Pinkkejä hetkiä

Yhteisessä läppärissämme on jostakin syystä kuviani vuosien varrelta. Niitä on tullut sinne tallennettua syystä tai toisesta. Keräsin niistä kuvista huvikseni tälle sivulle pinkkejä hetkisiä.

On se nyt

Suomitili

Rakastan tätä maata, mutta sen päättäjät ovat omituisia.
Vaaliehdokkaina he tuntuvat järkeviltä mutta kun pääsevät virkaansa, heiltä katoaa järki ja todellisuudentaju. 

Miten työväestön palkkojen leikkaaminen pakkolailla voisi nostaa Suomen nousuun? Suunnitelmahan heikentää entisestään kansan ostovoimaa ja Suomi on kohta kontusillaan, koska sitä vähemmänhän kallista kotimaista saadaan kaupaksi mitä vähemmän meillä on rahaa. Dilemma?

Pienyrittäminen taas pistetään matalaksi suurten materiaalikustannusten muodossa. 

Tavallisella työväestöllä, opiskelijoilla, lapsiperheillä ja vanhuksilla on muutenkin kaikkea vähän. Juuri siksikö heiltä saa kylmästi napata vielä lisää pois jo saavutettuja etuisuuksia? Heidän maailmansa ja vatsansa pitää vääntää ja tehdä tulevaisuutensa hyvin epävarmaksi? 

Eikö juuri johtotaso jos mikä, olisi se instanssi, jonka mielettömiä palkkoja voisi leikata oikein rankalla kädellä? Monessa firmassa alaiset tekevät kaiken työn niukalla palkalla ja pomo elää leveääkin leveämmin satumaisilla tuloilla joista ei voi puhua samana päivänä kuin alaisten pikku palkoista.

He, jotka ovat todella vastuussa ihmisistä, esim lääkärit, hoitajat ja poliisi, saavat työmääräänsä ja työnsä vastuullisuuteen verrattuna aivan liian vähän palkkaa nytkin ja hoitohenkilökunnalla on järkyttävän pitkiä työvuoroja, korostaen edelleen, että he ovat kuitenkin vastuussa ihmishengistä. 

Väsymys - vastuu -  ihmiselämä - väsymys...

Palkkaa pitäisikin maksaa sen mukaan, miten vastuullista työ on. 

Käytännössä porukkaa laitetaan firmoista pihalle ja ne jäljelle jääneet saavat tehdä niiden poispotkittujenkin työt, koska uusia ei oteta tilalle ja nyt joku vitsailee vielä sillä että tämän lisäksi kiitoksena osa palkkaa nipistetäänkin tilipussista pois...
 
Eikä työaikoja tulisi pidentää vaan päinvastoin lyhentää, vaikka jopa puolittaa, jotta päivätyönsä tehnyt ylisuorittajakansa pääsee palautumaan ja jaksaa taas uurastaa seuraavan työvuoronsa ja joku toinenkin saisi siitä samasta firmasta edes puolipäiväisen työpaikan!

Nyt lisäksi sanotaan, että eläkkeellepääsyäkin pitää jarruttaa jotta ihmisestä saataisiin rutistettua ihan kaikki mehut, ja silloin yhä useampi heistä "lähtee saappaat jalassa" saamatta nauttia ansaitsemistaan eläkepäivistä.

Mieluummin sieltä vanhemmasta päästä pitäisi laittaa väkeä heti eläkkeelle, lyhennetylle työviikolle tai vuorotteluvapaalle jne, JOLLOIN joku vastavalmistunut saisi työpaikan, eikä heti joutuisi työttömäksi, turhautuneeksi ja siten syrjäytyneeksi.

Saahan se eläkeläinen harrastaa jos haluaa työntekoa vielä vaikkapa vapaaehtoistyönä, kunhan antaa varsinaisen viran, pestin ja työvuoron jo seuraavalle oravanpyörässä.

Onko kukaan miettinyt miten paljonpuhutut leikkaukset konkreettisesti muka Suomea auttavat? Onko jonnekin perustettu joku Suomi nousuun - tili, jolle ne kaikki suunnitellut taloustalkooleikkausrahat tallennetaan? Mikä sen tilin tilinumero on? Voisimmeko me itse vapaaehtoisesti maksaa sille tilille omantuntomme mukaan jotakin?

Jokainen pomo vähentää siis suunnitelmissa alaisiltaan palkkaa, lomarahoja ja potkii bonukseksi heidät pidentämään työpäiväänsä, olkoot he vaikka syömättä jos eivät muuten ehdi suorittaa tarpeeksi! Pomoko laittaa sen alaisensa selkänahasta napatun pakkosäästöleikkaussumman sitten kiltisti jollekin Suomitilille? Vai omaan taskuunsa?

Entä kuka sen Suomitilin omistaa? Kuka päättää, miten Suomi nostetaan sillä pakkosäästörahalla?
Onko Sipilällä suunnitelma siitä, miten ne rahat jaetaan ja kenelle?

Vai onko tämän Suomitili yhtä absurdi kuin se tili, jonne menee rahaa maksusuorituksista joidenkin upporikkaiden ostaessa tontteja kuusta!? Kuka päätti rahastaa kuulla?

Kuka omistaa kuun ja ennen kaikkea, kuka omistaa Suomen?

_____________________________

Njäh, paneudun ennemmin luontoon

kuin mihinkään tällaiseen politiikkaan. 

Ugh. Olen puhunut.

Leikitään kotia

 .•♥•.¸¸¸¸.•♥•. ✿ .•♥•.¸¸.¸.•♥•. 

Pelargoni kestää ihan loistavasti leikkokukkanakin. 

Syyskuussa kannattaa viimeistään kantaa jo pelargonit 
sisätiloihin ennen kuin yksikään kylmä yö ehtii vaurioittaa niiden 
rakennetta. Mikäli siis aiot säilyttää kukat talven yli 
eli talvettaa.
 

Jotkut talvetettavat pelakuut olivat niin hirmuisen pitkiä että ne 
oli pakko katkaista ja siten niiden kukat pääsivät maljakkoon.  
Toisaalta saatoin haitata talvettamista kun menin tässä vaiheessa 
katkomaan kasveja... Mutta jäi minulle pari koskematonta 
pitkäksi hujahtanutakin varastoon. En ota tätä 
talvettamista liian vakavasti. Jos ne kestävät talven 
kanssani, ne kestävät. Jos eivät niin sitten eivät. 

Kannussa on vaaleanpunaisia mårbackoja 
ja haalean violetteja prinssi Nikolaita. 
Lisää tanskan kuninkaalliset -pelakuita 
eli Kuningatar Maryjä, löytyy tuolta sivulta.  

Tässä esimerkki liian pitkänhuiskeiksi pihalla kasvaneesta 

pelargonista! =D Prinssi Nikolai kasvoi hujopiksi
ihan piirun verran vaille metriseksi
ja suorastaan huojui ruukussaan.

Oikeastihan niiden pitäisi olla ihania matalia
tuuheita pensaita, joissa on valtavasti suuria kukkia.

Nämä mun pelakuut tavoittelivat kai aurinkoa. =) 

.•♥•.¸¸¸¸.•♥•. ✿ .•♥•.¸¸.¸.•♥•. 

Löysimme kirkkaita hehkulamppuja vaihdokeiksi
terassin valonauhaan.
Näitä ns vanhanaikaiseksi käyneitä lamppuja on kaupoista
vaikea löytää nykyään eikä millään haluaisi maksaa
hirveätä eurosummia siitä, että saa valoa pimeyteen. 

Nyt eurojen aikoina kaikki hinnat ovat hirmuiset.

Yhden nykylampun hinta on markoiksi

käännettynä jopa yli satanen vanhaa rahaa!

Äläkä sano, etten saa ajatella enää markkoja!
Totta kai jokainen niitä käyttänyt ei voi olla

vertailematta vaikka sitä, miten ennen

naisten yöpaituleitakin sai kaksi kahdella kympillä.

Siis markoissa. Nyt yksi paita maksaa 40e... Huh.

Nimimerkki:
Nukkuu ikivanhoissa paituleissa. =D

Värilliset lamput jotka terassilla vuoden jo roikkuivat,

on laitettu talteen. Kyllä niitäkin vielä jossain tarvitaan. =)

Olen aina rakastanut Da-Capoja. 

Nyt niitä saa pussissa palasina! Nam! 

Takkaan saa laittaa jo valkean ja 

kaivaa neulomukset esille...

Peräkammarissa herkistellään... 

Näitä kynttilöitä ei polteta
ainakaan ihan vielä.

Hieman lisää kukkasipuleita...

En näköjään voi vastustaa kukkasipuleita, 

vaikka kuinka olin päättänyt että nyt riittää...

Ylläolevat kalpeansinisen posliinihyasintin
ja punavalkokirjavan pionitulppaanin kukkasipulit
ostin Viron reissulta.

Olin kuin lapsi karkkikaupassa 
ja olisin varmaan parkunut 
ja jalkaani lujasti polkenut, 
jollen olisi saanut kainalooni 
näitä kahta ihanaa pakettia 
täynnä keväisiä lupauksia...


.•♥•.¸¸¸¸.•♥•. ✿ .•♥•.¸¸.¸.•♥•. 

Huomasin sitten toissa viikolla Facebookissa 
Heikkisen puutarhan ilmoituksen, jossa kertoivat 
kukkasipulilähetysten menneen mukkelis makkelis 
autokyydin aikana, joten heillä oli myynnissä 
nimettömiä mutta suuria kevätkukkasipuleita, 
16 senttiä kappale...

 

Minäpä ostin niitä komeita 
mukkelismakkelissipuleita 
sitten oikein todella suuren erän

ja nyt vaan jännityksellä odottelen 
seuraavat noin seitsemän kuukautta, 

mitä ihmettä ja ihanaa niistä 
esiin putkahtelee. 

.•♥•.¸¸¸¸.•♥•. ✿ .•♥•.¸¸.¸.•♥•. 
 

Joskus pitää uskaltaa
ottaa riskejä, 
varsinkin jos asia 
koskee seuraavaa kevättä! 

.•♥•.¸¸¸¸.•♥•. ✿ .•♥•.¸¸.¸.•♥•. 


Yhteensä aikaisemmatkin kukkasipulit mukaan laskien minulla
onkin hommaa yli sadan kukkasipulin istuttamisessa. =)

Sainkin rakon oikeaan kämmeneeni istutuslapion kanssa.
Tai se rakkula taisi tulla jo siitä kun öljysin terassin lattian...
Istutushommissa se rakkula oli puhjennut ja siihen meni multaa
ja nyt minulla on pieni tulehdus oikeassa kämmenessä.
Pidä sinä hansikkaita istutuspuuhissa.
Please. =)

Echinacea purpurea

Kaunopunahatuissa on jo korkeat 

hatunkuvut...

Kohta kylmät yöt vievät kasveista lehdet.

Pinkit terälehdet sen sijaan roikkuvat kuvuissaan kiinni
kuin henkikultansa kaupalla muuttuen tummanruskeiksi
ja vaikka pakkaset jo tekevät tuhojaan
terälehdet roikkuvat sitkeästi kiinni vaan.

Voi miten minä surenkaan
aina sitä kun kesä loppuu
ja talven kylmyys tekee tuloaan.
 Minä niin jäädyn talvisin
kylmäallergiani kanssa...

Ja nyt vielä uhataan kylmintä talvea tuhanteen vuoteen
ja runsasta lunta...

Kiulukkakisat

Et kai luullut kaikkien ruusunkiulukoiden
olevan samanlaisia?

Ehei tokkiinsa!

Joka ruusulajikkeella on omanlaisensa kiulukkaiset...

Syksyisin ne kisailevat siitä 

kuka on pulskin ja punaisin.

No kuka heistä on sinun mielestäsi kaunein? =)

Pisaroita

Pisaroista kasvaa meri sieluun,
sydämeen...
Jopa pihalle,
kerääntyäkseen lätäköihin.

Kumisaapas onkin kauden paras jalkine.

Täällä meillä maalla
kumisaappailla 

voi käydä vaikka kaupassa 

eikä sitä yhtään ihmetellä.

Kunnon saappaiden lisäksi 

en tietenkään unohda 

myöskään sateenvarjoa. 

Niin vähällä vaivalla 

voi tuntea itsensä lapseksi, 

sateessa vaeltamalla.

Onneksi on vielä ehjät saapikkaat,
keväällä remonttia varten hankitut.

Tässä kuvassa banaanilla olen vasenta saapasta hangannut. =)

Ensimmäisessä kuvassa tietenkin ruusunlehti, 

toisessa gojimarjan oksa, jossa nuppujakin... 

Kolmannessa akileijan syysoksia.

Syksyn leima

Ehkä syksy ei vielä huomanut näitä kerrattuja kosmoskukkia?

Muualla syksy on runtannut leimansa innoissaan
kaikkeen minkä se on löytänyt.

Viimeisissä pihan kukissa soi hieman alakuloinen blues.


Jokaikinen meistä tietää, 
ettei kohta ole kukan kukkaa missään 
pian puiden lehdetkin pois katoaa... 

Koivuangervon syysasu.

Pikku vaahtera  syysväreissään. 

Pionit punastelevat tukiensa takana.
Niistä kasvoikin tänä vuonna vahvavartiset.
Kohta nekin nukkuvat.

Kesäkukkien varsista on ollut puhetta
ja niiden käsittelyn kanssa puuhailee kaksi koulukuntaa.
Toiset siivoavat ja poistavat tarkasti
kaikki kesän merkit kukkapenkeistään jo syksyllä.

Toiset antavat kaiken vaan olla, 
että lumi saapuisi, eivätkä kasvit paleltuisi 
kun suojavaippa kukkien päälle kasaantuisi 
suojaksi ensi kevään elämänaluille... 
Siivoavat sitten keväällä. 

Minä taidan tänä syksynä tehdä niin
ja jätän tuuliaidoiksi ja talvilintujen ruuaksi
kaikki pystyssä törröttävät kukkavarret.
Kukkien juurille jääneet lehdet
jätän niille ravinnoksi.

Gojimarja ei ehtinyt taaskaan tehdä satoa.
Se on selkeästi eteläisemmän kasvuvyöhykkeen kasvi...

Mutta kasvaapa siinä pensaassa ainakin vihreitä pitkiä oksia
joka kesä meidän iloksemme. Onhan sekin jotakin. =)

Varisten puuhia

 -Pussataaks!?
-Pus... 

- Mulla onkin hieno risu! Kuunteleksää?  

Sä vaan kattelet jonnekin iha muualle...

- No sit mä leikin täl risulla täällä... 

-Hmh, mitä sää sanoit? 

 -Nii mull oli tällai risu! 

Kato! Mä tuon sen tänne! Eikö oo upee?

-Joo, niinpä näkyy risu olevan... 

- No ku sua ei kiinnosta ni mä meen uittaa sitä 

risua tonne rantaan! 

-Hei oota nyt, mäki tuun! 

-Paa ny se risu pois ja anna pusu...
-Ai taas? Noh... mikä ettei... pus... 

Sitä se remontointi saa aikaan

Olen huomanut usein kuvaavani omalaatuisia autioituneita taloja,  

pähkäillen mielessäni, mitä kaikkia remontteja kuhunkin

pitäisi tehdä jotta siinä voisi asua.

Taloja alkaa katsella ikäänkuin
jonkinlaisin erityisin 
remonttisilmin.  

Tästä talosta tuli jotenkin mieleen

koko perheen animaatioelokuva Up,
jossa koko talo nousee ilmapallojen avulla lentoon
ja vaihtaa paikkaa... 

Silmät näkevät nykyään selvemmin 

kaikkea, mitä taloissa pitäisi korjata, jo päällepäin.
Ja voin arvata millaisia ongelmia taloissa on sisällä.

-Silmäni eivät ole enää niin siniset...
Ai niin, eiväthän ne koskaan ole siniset olleetkaan. 

Joskus taloa ei voi enää pelastaa. 

Pelastaminen tai edes sellaisen yrittäminen,
maksaisi enemmän kuin kokonaan uuden rakentaminen. 

Tämä talo oli hylätty ja lukittu.

Jostakin syystä 
silmäni erityisesti 
etsivät taloressukoita,
jotka huutavat rakkautta
ja asukkaita...

 Hiljattain reissumajapaikkamme vieressä
oli tämä tummanpuhuva vanha talo.

Luulen, että tuuletus ainakin toimi tässä talossa.

Se oli jonkun koti. Jospa se vielä jopa
pelastuu tuleville sukupolville?
Step by step...