Tilhiparvi riemastutti

Jotenkin sielussa ihanasti sykähteli ja sydämessä muljahteli 

näitä siivekkäitä ihanuuksia katsellessani.  

Noin viisikymmenpyrstöinen ihana tilhiparvi pyrähti olohuoneen ikkunan
takana olevaan pihlajaan, napsi kiireisesti jäisiä pihlajanmarjoja ja pyrähti
jälleen salamana tiehensä, kauemmas takapihan pihlajan kimppuun.

Olen niin iloinen, etteivät rastaat etelään muuttaessaan syöneet pihlajia
täysin tyhjiksi vaan onneksi jättivät makupaloja tilhille. 

Tiklejäkin olen muutamana talvena pihapuissa havainnut mutta en tänä
talvena. Tilhilauma oli huomattavasti pienempi kun se täällä reilu viikko
sitten viimeksi vieraili. Valitettavasti en saanut mitenkään koko laumasta
kuvaa ikkunalasin takaa, sillä osa linnuista viipyili koko ajan korkeammalla
lepän, tai vielä korkeamman haavan oksissa ja osa lenteli toiselle
puolelle pihaa vähän väliä, ja linnut istuivat paikoillaan alle
minuutin kerrallaan...

Kuka ekana nokka täynnä!? 

Ruokailu onnistuu vaikka pää alaspäin.

Muutaman kerran marjoja ahmittuaan ja edes takaisin
lenneltyään linnut tulivat hieman rohkeammaksi.

Liekö käyneet marjat saaneet lintuset hieman
hiprakkaan ja samalla ne havaitsivat, ettei minusta
ikkunan takana seurailijasta,
ollutkaan niille mitään vaaraa, joten ne viipyilivät
puussa kerta kerralta kauemmin.