Translate

17.9.2015

Lauantai-iltana ravintolaan...



Lauantai-iltana jonotimme Pärnun keskustan suosittuun 
italialaistyyliseen ruokapaikkaan, jota meille oli erityisesti suositeltu, 
jossa oli mieletön ruuhka, ilmassa leijui kärähtäneen ruuan tuoksu, 
jono oli pitkä ja kun lopulta meille vapautui pöytä, tarjoilijan sitä siistiessä 
neljä meidän jälkeemme saapunutta suomalaismiestä etuili 
oikein juoksemalla ja istui siihen pöytään ihan vaan pokkana. 

-Nälkäiset miesparat! 

Parissa muussakin paikassa reissulla huomasimme, 
että ne ovat valitettavasti suomalaisia, jotka etuilevat... 
Se on kai niin suomalainen ilmiö, ettei koko sanalle ole 
edes muissa kielissä vastinetta? 



No mutta mepä emme jääneet sitten sinne jonottamaan vaan 
siirryimme seuraavaan ruokapaikkaan jossa ei ollut jonoa, oli ihanan 
tunnelmallista ja rauhallista, ruokaa oli masun täydeltä. 
Mies otti lammasta, kehui chilimausteista punaviinikastikettaan, 
ja minulla oli jälleen kalaa. Tuon puolikkaan paprikaa tosin 
siirsin heti miehen lautaselle... =)




Kaksi tosi suklaista kakkupalaa 
ruokailijaa kohti oli vähän liikaa jälkiruuaksi... =) 

Tarjoilija toivotti terveisiä Suomeen pois lähtiessämme. 
Tässä se nyt sitten tulee. =)  

Terveiset. 
Ei kannata mennä siihen ruokapaikkaan, 
jossa on pisimmät jonot. =) 



Matkalla majapaikkaan oli ihan pakko 
kuvata tämän patsaan aavemaisesti hehkuvat silmät. 


 

Lähikirkko yöllä. 

Ja sitten nukkumaan 
että jaksaa sunnuntaina 
lähteä kotimaahan... 



PS: Vaikka otsikko muistuttaa Mamban Lauantai-ilta biisistä, 
laitan silti tähän linkin Mamban Valokuvia biisiin... =)