Enkeliaamiainen

Torstaina 20.4. 2017:

Joimme enkelikahvilassa aamukahvit, 

söimme kroissantit ja joimme vastapuristetut appelsiinimehut, 

eli kaikki x 2, yhteensä 8 euroa ja kaupanpäälle mahakipua. 

-Mistään ei meinaa löytyä mitään gluteenitonta...

Enkelikahvilaa... 

Päiväämme kuului kaupunkivaellusta ja kesätakin etsintää. 

Mie löysin itselleni takin mutta Hani ei.

Löytyi myös äitienpäivälahjatuliainen Mamalle, 

mutta hys-hys, siitä lisää myöhemmin... =)  

Tällaisen mä oon aina halunnu! 

 Aah, kukkia! 

Harmi kun niitä on vaikeaa 

tuoda lentokoneessa... 

Mutta ainahan niitä voi ihailla.

Kukista puheenollen täältä löytyi myös jaloleinikin mukuloita, 

vaikka niitä on kotonakin odottelemassa, kuten myös gladioluksen-, 

anemonien, liljojen yms kukkasipuleitakin... 

Kääks, ne pitäisi äkkiä laittaa multaan! En kehdannut laittaa niitä 

multiin ennen reissua, koska talonvahtina olleella veljelläni 

oli tekemistä jo näiden nykyistenkin kukkieni ja ruukkujeni kanssa. 

Kiitos hänelle, kaikki kukat tuntuivat kasvaneen hänen hoidossaan! 

Kuvissa erilaisia ikkunoita ja parvekkeita reissulta. Minulla on tapana 

ihailla ihmisten parvekkeita jos niissä kasvaa jotakin kiinnnostavaa. 

Mietin, millainen parveke minulla olisi jos asuisin juuri tuossa 

asunnossa. Olisiko parvekkeeni noin kaunis? 

Miellän muutes jotenkin Madridin 

viininpunaiseksi kaupungiksi. 

Nämä parvekkeet ovat 

hyvä esimerkki siitä 

mielleyhtymästä. 

Tässä kuvassa kuninkaanlinna, johon ei tahdottu sisälle, 

koska sinne oli kilometrin turistijono. 

Kaupungissa oli paljon aasialaisia turisteja. 

Tuon ylemmän kuvan patsaan jalustan reliefi.  

Älä juo tätäkään vettä. 

Kuninkaanlinnan puistoa. 

Samoin tässä. 

Ja tässä jatkuu sama puisto. 

Ja taas viininpunainen talo. 

Tuuli kovenee ja pyörittelee katujen roskia ja hiekkaa. 

Jossain päin espanjaa on satanut lunta. Samoin Suomessa...  

Madridissa sää vain hieman viileni ja 

saapui se tuuli... 

Kaupunkia olisi voinut kiertää tällaisellä mutta 

me vaelsimme jalan. 

Ja metrolla. =) 

Tämän pronssisen herran takamusta 

on kovasti silitelty ja hartioitaan taputeltu. 

Tiedä sitten millaista onnea 

patsaaseen koskeminen tuokaan... 

Enkeleitä onko heitä. 

 Tämän kyltin alla myytiin 

epäilemättä jäätelöä... 

- Un helado, por favor. 

Illalla popsimme kanaa ja ranskalaisia ja kahvit 

alle 25 eurolla kahdelle ja masu tuli täysi.

Täälläkin näköjään ovat tuoneet kokiksen
kera lasin jossa on jäitä ja joskus siinä on myös
sitruunan tai limen viipale. Minä kun valmiiksi sairastan
elinikäistä suolistosairautta, en halua lisää outoja pöpöjä,
enkä vessassa asumista, enkä siis halua sitä vesijohtovedestä
tehtyä jäätä juomiini, enkä viipaletta mistään hedelmästä,
mitä ei ole kuorittu... En suosittele niitä muillekaan,
jotka ovat piipahtamassa lomareissulla jossain
muualla kuin Suomessa. Meillä vesijohtovesi on
(varmaankin) maailman puhtainta ja turvallista
sekoilevillekin vatsoille, mutta muualla ei niin ole.

Useimmiten ehdimme hihkaista -No hielo,
ennen kuin tarjoilija ehti kaataa juoman sellaiseen
lasiin. Sitten seurasi jälleen tarjoilijan katoaminen
jonnekin ja hän palaa sen saman lasin kanssa jossa
jäät ovat jo olleet... ja me kiitämme ja juomme
vaan suoraan pullosta eikä siitä lasista. =P

Opimme me sitten lopulta jo tilatessamme
pullojuomaa sanoa ettei jäitä.
- Joskus se sitrusviipale silti oli siellä lasissa 
kun sitä ei erikseen oltu mainittu... 

Nuo oliivit maistuivat muutes 

valkosipulille. =) 

Ehkä vielä opin syömään vihreitäkin 

mutta niistä mustista 

pidän aivan erityisesti. =) 

Ps. Tarina jatkuu huomenna... :)