Tämä kellokukka on kuin aikuisten värityskirjaan
puuväreillä väritetty eikö vain? =)
Miten meinasinkin melkein unohtaa mainita
tämän kevään ihanan kukkapenkkini uutuuden,
hajulaukan, Allium siculum.
Näin ensimmäiset hajulaukat Maman puutarhassa, jossa ne ovat
mukavasti päässeet leviämään. Tykästyin kovasti kasviin ja niinpä
viime syksynä tilasin sitä sipuleina nettikaupasta,
ja istuttelin sinne tänne, meidän pihaamme.
ja istuttelin sinne tänne, meidän pihaamme.
Keväällä kukkapenkistä ilmaantui ensin suippoja pitkiä lehtiä,
ja niiden perässä kohta pitkänhuiskea kukkaputki,
joka kukki ihanasti kesä - ja heinäkuussa.
joka kukki ihanasti kesä - ja heinäkuussa.
Kukan nimi ei ole mitenkään mieltäylentävä,
mutta itse kasvi on mielestäni mielenkiintoisen ihana.
kenen mieleen nyt tulisi mennä
murskaamaan kukkien lehtiä!!!?
murskaamaan kukkien lehtiä!!!?
Itse olen havainnut muutaman kukan maljakkoon leikattuani
varren tuoksuneen hetken vahvasti ruoho-
ja valkosipulin sekoitukselta, mutta tuo
- minun mielestäni - ihana, eikä tippaakaan paha,
ruokainen tuoksu
hälvenee kyllä pian.
Maljakon vedessä kukka ei enää tuoksu.
-Tai haise, niin kuin joku sanoisi,
joka ei sipulista pidä... =)
Syksymmällä elokuussa kukkavarren
päässä oleva kukinto muuttuu
tällaiseksi minisipulirypäkseksi.
Kukkien tilalle ilmestyy pieniä sipulinnäköisiä
päässä oleva kukinto muuttuu
tällaiseksi minisipulirypäkseksi.
Kukkien tilalle ilmestyy pieniä sipulinnäköisiä
koteloita, jotka ovat pullollaan siemeniä.
-Tai olisi ollut ellei se pahuksen
viriili viheliäinen ukkofasaani olisi vieraillut jälleen
viriili viheliäinen ukkofasaani olisi vieraillut jälleen
pihamme kukkapenkeissä ja syönyt näitäkin pois!
Onneksi ehdin ottaa kuvia näistä...
Valitettavasti se otus on päässyt tosi pahasti
kukkasipulien makuun. =(
Näistä minisipuleista se pahus sai aikamoisen hikan,
joka lopulta paljastikin ukon ikävän vierailun pihallamme.
Mies hääti linnun pois.
Näin kukkapenkistä miten iso lintu oli jälleen kaivellut
syviä kuoppia, kaivanut maastakin esiin kukkasipuleita ja
hakannut ne pilalle...
Argh!
Näistä minisipuleista se pahus sai aikamoisen hikan,
joka lopulta paljastikin ukon ikävän vierailun pihallamme.
Mies hääti linnun pois.
Näin kukkapenkistä miten iso lintu oli jälleen kaivellut
syviä kuoppia, kaivanut maastakin esiin kukkasipuleita ja
hakannut ne pilalle...
Argh!
Inhoan sitä lintua!
Se raahaa joskus mukanaan naaraiden haaremia
mutta niiden naaraiden en ole nähnyt syövän kukkasipuleita.
PS:
Kuinka pitkäikäinen fasaani oikein on,
koska tämä on jo viides kesä kun se mokoma
käy tuhoamassa kukkasipuleita?
Luin nettilehdestä että:
Fasaani on mieluisa pihavieras.
Hah!
Ei meillä, todellakaan!
Se on syönyt jo kymmenien ja kymmenien eurojen arvosta
köyhän runoilijan kukkasipuleita. Snif.
Älkää tarhaajat päästäkö
niitä enempää Suomen luontoon!!!!
Se on varsinainen vieraslaji joka pitäisi poistaa Suomen luonnosta!
*Katselee netistä fasaaninpaisto-ohjeita...