Virran partaalla

Päivällä 
lentelee päiväperhosia 
 illalla iltaperhosia, 
yöllä yökkösiä
ja aamulla aamunkoi. ;) 

Kaikenlaiset kaunokit kukkivat hurjasti joka puolella.
Ainakin täällä Eteläisessä Suomessa.
Ovat juuri nyt kauneimmillaan.

Valitettavasti perhosia oli vähemmän kuin itikoita 
ja paarmoja, jotka hyökkäsivät kimppuun heti kun 
pysähdyin hetkeksi napatakseni kunkin kuvan... 

Jossain seudulla panostetaan siihen
esimerkiksi kilpailuilla, että
allergia- ja astmaoireita aiheuttavat pujot poistetaan
mm teiden varsilta yms, mutta ei täällä...

Tuntuu että täällä suorastaan kasvatetaan niitä.
Nämä yksilöt olivat parimetrisiä. 

Neidonkorentoja on monesti vaikea kuvata,
kun eivät pysy paikoillaan, mutta 

tämän yhden ehdin napata kuvaan kamerallani. 

Viisi vuotta sitten, tänne muuttaessamme,
tämä joki oli vapaa ja avoin. 
Nyttemmin se on paikoitellen
pahasti umpeenkasvanut
rehevöityessään hirmuisen rajusti.
Kanootilla ei enää pääsisi... 

Mm tällaista kasvaa joessa, lilluen veden pinnalla.

Pellot ulottuvat jokeen, samoin eläinten laitumet.

Löysin pitkästä aikaa pillikkeitä ja heti piti tietenkin kokeilla, 

osaanko vielä viheltää sellaisella.

Kyllä osasin. Aika vinkeä ääni olikin. =)

Sain nuo konitkin tuijottamaan kummissaan vihellykselläni.

Jokea myötäillen pääsee vaeltamaan
kävellen miltein sademetsämäisissä 

tunnelmissa rehevöityneellä polulla.

Joen rantapenkka on niin rehevää maata, että nokkosetkin
ovat kasvaneet siellä kaksimetrisiksi.
Meillä oli sortsit jaloissamme,
joten mies ryhtyi sankarikseni,
nappasi pitkän kepin käteensä ja huitoi nokkosia
kauemmaksi ja polkua leveämmäksi,
jotta ne eivät polttelisi minua.

Nokkoset olivat Hania paljon pidempiä,
minusta puhumattakaan.

Ritarini auttoi minua kulkemaan tätä
seikkailupolkua. <3

Kangaskenkäni kyllä viidakossamme kastuivat
sillä lenkillä, mutta ei se mitään.

Pietaryrtissä, yhdessä tämän ajan kukkijassa, 
 istuskeli joku haamunvaalea otus
meitä katselemassa.

Niin se kesä on taas lopuillaan. 

Kasvit ja kukat alkavat nuokkua
ja ruskettua. 

Vatulointia

Kävimme sunnuntaina viikko sitten kurkistelemassa 

mustikkametsän antimia. 

Muutaman tunnin saalis oli 

mustikkaa, villivadelmia, metsämansikoita ja muutama 

puolukka, yhteensä 4,5 litraa. 

Villivadelmia saadaksemme meidän piti ylitellä 

suuri oja ja kiivetä kallionreunamille

keikkumaan, jossa pensaat kasvoivat. 

Siellä ne olivat loistavasti säilyneet 

muiden kanssakulkijoiden ulottumattomissa. 

Vatulointi, tuo pöhkö uudissana,
tarkoittanee tietenkin vattujen keräilyä. =D

Saaliina oli myös viisi kantarellia.

Ne ovat minirasiassaan puhdistettuna ja pakastettuna

jos vaikka Mama sattuisi piipahtamaan, 

ja voisin niistä kokata hänelle minikastikkeen...

Tässä marjasaaliimme puhdistettuna. 

- Onneksi molemmat poimivat marjansa 

niin siististi ettei kahdesta puolikasämpäristä 

löytynyt kuin ehkä yhteensä 10 mustikanlehteä. 

Pitihän minun marjapiirakkakin heti 

leipoa. Muut marjat menivät 

pakastimeen odottamaan niitä hetkiä 

kun jälleen tekee mieli maiskutella

kesältä maistuvaa marjapiirasta.

Marjamurupiiraan ohje tuolla. 

Heinäkuu tuntui jo elokuulta

Pihlajanmarjat punertavat jo...
Kohta saa taas tehdä marmelaadia. 

Rukiisen raaka-ainetta kypsymässä tuulessa.

Todella lämmin huhtikuu aikaisti kevään
ja kesän ja nyt kai syksynkin. 

Kaikki vaikuttaa kaikkeen...

Kaurapuuroaineksia tuleentuu toisella pellolla.

Jättikokoisen karhunputken kukkatertuissa on kuhinaa.
Kaikki tahtovat istua niissä.

Karhunputken kukkatertut olivat
kahden metrin korkeudessa.

Siellä ne heiluivat 
heinäkuun illassa... 

Malvat hehkuvat vaaleanpunaisina
kukkapenkin korkeimpina kasveina.

Niitäkin pidempiä ovat gojimarjan
muutamat esiin punkeneet versot, jotka
ilmestyivät lohduksi talvella paleltuneiden
tilalle, lomittuen nyt niiden yhteensolmittujen
kuolleiden varsien sekaan.

En kauheasti pidä isotähtiputkista, mutta 

tässä kuvassa niiden taustalla on ikään kuin sydämiä, 

jotka hymyilyttävät minua kovin. 

Tähtiputki on tehnyt kovasti 

pienen pieniä alkuja. Tähtiputki-Babyja. 

Annan niiden olla kasvamassa. 

Onpa jotakin kukkapenkissä. 

Pakkasenkestävää lajiketta 

tämä isotähtiputki. 

Niityn hurmaa

Kesä on kuukauden etuajassa, 

joten elokuun kasvit ja kukat ovat 

kukkineet jo heinäkuussa. 

Hani pysäytti kauppamatkalla auton tällaisen niityn varteen 

Lahden Pennalaan ja me kahlasimme sinne 

kameroidemme kanssa kuvaamaan 

etupäässä perhosia ja tietysti niitä niittykukkia. 

Ohdakkeet olivat päivän sana. 

Myös näitä lapsena partasudeiksi kutsumiani 

suuria ohdakkeita oli mielinmäärin. 

Leppäkerttuja olisi tarvittu touko-kesäkuussa 

kun kirvat valtasivat kaiken. Nyt niiden 

läsnäolo on vähän myöhäistä 

Niitä ei ollutkaan näkynyt meilläpäin 

muutamaan vuoteen... 

Ja apilaa...

Punaisena ja valkoisena.

Aika kaunista vai mitä?

Niityn keskellä olo oli 

kuin lapsuudessa   

kun maailmani 

oli vielä uusi.

Oli mukavaa hurmaantua uudelleen niistä 

samoista kukista kuin menneinäkin kesinä. 

Myös muutama uusi ihastus sattui silmiin ja kameran linssiin.

Maariankämmekkä.

Perhosiakin löysimme muutaman. 

Niityn näkymiä.

Hevonhierakka oli lapsuuden leikeissä aina kahvinporoa...=) 

Kuvasin nämä noin viikko sitten. 

Äsken ajelimme jälleen tuon niityn ohi 

ja siellä hohti pumpulimaisina kohtina kaikki 

pienten ohdakkeiden kasvupaikat ja 

ilmassa lenteli paljon ohdakkeiden haituvia. 

Niittykin pitäisi niittää 

ainakin kerran kesässä. 

(Tätä niittyä ei kuitenkaan kukaan
niittänyt tänä kesänä.)

Älä pelkää tunteita

Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, 

joten miksi stressata. 

Virheet kuuluvat elämään. 

Niin myös ilo ja suru. 

Nauru ja itku. 

Sama kuva runosivustolla. 

Liljantuoksua

Muut liljani tuhoutuivat viime talvena. 

Myös ihanat puuliljat joihin olin niin kiintynyt.

Punaiset liljat olen keväällä ostanut 
lähikaupasta siinä vaiheessa 

kun niiden mukulapusseja sai 1 euron 
kappalehintaan, kasvattanut 

ruukuissa taimiksi ja siirtänyt 
sitten kukkapenkkiin jatkamaan  

kasvuaan. Ilman niitä euron pusseja 
ei olisi enää paljoa väri-iloittelua 
tähän aikaan pihalla. 

Nämä muutamat oranssit vain putkahtivat esiin enää tänä kesänä 

niistä jo kauan sitten maahan istuttamistani. 

Jättiaukko jäi siis liljoistakin. =(

Kaikki kärsivät, 

jopa lilja, ruusu, kirsikkapuu: 

Liljoista suurin osa katosi. 

Äitienpäiväruusut tuhoutuivat, 

samoin sininen ruusuni, 

kirsikkapuukin on vähän huonoissa 

kantumissa... 

Kuunliljatkin ovat pienempiä kuin koskaan ennen. 

Nekin ovat jotenkin toipumislomalla viime talvesta. 

Pidän kovasti niiden kukista. 

Varjoliljat tuhoutuivat kokonaan... =( 

Väärinkäsityksiä

Internetin ja somen maailmassa voi käydä näin 

jos ei ole katsekontaktia... 

Kuva löytyy myös runosivustoltani. 

 

Viimeisiä kellokukkia

Violetteja kelloja soittelemassa 

sointujaan kesän tuulessa.

Kaikessa alkaa olla 

loppukesän tunnelmia.

Vaaleanpunakirjavat sormustinkukat 

tekevät vielä vasta nuppuja.

Valkoiset sellaiset lopettavat jo 

kukintansa pian tältä vuodelta.

Kukkapenkistä saa leikata 

jo paljon kuihtuneita 

kukkavanoja...