteesi ovat märät ja kehostasi karkaa lämpöä, kunnes olet saanut märät vaatteet pois päältä. Toisen henkilön apu ja tuki ovat varmasti pelästymisen jälkeen tarpeen. 

Vastuullista suklaata Fazerilta

Fazer eteni viime vuoden aikana kohti kaakaovisiotaan ja nosti vastuullisuuskriteerit täyttävän kaakaon osuuden 50 prosenttiin. Tänä vuonna he aikovat nostaa jäljitettävyyden sekä vastuullisuuskriteerit täyttävän kaakaon osuuden 70 prosenttiin.

Fazer edistää vastuullisen kaakaon hankkeita ja osallistuu aktiivisesti eurooppalaisen kaakaon vastuullisuusstandardin kehittämiseen. Fazerin tavoitteena on vuoteen 2017 mennessä kaiken heidän käyttämänsä kaakaon jäljitettävyys ja vastuullisuuskriteerien täyttäminen.

Kriteerit täyttyvät, kun elinkeino on kannattavaa viljelijöille, ihmiset voivat hyvin ja viljelymenetelmät ovat ympäristön kannalta kestäviä.
Tärkeä osa vastuullisuustyötä on kaakaoviljelmien tuottavuuden parantaminen. Kun viljelijöiden tulotaso kasvaa, avautuu mahdollisuuksia investoinnille ja yhteisöjen kehittämiselle.

Fazer käynnistää keväällä 2015 uuden yhteistyöprojektin Ecuadorissa.
Tulevaisuudessa Fazerin Ecuadorista ostama kaakao on täysin jäljitettävää viljelmätasolle saakka.
Ecuadorilainen Arriba-kaakao on Fazerin Sininen -suklaan tärkein raaka-aine.

Kerroinkin jo aiemmin miksi kaakaon ostajan ja suklaan tuottajan 

on tärkeää tuntea kaakaon alkuperä. 

Kilttejä tekoja

 Mikä on Sinun mielestäsi kiltti teko? 

Oven avaaminen toiselle?
Tervehtiminen? 

Lumien puhdistaminen ulko-ovelta,
missä tahansa asioitkin? 

Soitto äidille?
Kirje ystävälle? 

Naapurin auttaminen?
Lehtien ja roskapussin vienti? 

Kyläily isoäidin luona?
Annan kaverillekin suklaata? 
Parkkilapun ojentaminen toiselle kuskille,
jos lapussasi oli poislähtiessäsi vielä aikaa jäljellä?
Keräilykärryn ojentaminen kauppaan tulijalle,
kun itse olet jo menossa pois.
Hymy tuntemattomalle...

No mutta nehän ovat kaikki ihan jokapäiväistä 

ihmisten välistä kanssakäymistä.
Kilttejä tekoja pitää tehdä joka päivä.

Olisiko korvapuustien paistaminen rakkaille kiltti teko?

Kiroileva siili-kuva Milla Paloniemi

Eikun mäkeen vaan

Unan kaakaossa on taikaa,
ripaus kermavaahtoa
ja hippunen kanelia.

Meillä on vain pikkuinen kelkka,
jolla voi kyllä laskea mäkeä,
kaaduta mäen alla ja lumeentua,  
itsensä tärviölle nauraa, 
ja kotipihaan raahustaa.

Syödään ne kotitekoiset laskiaispullat
ja juodaan kaakaot sitten sisällä
takkatulen äärellä,
villasukkia kuivaten...




Kumpaa sinun laskiaispullassasi on,
mantelimassaa vai hilloa? Vai molempia?
Minulle vain hilloa ja kermavaahtoa, kiitos. =)

Valentinus

.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸. 

Ystävänpäivä on mahdollisesti saanut alkunsa antiikin Rooman Lupercalia-juhlasta jota vietettiin 15. helmikuuta. Juhlalla kunnioitettiin Junoa, naisten ja avioliiton jumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa.

Päivä omistettiin Valentinukselle vuonna v 350. Nykyäänkin se on Valentinin nimipäivä. Valentinuksen päivän romanttiseen rakkauteen liittyvillä tavoilla ja uskomuksilla on pitkä historia etenkin Englannissa ja Ranskassa, jossa vietettiin jo 1300-luvulla ystävänpäivän juhlia ja rusettiluistelun kaltaisia lemmenarpajaisia. Viralliseksi juhlapäiväksi Valentinuksen päivä julistettiin Englannissa vuonna 1537. 

1800-luvun alussa Valentinuksen perinne siirtyi Yhdysvaltoihin. Siitä kasvoi nopeasti suuri kansanjuhla kortteineen ja lahjoineen. Yhdysvalloissa on muun muassa tytöillä sellaisia uskomuksia, että ensimmäinen mies, joka kävelee heitä vastaan ystävänpäivänä, on Valentine, eli se heidän oikeansa. Lisäksi uskotaan, että ystävänpäivänä omenan halkaiseminen ja siementen lukumäärän laskeminen todistaa sen, kuinka monta lasta kyseinen tyttö saa. 

Suomalainen ystävänpäivä on  yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten juhlapäivä. Ystävänpäivää on Suomessa vietetty 1980-luvulta lähtien. Se on muodostunut toiseksi suosituimmaksi korttipäiväksi joulun jälkeen. 

Päivän tunnuksena tunnetaan kautta maailman punainen sydän. 



.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.  

Etelä-Euroopassa uskotaan yleisesti, 
että linnut valitsevat itselleen parin 
juuri Valentinuksen päivänä. 

.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.   

 

 

Hyvää Ystävänpäivää Sinulle!

♥

Lähde: Wikipedia

Kuka pelkää mustaa kissaa

...tai tikkaita, tai avonaisia sateenvarjoja sisätiloissa. Vakuutusyhtiöt murtavat myytin siitä että 

perjantai ja 13. päivä olisi yhtään epäonnisempi päivä kuin mitkään muutkaan päivät. 

Se on vain päivä muiden joukossa. Vain elämää.

Näin kertoo Vahinkovakuutusyhtiö If: 

”Yllätys! Perjantai 13. päivä ei tilastojemme mukaan ole vahinkotiheydeltään yhtään sen kummempi kuin mikään muukaan päivä. Joku vääräleuka on arvioinut, että kun ihmiset pelkäävät perjantai 13. päivän karmaa, he myös käyttäytyvät tavallisuudesta poiketen ja töpeksivät sen takia tavallista enemmän.

Näitä ihmiset pelkäävät epäonnenpäivänä: 

• Lentokoneen putoamista
• Banaaninkuoreen liukastumista kadulla
• Mustia kissoja
• Tikkaiden alta kulkemista
• Numeroa 13 ja sen aiheuttamaa epäonnea. Kuinka moni vältteleekään tänään   ruokakaupan kassajonoa numero 13?

• Sateenvarjon avaamista sisätiloissa, mikä tietää epäonnea kaikille lähellä oleville.

Tätä todella tapahtuu:  (kuten minä tahansa päivänä) 

• Turistit kolaroivat skoottereilla etelän lomakohteissa ilman kypärää.
• Palovaroittimien toimivuutta ei tarkisteta oikeaoppisesti. Ainoastaan se, onko paristoissa virtaa.
• Polkupyöriä varastetaan. Tämä on yleisin yksityishenkilöille tapahtuva rikos Suomessa.
• Vesivahinkoja ja tulipaloja, joiden aiheuttamia vahinkoja olisi voitu vähentää tai välttää vuoto- ja palovaroittimilla.
• Autokolareita, joissa loukkaantuu 5000–6000 suomalaista joka vuosi.
• Erilaisia tapaturmia kotona, jossa lähes kolmasosa kaikista tapaturmista sattuu. Huolto-, korjaus- ja rakennustyöt ovat tilanteita, joissa tapaturman riski on tavallista korkeampi."

 -Voisin tuohon viimeiseen kohtaa lisätä remontoinnin... 

Ainoa asia josta tänään kannattaa olla huolissaan

on ettet vaan liukastu jäisillä teillä ja pihoilla, 

ja siihenkin pulmaan on monia eri ratkaisuja... 

Kesän kaipuuta

Näin taas kesästä unta... 

Linnut lauloivat kilpaa ja 

herkät perhoset lepattelivat sinne tänne... 

Aurinko paistoi lämmittäen selkääni 

kun kumarruin ihastelemaan kukkasia... 

Mutta sitten mie heräsin... 

Villasukat olivat pudonneet jaloistani. 

Ja palelin... 

Vielä on aikaa tällaisiin hetkisiin... 

Ruusujen tuoksua joutuu vielä odottelemaan... 

Eikä piknikillekään vielä pääse...