Räpsyjä pakkasesta...
Raidan oksien raoista...
Jäisistä valamonruusuista...
Tammikuisen aamuauringon kultahämystä...
Tienvarren ladoista...
Täysikuusta...
Auringon haloista...
Takapihan pihlajassa piipahtaneista
epäuskoisista närhistä...
Viime kesänä eivät tämän seudun pihlajat
kukkineet lainkaan eikä niin ollen tullut
yhtään pihlajanmarjojakaan.
Tässä hieman jänisten yöllisten kemujen jälkiä...
Samoja polkuja kulkee myös kettu ja villikissa.
Kännykkäräpsy illan sinisestä näkymästä,
kun avaan ulko-oven...
Ja pilkahdus kuumasta pataruuasta.
Joskus minulla on onni
päästä syömään äidin tekemää ruokaa,
niin kuin vaikka viime lauantaina.
