Kesä on kuukauden etuajassa,
joten elokuun kasvit ja kukat ovat
kukkineet jo heinäkuussa.
Hani pysäytti kauppamatkalla auton tällaisen niityn varteen
Lahden Pennalaan ja me kahlasimme sinne
kameroidemme kanssa kuvaamaan
etupäässä perhosia ja tietysti niitä niittykukkia.
Ohdakkeet olivat päivän sana.
Myös näitä lapsena partasudeiksi kutsumiani
suuria ohdakkeita oli mielinmäärin.
Leppäkerttuja olisi tarvittu touko-kesäkuussa
kun kirvat valtasivat kaiken. Nyt niiden
läsnäolo on vähän myöhäistä
Niitä ei ollutkaan näkynyt meilläpäin
muutamaan vuoteen...
Ja apilaa...
Punaisena ja valkoisena.
Aika kaunista vai mitä?
Niityn keskellä olo oli
kuin lapsuudessa
kun maailmani
oli vielä uusi.
Oli mukavaa hurmaantua uudelleen niistä
samoista kukista kuin menneinäkin kesinä.
Myös muutama uusi ihastus sattui silmiin ja kameran linssiin.
Maariankämmekkä.
Perhosiakin löysimme muutaman.
Niityn näkymiä.
Hevonhierakka oli lapsuuden leikeissä aina kahvinporoa...=)
Kuvasin nämä noin viikko sitten.
Äsken ajelimme jälleen tuon niityn ohi
ja siellä hohti pumpulimaisina kohtina kaikki
pienten ohdakkeiden kasvupaikat ja
ilmassa lenteli paljon ohdakkeiden haituvia.
Niittykin pitäisi niittää
ainakin kerran kesässä.
(Tätä niittyä ei kuitenkaan kukaan
niittänyt tänä kesänä.)
niittänyt tänä kesänä.)
