Hallatar haaveilija

... Olen aina rakastanut joulun lapsenomaisen onnellista, satumaista ja salaperäistä tunnelmaa. Ehkä joulun tunnelma oikeasti on vain kuvitelmaa, mutta ainakin se on hyväntahtoista sellaista. Luvallista pakoa arjesta. Rakastan kodin koristelua. Valojen ripustelua pihapiiriin karkoittamaan pois pimeää.  Joulun- ja kaikkien muidenkin punaisten koristeiden hehkua. Glögimäisen mausteista tuoksuilmapiiriä. Lahjojen antamista. Muiden ilahduttamista. Rakas Hanini ei ole mikään jouluihminen. Lupaan laittaa joulutavaroita esille vain harkitusti. Laulaa luritan joululaulujakin vain yksikseni. =) Järjestyksessään tämän joulunajan toiset joulutortutkin voisi jo kohta paistaa tuoksuttamaan huushollia. Samoin pipareita. Rakastan piparkakkujen tuoksua. Ah, pomeranssia, kanelia, neilikkaa ja inkivääriä! =) Kun Muruseni saapuvat jossain vaiheessa, he saavat koristella komean tekokuusemme runsaasti kaikilla vuosien aikana kertyneillä kuusenkoristeilla. Satsaamme joulupuun koristeelliseen taikaan. K...

... Ruostuneena Unohdettuna Korkealla Taivasalla Joku on joskus, kauan sitten tai ehkä sateen vaikutukset huomioiden ei niin kovinkaan kauan sitten, unohtanut hautausmaalle jonkun tärkeän, kenties polkupyöränsä avaimen. Löytäjä on nostanut sen hautausmaan korkean kiviaidan portin tukipilarin päälle. Hyvä että juuri ja juuri itse näin sen 164 cm korkeudestani, sain nostettua kameraa ja kuvattua avaimen. En koskenut siihen. Siellä se on varmasti vieläkin. Voi olla ettei avain enää sopisi lukkoonsa. Ei tuntisi sitä oikeaksi olopaikakseen muuntuessaan hiljalleen metalliseoksen väsyttyä erilaiseen uuteen olomuotoonsa. Alkaen pikku hiljaa unohtaa menneisyytensä. Sulautuessaan uuteen maailmaansa. - Una Reinman- ...

... Vaikka juoksisin aamusta iltaan jokin esine käsissäni joka taululle ei ole vielä paikkaa Joka tavara ei ole löytänyt omaa hyllyään Osa odottaa pahvilaatikoissaan sitä omatekoista kaappia jonka rakkaani lupasi niille rakentaa - Una Reinman- ....

... Araliaceae Esikoiseni kertoi, että jossain päin Suomea kukkivat juhannusruusut ja pajunkissat. On niin hirmuisen lauhaa. TV-stä tuli viikolla säästä kertova dokumenttiohjelma. Se oli kuvattu puoli vuotta sitten, nyt menneen kesän kesäkuussa. Oli pilvisen harmaa päivä, tuuli kylmästi, satoi vettä ja oli +5 astetta lämmintä. Ihan niin kuin eilen, marraskuun lopulla. Sama säätila taitaa jatkua tänäänkin. Leutoa ja vesisadetta luvattu sääennusteissa. Vain pohjoisessa niin sanotun Suomen käsivarren alueella taitaa oikeasti olla talvi? Nämä kuvat ovat marraskuun puolivälistä, kun maassa oli ihan inasen hitusen lunta. Aurinko kurkisteli kuusien takaa patiolle. Muratti asustaa siellä ja on vielä ihan vihreä ja erittäin hyvinvoipa. Ei se ole edes loukkaantunut juurelleen asettamastani paperiruususta. Se ruusu saa kukkia siinä. Hyvin tulevat toimeen, vaikka erilaisia ovatkin. Saa nähdä, kuinka muratti menestyy ulkosalla. Toivottavasti se ei sa...

... Urtica dioica Nokkosen lehti Se kesällä varottava Väisteltävä Pyörryksissä syksystä Purevista yöpakkasista Ei enää pistele ihoa Ei tarvitse enää varoa - Una Reinman- ...

... Päiväsi voimaksi. Sinullakin on ♥ paikallaan. ...

... Jouluaattoon enää kuukausi Pimeää Sataa vettä Enää tietoakaan lumesta Itsellä kuumetta Flunssa Väsyttää - Una Reinman- ...

... Kukaan ei oikeastaan edes tiennyt miltä hän näytti. Hän oli vaan jäänyt luoksemme lapsuuden kotikotiin asumaan jostakin Suomi-filmistä. Hän vaan oli. Meidän syntipukkimme. =) Vähän väliä tuli tilanteita, jolloin Hilda ei ollut muistanut tehdä töitään. Hän oli unohtanut joskus kanalan luukun auki yöksi. (Huijui!) Samalla kasvihuoneen ovi oli jäänyt levälleen. Ei hän ollut muistanut kerätä possuille vihantaa. Ei ollut tuonut pirttiin puita pakkasella tai oli kolannut pihan epämääräisesti. Ei hän keitellyt meille kahviakaan. Itse joi ja jätti kahvipannun pesemättömänä liedelle. Jääkaappiin hän ei hoksannut tuoda maitoa. Joku muu sai sitten tehdä työt kun Hilda vaan jossakin haaveillen hymyili, hyräili ja viilaili kynsiään. Rontti Hilda! Se sama Hilda lähti minun mukaani kun muutin aikoinaan pois kotoani. Hilda unohteli tiskata poissaollessani. Hilda ei jaksanut pedata sänkyäni. Imuria hän tuskin tunsi. Silitettävien vuori suureni. Aina Hilda lusmuili jossain ihan muualla. Käydessäni M...

... Epilobium angustifolium Nyt se kouristelee kippurassa jäisenä. Heinäkuussa se oli vielä niin hehkeä... Ja täällä Hanin kuvaamana. U n a ...

... Kyllä ne heiluvat. Pakkasessakin. Pystypäisinä. Kantavat mukanaan lintujen murkinaa. - Una Reinman- ...

... Cirsium arvense Jäädytetyt varret kumartelevat Niijailevat Vaan eivät katkea - Una Reinman- Koska maailma on tällä hetkellä aika mustavalkoinen värikkäämpiä kuvia ohdakkeesta aiemmin mm täällä . Ohdakeperhonen ohdakkeen kukassa . Ohdake kuvakollaasissa. Ohdake ja maitohorsmia. Ohdakkeita Hollolan Tiirismaan rinteillä. ...

Hengästyttävä. Kuulin tämän tänään vasta toisen kerran. Jotkut kipaleet jäävät liian vähälle huomiolle... U n a ...

... Cirsium arvense Ohdakkeen kukat eivät hehku enää hehkeän violettina. Syksy on ruskettanut ja alistanut sen valtaansa. U n a ...

... Lauantain pakkas aamuna ajelimme kohti Lahtea. Kun minulta on kysytty, mistä olen kotoisin, olen usein juurettomuutta tuntien vastanut etten ole oikeastaan mistään kotoisin. (Olen huomanut tartuttaneeni tuon sanontani muillekin.) En koskaan sanonut Lahdessa asuessani olevani lahtelainen, vaan aina korjasin lauseet muotoon: asun Lahdessa . Silti tuttujen maamerkkien näkeminen tuntui ilahduttavalta. Kuin kotiin paluulta. Entistä asuinkaupunkiaan katseli ihan suorastaan hymyillen. Radiomastoja. Hyppyreitä. Massiivista Sibbelatoa. Vesijärvikin oli rannoiltaan jäässä ja tuntui hiukan haikealta, etten ole enää kirjaamassa sen jäätymispäivää muistiin. Nyt minulla on on uudet maisemat ja uudet seikkailut. Uusia vaellus-, kuvaamis- ja kirjaamiskohteita. Kuten vaikkapa tuo yksi puronvarsi, jonne poikkesin talvista maailmaa kurkistelemaan. Käsiäni palelluttamaan. Olen onnistunut kadottamaan jo yhdet sormikkaat uudessa asuinkaupungissani. Paluumatkalla pysähdyimm...

... ..   .               Minun pitää keksiä ikkunaverhoja lisää, sillä omassa muutossani olin toki pakannut ikkunaverhot isohkoon pahvilaatikkoon jossa päällä luki Verhoja . Kaikenlaisia verhoja. Pitsisiä valoverhoja, peittäviä puuvillaisia, silkkisiä, satiinisia... Mutta niin vaan tänne päästyämme, emme ole tähän päivään mennessä löytäneet verholaatikkoa mistään ja parissa ikkunassa onkin pelkät lakanat verhoina. Sellaiset valkoiset, joskus itse kotoa muuttaessani Mamiltani saamani. =)  Kyselin kadonnutta verhopahvilaatikkoa Miihkalilta ja Nunnukaltakin, joiden kanssa samaan aikaan meillä pakattiin muuttokuormia Lahdessa keskustassa asuessamme. Mutta laatikko pysyi kadoksissa. Pakkasin silloin samoihin aikoihin myös omia tavaroitani sekä olohuoneemme nurkkaan kierrätykseen menevää tavaraa, jota oli paljon.   Koska nuorteni kämpille verholaatkko ei ollut joutunut, sen täytyi joutua kierrätykseen. Harmi. Mutta toisaalta,...

. Purot ovat menneet jäätymään. Kaikki hohkaa kylmää. Värittömyyskin paleltaa. Auringon toisinaan pilkahdettua patiolla sentään on hiukan väriä. Callunoita ja sammalta pajukorissa. Suorakulmaisen pajukorin löysin Lahdesta pois muuttaessamme taloyhtiön roskiksesta. Tietenkin otin sen mukaani. Jostakin syystä uteliaat tiaiset rakastavat koria ja istuvat nokkimassa irti pajun kuoria. Kunhan eivät vie pois kahta callunaa ja kisko enemmän esiin sammalia, niin nokkikoon nyt sitten vaan... U n a ...

... Nyt metsät, niityt ja ojanvarret, ovat täynnä jäätyneitä kukkia. Jäisiä luonnon taideteoksia. - Una Reinman- ...

... Olisipa onnellista jos hangen keskeltä kohoaisi nuppuineen valkoinen ruusu Ihan yksinkertainen Kukkaan puhkeaisi Oi äkkiä sen kylmästä sisälle hakisin Ajatus vaan on mahdoton Sinnikkäästi on puettava päälle lämmintä Odotettava kevättä - Una Reinman- ...

... ... Olemme sopineet hyvissä ajoin sekä oman perheen että tuttujen kera, että mitään lahjahössötystä ei sitten herätetä tänä jouluna hereille. Se saa uinua. Kellään ole oikeastaan edes varaakaan mihinkään lahjuksiin. Kun meistä tuli yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita, ei kun opiskelijoita, työttömiä ja vähävaraisia. Vain pelkkä joulunhenki herätellään. Joulukortteja lähetellään. Jouluruokia. Läsnäoloa. Tunnelmaa. Joulunpunaista. Mausteisia tuoksuja. Ja tietenkin kynttilänvaloa. Eikä Joulua, ole pelkästään jouluaatto, vaan koko joulunaika. Eli jos se aatto jne on vaikka jo ihan täyteen buukattu, voi kokoontua yhteen jotain muuna päivänä. Eikä mikään estä ihailemasta kaikkea herttaista joulukrumeluuria. Esimerkiksi kyläreissulla. =) Kaikkea ei tarvitse itse omistaa. U n a ...

...kopioida tämä viesti tännekin: Rakkautta ilmassa? ....ღღღღღღ................ ......ღღღღღღ ..ღღღღღღღღღ............ღღღ ღღღღღღ ღღღღღღღღღღღღ....ღღღღღღღღღღ ღღღღღღღღღღღღღ.ღღღღღღღღღღ ..ღღღღღღღღღღღღღღღღღღღღღღ ....ღღღღღღღღღღღღღღღღღღღღ ........ღღღღღღღღღღღღღღღღღ ..............ღღღღღღღღღღღღ ღ ....................ღღღღღღ ღღღ ........................ღღ ღღღღ .......................... .ღღღღ .......................... ..ღღღ .......................... ...ღღ .......................... ....ღ .......................... ..ღ .........................ღ ......................ღ ..................ღ .............ღ .........ღ ......ღ ....ღ ......ღ................... ....ღ....ღ ..........ღ..............ღ ...............ღ ..............ღ......ღ.... .................ღ ...................ღ...... ..................ღ ................ღ.......ღ. .............ღ ..............ღ........... ..ღ....ღ .............ღ ...........ღ ..........ღ .........ღ .........ღ ..........ღ ..............ღ ...................ღ...

... Huuruiset kadunvarren puut muuttuvat pakkasöinä satumaisiksi kurkotellessaan kohti tähtiä Kuin anoen maan päälle valoa Öihin liian pimeisiin Niin kylmiin - Una Reinman- ...

... Lumisade peittää kaupungin Mutta vain hetkeksi Musta asfaltti sulattaa pois niin paljon kuin voi Sillä on vielä varastossa mustan sydämensä uumenissa ripaus kesän lämpöä - Una Reinman- ...

... Tämän näköistä olisi ollut tänäänkin jos olisi ollut kamera mukana maisemia tallentamassa kun seikkailin ja eksyilin vieraassa kaupungissa puristavat kirpparisaapikkaat jaloissani. Kysyin tietä vanhemmalta mieshenkilöltä joka neuvoi minut enemmän eksyksiin. Kun vihdoin löysin kotiin oli jo hämärää ja halusin vain puristavat saapikkaat pois jaloistani. Ei enää ulos tänään kiitos. - Una- ...

... Tälle päivälle luvattiin lumimyräkkää. Sain kuin sainkin 30.n jo alennusmyynnissä olleen tulppaanin sipulit kaivettua eilen takapihan kukkapenkkiin jonka sentäs viime viikolla ehdin möyhentää ja leikata poikki perennat, jotka pitkin pihaa pituuttaan makailivat maassa. Pienen pussin ale-krookuksiakin piilotin pehmoiseen jääkylmään multaan paljain sormin, joita hiukan tuo puuha paleli. Parempi sipulit maahan myöhään kuin ei silloinkaan? Toiveenani on että keväällä nuo kukat loistavat suoraan olohuoneen ikkunaan. Jos eivät myyrät syö pois sipuleita. Lumikelloja en enää löytänyt mistään kaupasta, mutta nuokin kukkasipulit lämmittivät sieluani. Nyt en ole enää huolissani kevätkukkasista. Enkä ovenpielen ja kuistin kukistakaan. Sillä rakensin kyseisiin paikkoihin tällaiset rahattoman viherruukut. Vanhojen terracottaruukkujen pohjalle sammalta ja päälle metsäkoneen alle jääneen katajan oksia, mäntyä ja kuusta, sekaan pari silkkikukkaa ja kokonaisuutena ne ovat talvikukkien asianajajia tä...

... Lahden Runomaraton ja Fazer järjestivät taannoin yhdessä runokilpailun jonka aiheena olivat siniset hetket . =) Runomaraton muistutti: Hyvä runoilija Sininen Hetki -runokilpailun 2009 parhaimmisto on nyt koottu yhteen upeaksi kovakantiseksi runoteokseksi, josta löytyy myös teidän runonne. Kirja julkaistaan Lahden kaupungin kirjastossa Pohjoismaisen kirjastoviikon avajaistilaisuudessa maanantaina 9.11.2009 klo 17.30, jonne kaikki kirjan runoilijat ovat tervetulleita. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Runojen kirjoittajat saavat yhden kirjan lahjaksi. Mikäli ette pääse julkistamistilaisuuteen, kirja lähetetään postitse. " Itse en pääse hakemaan omaa painostani, eli saanen sen sitten jälkikäteen postitse. Mutta menkäähän paikalliset tilaisuuteen ja muissakin kirjastoissa on tällä teemaviikolla toimintaa. Kirjastoon siis! =) - Una- Hmmm, ja yleisön pyynnöstä kerron että olette jo nähneetkin runokirjaan päässeet runoni. Toisen postasin aika hiljattain ja toinen on tuo . =) Millekään...

... ...keikaroi rakas lumimarja. Pihassa ei valitettavasti sellaisia ole, vaan kaupungilla näitä ihaillen bongailin, jotakin kaunista etsiessäni... Valoa päivääsi. Toivoo: - Una - ...

... Otsikon sanat on joskus todennut ystäväni Satu . Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä i syydestä . Jotenkin näinkin voisin ajatella: Perheessäni meitä naisia ainakin kolme sukupolvea joille isä ei ole sanonut koskaan - Minä rakastan sinua Toivottavasti seuraavalla sukupolvella on isä olemassaoleva - Una Reinman - Runoseni viimeinen sana on se, joka minulle itselleni on tärkein. Huoltapitävä läsnäolo on rakkauden osoitus. On kuitenkin monen monituisia syitä, miksi ei voi olla läsnä lastensa elämässä. Kussakin tapauksessa on omat syynsä. Kyllä te tiedätte, mitä elämässä voi tapahtua... Joku kasvaa ilman isää. Joku kasvaa ilman äitiä. Jollakulla on monta isää ja äitiä. Jollakulla ei ole kumpaakaan. Silti on vaan pärjättävä ja tehtävä elämästään omanlaisensa. Se on elämää. Aina ei voi olla läsnä. Maailma menee menojaan... - Una - ...

... Marja-aronioiden mustia marjoja riittää vielä talven nälkäisille lintusille. Jos vaan malttavat niitä nyt harkiten syödä, koska ne pakkaspäivät ovat vasta tulossa, kun muuta ruokaa eivät kylmässä jaksa poloiset etsiä. - Una Reinman- ...

... Puussa vielä lehtiä ja maassa jo lunta. Hauskan kiehtovan värikästä. Syksy ja talvi ovat esillä yhtä aikaa. Tosin tuo lumi sulaa jo pois kovaa vauhtia. - Una Reinman-

... Pilvistä satoi yöllä lunta Maa oli herätessämme valkoisena Talo alkaa tuntua jo tutulta On onnellista avata ja sulkea sen ovia - Una Reinman- Kuistilla voisi tosiaan kuitenkin juoda vielä kaffetta tai teetä, kun sain tällaiset ihanat rannekkeet käsiä lämmittämään Melitalta . =) Kiitos ihanasta lahjasta! ...

.... Aurinko valaisi puita eilen hehkeästi. Toppatakkikeli kyllä on jo aivan selkeästi. Mää ihan palelin kävellessäni pitkin maita ja mantuja. Lämmikkeekseni löysin uudessa kotona joulukoristelaatikosta kaksi vuotta vanhoja suklaatoffeekarkkeja. Sellaisia punakääreisiä. Olin kai ajatellut, että ne voisi joskus ripustaa vaikkapa kuusen koristeiksi. Ihan hyviltä maistuivat vieläkin. Vähän olivat sitkeitä. =) - Una Reinman-