Syksyn leima

Ehkä syksy ei vielä huomanut näitä kerrattuja kosmoskukkia?

Muualla syksy on runtannut leimansa innoissaan
kaikkeen minkä se on löytänyt.

Viimeisissä pihan kukissa soi hieman alakuloinen blues.


Jokaikinen meistä tietää, 
ettei kohta ole kukan kukkaa missään 
pian puiden lehdetkin pois katoaa... 

Koivuangervon syysasu.

Pikku vaahtera  syysväreissään. 

Pionit punastelevat tukiensa takana.
Niistä kasvoikin tänä vuonna vahvavartiset.
Kohta nekin nukkuvat.

Kesäkukkien varsista on ollut puhetta
ja niiden käsittelyn kanssa puuhailee kaksi koulukuntaa.
Toiset siivoavat ja poistavat tarkasti
kaikki kesän merkit kukkapenkeistään jo syksyllä.

Toiset antavat kaiken vaan olla, 
että lumi saapuisi, eivätkä kasvit paleltuisi 
kun suojavaippa kukkien päälle kasaantuisi 
suojaksi ensi kevään elämänaluille... 
Siivoavat sitten keväällä. 

Minä taidan tänä syksynä tehdä niin
ja jätän tuuliaidoiksi ja talvilintujen ruuaksi
kaikki pystyssä törröttävät kukkavarret.
Kukkien juurille jääneet lehdet
jätän niille ravinnoksi.

Gojimarja ei ehtinyt taaskaan tehdä satoa.
Se on selkeästi eteläisemmän kasvuvyöhykkeen kasvi...

Mutta kasvaapa siinä pensaassa ainakin vihreitä pitkiä oksia
joka kesä meidän iloksemme. Onhan sekin jotakin. =)