Translate

4.7.2016

Puna-apilan mesituoksua





Olen aina pitänyt puna-apiloista ja
yrittänyt siirtää niitä vaihtelevalla
menestyksellä kasvamaan jopa kukkapenkkiin.


Puna-apila (Trifolium pratense)
on monivuotinen ruoho, ja 
maailman tärkeimpiä rehukasveja.



 Puna-apila on tärkeä kasvi myös hunajan tuotannolle.
Puna-apila vaatii ristipölytyksen. Sen kaksineuvoiset pienet,
kapeat ja pitkät kukat vaativat paljon pölyttäjiltään.
Pölytyksen onnistumiseksi runsaan mehiläis- ja kimalaispopulaation
on oltava läsnä kukinnan alkaessa, koska pölytyksen on tapahduttava
2-4 päivän kuluessa kukan avautumisesta.
Koska puna-apila hyötyy pitkäkielisestä pölyttäjähyönteisestä,
kimalaiset ovat sen tehokkaimpia pölyttäjiä. Huolimatta lyhytkielisyydestään
ja hitaammasta kukkavierailusta, myös mehiläiset ovat erittäin
tehokkaita puna-apilapellon pölyttäjiä. Mehiläiset pölyttävät puna-apilaa
sen tehokkaammin, mitä houkuttelevampi pelto on - kuiva kasvusto
ajaa mehiläiset muille mesikasveille. Mehiläiset saattavat myös
ryöstellä mettä pölyttämättä kukkaa.



Ruuaksi tai juomaksi ihmisille en apilaa suosittelisi koska se on myrkyllinen kasvi.
Puna-apila kasvaa usein pientareilla, mutta
sieltä ei kasveja kannata ruokapöytäänsä kerätä: tienvierillä
kasvavat apilat keräävät itseensä haitallisia aineita, kuten kadmiumia
ja asfalttipölyä. 
Puna-apila kuluu palkokasveihin
 ja jos sitä syö liikaa, se voi aiheuttaa ilmavaivoja. 
On myös hyvä tietää, ettei puna-apilan lehtiä suositella 
nautittavaksi suuria määriä niiden suuren 
kumariinipitoisuuden vuoksi, eikä Puna-apilaa 
tulisi käyttää raskauden aikana. 
 
Itse en käyttäisi sisäisesti lainkaan! 
 

 

 

Mutta kosmetiikassa puna-apilaa on käytetty ihoa puhdistavien,
pehmentävien ja supistavien ominaisuuksiensa ansiosta kasvovesiin,
 ihoöljyihin, kylpyihin ja höyrytyksiin. 


Se on hellävarainen mutta tehokas puhdistaja, ja sitä käytetään
ulkoisesti haavojen ja ihohalkeamien hoidossa.

'

Kasvista tehtyä puurohaudetta on 
käytetty pehmentämään ihon kovettumia. 

 

 

 


Apiloiden tuoreista lehdistä saadaan myös vaalean kellanvihreää 
väriä kasvivärjäykseen. 






Lähteet: 
Wikipedia, LuontoPortti, Yrttitarha, 
Suomen Mehiläishoitajain Liitto, Frantsila
ja Martat