Vanhan sillan alla

Reissullamme oli enimmäkseen aurinkoisia 
päiviä, mutta muutama harmaa päiväkin 
mahtui joukkoon. 

Eräänä päivänä menimme hieman kauemmaksi 

Addajoelle, ajellen sen yli kulkevaa vanhaa siltaa 

pitkin joen toiselle puolelle ja vaelsimme sitten 

kävellen sateisen usvaisena päivänä parin sadan 

metrin kaltevan pudotuksen alas joen rantaan. 

Sillan alapuolella, 

yksikaistaisen autotien alla 
omassa kehikossaan, 
kulkee myös junan rata. 

Näimme alhaalta päin, 
kuinka juna puksutti 

hitaasti sillan päästä päähän. 

Rinne joen varrella on paikoin 

aikamoisen jyrkkä. 

Suojelus ei ole pahitteeksi 
joten pyhimyksiä tarvitaan. 

Ainakin heille, jotka hirmuista 

vauhtia menivät joenvartta 

polkupyörineen alas! 

 Parempi katsoa 

kuin katua. =) 

Joella on 

vanha vesivoimalaitos 

kanavineen.

Voimalaitoksen nurkilla 

kuvattua... 

Voimalaitoksen vesikanavia 

jotka kahlitsevat hetkeksi 

virran vesimassat.

Tässä joki on jo taas vapaa 

kulkemaan.

 Taas tapasimme joutsenet! 

Niillä oli seuralainenkin. 

 Koko ajan ne 

piiloutuivat paparazzilta, 

ollen syövinään... =D 

No joo, joo, söivät 

ne oikeastikin... 

Sorsakaverikin näytti 

miten se tekee puolisukelluksen.  

Ihana punarinta piilotteli milloin voimalan, 

milloin joen rehevän kasvillisuuden seassa 

ja lauleskeli kesäisesti meille.  

Riippapelargonit eivät juuri nyt kuki, 

mutta muutaman kuukauden päästä kyllä. 

Puiden lehdetkin saapuvat pian 

takaisin ja talvi on selätetty. 

Siihen saakka muratit 

saavat hoitaa lehtivihreyden. 

Joku on tästä kerännyt sopivasti 
jouluksi villit viikunat. 

Pari viimeistä ei ole 
enää ehtinyt kypsyä. 

Täältäkin olisi saanut 

oreganoa muurin kupeesta. 

Mehikasvit tekivät
sumusta vettä. 

Aika taikureita.