...
Kerron itselleni tarinaa
Ei ole mitään hätää
Se lohduttaa
Silloin kun muut eivät osaa
Elämänmurtamia murtumia
Avoimia
Katselen
Puhaltelen
Silittelen
Huominen
on yön päässä
Nyt on vielä tänään
- Una Reinman
2.4.2009
Kerron itselleni tarinaa
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
32 kommenttia:
Nyt on yksi tärkeimmistä sanoista maailmassa.
"Puhaltelen. Silittelen." Itseään pitää hoitaa armollisesti.
kaunis kuva :)ja kaunis teksti!
Kaunis pinta.
Hellä ja herkkä kuva kuten sanatkin.
:-D
Kaunis runo, mutta kuvassa voisi olla marmorin ja pizzapohjan välistä mitä tahansa :D
Kaunis runo :)
Käyhän kurkkaamassa blogistani kurjenhuuteluvideo - se on minulle ainakin
terapiaa ;)
Lumen pintaa? Kaunis runo:)
Niin kaunis runo taas sinulta. :)
Oliskos tuo kostunut nenäliina.
nyt on aina tänään
Siinä on heikkoa jäätä. Niin kuin on haurasta ihmisen elämä ja mieli. Kauniit sanat ja herkkä kuva.
Kaunis. Elämä. Sitä se on.
Ja kuvasta tuli mieleeni lumi.
Pidän runon viipyilevästä tunnelmasta. Kuvassa marmoria?
Jäänpintaa, marmoria - vai mikä se on? Merkillistä miten samalta voi näyttää niin erilaiset pinnat, kestävät tai särkyvät...
Herkkä runo.
Niin akunis ja herkkä runo.
Kuva voisi olla vaikka jotain pintaa, ehkä pöydän.
Kaunista. Ja huominen yön päästä, lohdullista.
...on se!
Voi Hallatar,
miten kamalan surullinen runo.
Tässä ollaan jo pahassa jamassa - toivottavasti
tämä on jo menneen muisteluruno eikä koske tätä päivää ollenkaan.
Halaus !
Yön päässä oleva huominen voi muuttaa kaiken - paremmaksi. Kuvassa taitaa olla lunta.
Kuva voisi olla runoilijan sielu, juontumia halkeamia, mutta siliää - ei kuitenkaan sinun, koska se on marmoria, kylmää ja kovaa.Kukapa meitä paremmin lohduttaa kuin itse?
Self, hold me, keep me together! Don't give up!
Tänä on huomisen aatto. En nyt muutakaan keksinyt.
herkkä, hauras , utuinen, niin kuva kuin runokin...
kuvassa koivun hylkäämiä hauraita oksia lumessa...
Sokeria?
Erittäin Hienoa?
Tilan tunnistaminen on wahvuus.
Harvinaisen hieno: vähän sanoja, mutta ladattua merkitystä.
Joskus soitto on suruista tehty. Onneksi meillä on aina NYT-hetki, ei eilinen, ei huominen, nyt on NYT ja usein on hyvä juuri niin. Jokaiselle päivälle riittää oma vaivansa ja ilonaiheensa.
Kiitos kaikille ihanista kommenteista
sekä runosen että kuvan osalta. =)
Kuvassa oli heikkoa ja haurasta jo sulamaan marmoroitunutta jäätä... =)
Kehräät murheesta hopealankaa, saat lohdun, ja lohdutat
Miten kauniisti sanottu, Marjatta.
Kiitos...
Munankuorta ? Kaunis runo !
Marjut =)
Kiitos. =)
Se on jäätä... =)
Kaunis runo!
Kiitos Ilona =)
Lähetä kommentti