Lohdutusta

Kuvassa lempipuuhaani neulontaa, 

lempiherkkuani bugurttia,

eli bulgarian jogurttia
ja siinä marjoja ja joskus ripaus hunajaa,
= lohturuokaani.

Tällä kertaa bugurtissa on viisivuotiaiden mansikkapuskiemme
valkoisia herkkuja plus bonuksena yksi viimeisimpiä ahomansikoita
tältä kesältä.

Valkoisten mansikoiden kimppuun
 eivät niin käy linnut
eikä muutkaan mansikoista pitävät, joten yleensä saan
nämä kerättyä näin kypsinä ja ehjinä, ilman kenenkään muun

maistelujälkiä, kun taas tavalliset punaiset mansikat tuntuvat katoavan
muiden suihin ennen kuin ovat edes kunnolla kypsyneet.

Tässä bugurtin päällä valkoisten mansikoiden kera 

suurta herkkuani, pensasmustikoita. 

Harmi kun ei minulla ollut koskaan varaa 

ostaa niitä pensaina tähän pihaan kasvamaan... =/ 

------------------

  Sadesäällä 
voin lohduttautua 
lohtuvillasukilla 
lohtumansikoilla 
bulgarianjogurtilla 
lohtuhunajan tilkkasella 

-Una Reinman-

Tein kesäkuun alussa Pikkuveikalle synttärikakun,
jonka vein hänelle Maman mökille, jossa synttäreitä
vietettiin. Kakkukupu sai jäädä sinne ihan rauhassa, koska
meillä alkoisitten remonttikaaos omassa kodissa.

Kun hiljattain kävimme Maman mökillä,
hän ojensi lähtiessäni kakkukuvun takaisin täynnä bugurtteja
ja vielä kassillisen samaa herkkua lisää. =D  Nam! Ihanaa!
Omnomnom! Moneksi päiväksi aamu-, lounas- ja iltaherkku! 

Tämä remontin aikainen kännykkäkuva sisälsi muistaakseni 

ensimmäisiä pihalta löytyneitä erivärisiä mansikoita.

Ja villasukkia. =D

Tavallinen arkilounaani on kaurapuuroa. 

Sitä mun vatsa sietää. Siihenkin voi laittaa 

marjoja, tai voisilmän, harvemmin kuitenkin yhtaikaa,
mutta on sekin ihan mahdollista,
kun minä olen kysymyksessä... =D

Kaikkein rakkain lohturuokani 
on kuitenkin riisipuuro. 

Siitä ei vatsa hermostu.

Runsaalla kanelilla maustettuna riisipuuro, eli iizipuuro, niin kuin sitä
lapset pieninä kutsuivat, on pienisuuri namiaarre.




Joten, miten niin minulle on muka vaikeaa
tarjota syötävää kylässä?