Liljoja siellä ja täällä..
Nyt on niiden aika.
Hitaasti mutta vakaasti tämän viimeisimmän remontin loppusilaus valmistuu.
Meillä
onkin leikkisänä tavoitteena että jos vaikka jouluksi olisi koti
jälleen kunnossa. Kirjoitin koko remontin ajan päiväkirjaa Punaisen
pikkutalon-blogiini mutta jostain syystä aina kun avaan sen blogin, sen
saastuttaa spämmihyökkäys, josta syystä se on aina suljettava. Jännä
juttu on myös se, että jotkut tuttavat ovat sulkeneet bloginsa, ja nyt
siltä sivustolta aukeaa jokin ihan outo uusi blogi? Merkillistä tämä
nettimaailma.
Välillä on pakko heittää vapaalle.
Silloin mies lähtee katsomaan ralleja kameransa kanssa.
Minä vaan kipaisen oman kamerani kanssa tuohon pihalle,
kukkia kuvaamaan.
Onhan
sitä pihaa pakko hoitaakin välillä. Nurmikonleikkuu meinasi jo mennä
hankalaksi
kun leikkurista katkesi lapa. Se vaan meni poikki ylen
yhtäkkiä, ihan osumatta mihinkään
aukealla nurmikolla. Tai niin aukealla
kuin tällä pienellä pihalla on mahdollista.
Ensin
mies etsi uutta lapaa ruohonleikkuriin ja tilanne näytti hankalalta.
Uusi lapa olisi pitänyt
tilata ulkomailta ja sen tuleminen olisi
kestänyt ja kestänyt...
Ja ruoho olisi pitänyt leikata JO!
Minulta
meinaan jäi nurmikon leikkaaminen siihen vaiheeseen,
kun mies oli
luvannut leikata pihamme kolmannen "osion".
Onneksi
Keravan Hong Kongista löytyi sattumalta sellainen yleisterä,
joka
kävikin meidän ruohonleikkuriin ja eikun heti innoissani
ajelemaan sitä
kolmatta osaa ja muistin jossain vaiheessa vasta että
hei, sehän oli
miehen vuoro leikata!
Mutta kiltisti mie leikkasin loputkin. =D
Otsikon lause
on yhdestä omasta runosestani.
