Puistosta ja sinisestä tuli mieleeni:
Matkalla puistoon lauantaina miltei tyhjällä kadulla polkee liian pienellä potkulaudalla pitkä laiha mies, joka on pukeutunut silmiinpistävän värikkääseen ihonmyötäiseen asuun. Hänellä on päässään iso sähkönsininen kypärä jonka alta pursuaa sekainen samaan sävyyn kypärän kanssa sointuva sininen kiharainen tekotukka. Selässä miehellä jotenkin keikkuu muovipussi jossa on jotakin...
Yleensä en tuijota ihmisiä mutta nyt salaa aurinkolasieni suojasta saatoin kurkistella hämmentyneenä moista sirkuspellen oloista miestä. Jatkan kävelyäni kohti ilmestystä ja hän potkuttelee vastaan. Kohdallani hän tokaisee:
- Otatko banaanin?
Olen revetä nauruun, tipauttaa aurinkolasini ja saada hikan, mutta saan hillittyä itseni ja toistan vaan kysyvällä intonaatiolla:
-Banaanin?
- Joo. Mä myyn banaaneja, mies selittää ja ajelee samalla sinne tänne ympyrää sillä ihan liian pienellä potkulaudalla kuin pikkupoika.
- Ahaa. Ei mul oo nyt rahaa mukana. En mää nyt, selitän ja yritän samalla olla asiallisen totinen. Ihmiset tulee ottaa aina vakavasti...
- No ei sitte, mies sanoo ja jatkaa potkulaudan potkimista paikasta toiseen, taakse, ohitseni. Jatkan matkaani eteenpäin ja kohta hän saapuu taas taakseni kolistellen potkien potkulautaansa samaan suuntaan kuin minä, jolloin huomaan edessä vastaan kävelevät kaksi virnuilevaa miestä videokameran kanssa.
- Otetaas uudestaan toi sun ajelu kun ei saatu äsken hyvää kuvaa, huutelee videokameran kanssa kävelevä mies ja mie nopeutan vauhtiani aution kadun yli, etten tule ikuistetuksi (ainakaan enempää) mahdollisesti polttarivideolle, tms...? =D
© UR
