Hallatar haaveilija

Suomen luonnon päivä  Yhden euron pelakuu on piristynyt yrittäen tehdä uusia kukkia ihan varovasti, muutaman kukan kerallaan, mutta kukat sinänsä ovat kooltaan isohkoja. Mielestäni tällä yksilöllä on todella kaunis väritys:  hehkuvan punaiset terälehdet vaaleanpunaisella keskustalla.   Hän on kotoisin samasta alepöydästä ja värityksensä on edellisen peilikuva. Ihan lumoava! Koetan talvettaa nämä kaksi pikkuista reppanaa, joita ei pahemmin oltu kasteltu sekatavarakaupan puutarhanurkkauksessa, niin kuin tavallista... Mutta mää lupaan elvyttää ne  jotta saan ensi kesäksi erityisen kauniita pelargonioita. Tänään vietetään ensimmäistä kertaa  Suomen luonnon päivää .   Facebookissa on päivälle oma sivukin...  Miten sinä vietät tämän päivän?   Tähän aikaa vuodesta tulee mieleen joskus ala-aste aikoina  musiikintunneilla laulettu Paimenen syyslaulu:     Lehti puusta varis...

 Elokuun viimeisellä viikolla Koska tässä pihassa on toisinaan kovasti eläinkuntaa jotka pitävät kukista tai varsinkin niiden sipuleista, päätin kesällä sipulikukkien kukinnan jälkeen kerätä pihaltamme kaikki sipulikukat kuivumaan ja pidin samalla parin kuukauden tuumaustauon mihin mie ne sitten laitan takaisin kasvamaan. Päätin tuumauksen jälkeen tehdä niille oman uuden penkin, jossa ne saavat ihan rauhassa kasvaa ja kukoistaa. Kävin moneen kertaan läpi pihaa sillä silmällä, mistä näkisin keväällä kukkapaljouksen parhaiten heti kun tulen ulos ovesta. Paikka täytyy olla siis jossain etupihalla? Siellä on kitukasvuisia pihlajia jotka kärsivät kovasti suuren vanhan hopeapajun vaikutusvallan alaisuudesta. Myös tontin reunoilla seisoskelevat koivut vievät osan niiden ravinnosta ja valosta. Pihlajien alla kasvoi jo ennestään ensimmäisenä täälläolosyksynä istuttamani krookukset sekä hassunkirjavat hylkiötulppaanit. Ensin piti sahata muutama kitupihlaja pois kokonaan ...

Juuri nyt: ♥ Laventelin yms lisäksi kukkapenkkiin kurkkijaa ilahduttavat nämä  kohtapuoliin jo kukkineet maitohorsmankukkien väriset violetit kukat,  joiden alut olen joskus parisen vuotta sitten lahjaksi saanut mutta nimeään en tiedä.  Kai jokaiseen pihaan mahtuu sellaisiakin kukkia,  joilla ei ole virallista nimeä.  Ovat vaan kukkia.  ♥ Tässä tapauksessa loppukesällä kukkivia kukkia.  Pohdin mielessäni olisiko tämä kenties Rantakukka,  vaan kun en ole varma.   Ainakin se houkuttelee luokseen ampiaisia,  kukkakärpäsiä ja muita siivekkäitä.  Palkaksi tuosta hääräämisestä ötökät saavat  toivoakseni/luullakseni tilkan mettä... ♥

Rakkaudella katettua... Tämän kesän keijunmekkoja. ♥ ♥ Keijunmekon sydämellinen lehti. Jo nyt elokuussa saapuneet kylmät yöt ovat punanneet kasvin lehdet  kukkiensa värisiksi... ♥   Viikonloppuna meillä tuoksui kanelipulla. Kanelia pitää nääs olla kunnolla!   Pari pellillistä tuoksuvia korvapuustia (kuvassa jo ekan pellin loppupullat yhdistetty toiseen peltiin) ja kannu kylmää maitoa  piristi Hania joka asenteli listoja seinille. Mie maalailin kaikenlaista pientä, niinkus meidän tulevaa pikkuruista puista lääkekkaappia, ja mm hioin ne maalaukseen joutuvat keittiöntuolit.  Lauantaina oli jälkiruuaksi uuniomenaa vaniljakastikkeella. Tietenkin vaniljaisella kaneli pilvellä höystettynä... ♥ Kaupan perunalaarista löytyi sydämenmuotoisia siiklejä. Siikli on mielestäni paras peruna. Yleensä ne ovat sellaisia suikuloita  ja sutjakoita ja siksipä sydämenmuotoiset olivat erityisiä. Ne k...

Terveellistä viikonloppua!  Kasvihuoneessa vihdoin punastuneet ikiomat tomaatit ovat  herkullisia. Sellaisia ohutkuorisia,  pehmeitä, maukkaita ja hiukan jopa jauhoisia...  Omnomnom...  Eikä tomskuissa ole käytetty mitään myrkkyjä,  joten niitä voi syödä suoraan kasvarista.  Esim lounaaksi munakkaan kanssa paljon  ihanaa tomaattia... Oi, muuta ei tarvitakaan. =) ♥ Banskut ovat välipalaa ja omenat odottelevat uuniomenaksi pääsyä.  Paitsi että juuri kuulin selvästi alakerrasta että Hani  söi yhden omenan... No, kolme omenaa siis  pääsee illemmalla uuniomeniksi fariinisokerin ja mentelilastujen kera. =)  Täysikuuta on aina ihan pakko kuvata.  En sentään ulvo sellaisen nähdessäni  ja nukun yleensä hyvin kuutamoöinä joten  en ymmärrä niitä jotka väittävät vain täysikuun aikaan  nukkuvansa tosi surkeasti.  Miepä nukun silloin paremmin kuin muulloin....

Keittiön ikkunaseinä sai vihdoin pinnalleen ne jo kauan kaapissa odotelleet kukkatapetit. Olikin ihanan laadukasta ja paksua tapettia. Aluksi vaan emme meinaneet saada sitä liotettua tarpeeksi liisterillä, mutta tapetointi alkoi kyllä jo toisen vuodan jälkeen sujua. Piti totutella siihen että vuotien vettyessä tapettipöydällä,  ehti itse vaikka hörpätä kupin kahvia, katsoa hiukan telkkaria yms. Mie läträsin vuodat liisterillä (johon olimme sekoittaneet erikeeperiä sekaan) kahteen kertaan ja Hani nosteli pidempänä vuodat seiniin kolmiotikkailla kikkaillen.  Keittiön ikkunaan pääsivät sittemmin nämä pikkuraidalliset kankaat niistä ompelemistani kierrätysverhoista . Sopivat sattumoisin erittäinkin hyvin beigen tapettikukan väreihin. Tapettikukassakin on pientä ripatusta tuo mielenkiintoisesti toteutettu kuvio kuviossa, joka kauempaa katsottuna näyttää yksinkertaisesti ainoastaan väritykseltä, mutta jonka monimuotoisuuden huomaa lähempää ka...

Kun ulkona sataa  sisälläkin aika mataa...  ♥   

Tämän päivän teema on hiukan koomillinen, sillä sepä on  Huonon runouden päivä.   Huonoudessa voi mennä mauttomuuksiin ja syyllistyä jopa  tekijänoikeusrikkomuksiin keräämäällä vaikkapa googlen avulla  loppusuintuisia rimmaavia runosanoja, -päätteitä, lauseita ja laulujen sanoituksia sieltä  täältä oikeista, eri runoilijoiden, sanoittajien ja sanataiteilijoiden teoksista, ja esittää koosteet sitten omana teoksenaan, ns omana taiteenaan ... =/  Anyway... Tänään kuka tahansa voi perustaa ravintolan, ainakin yhdeksi päiväksi, koska on jälleen kauan kaivattu  Ravintolapäivä.   Tai jos runot ja ravintolat eivät kiinnosta niin vietä sitten Kansainvälistä geokätköilypäivää .  Ainakin se oli vuo si sitten niin in. Kait se on tänäänkin?    Jokaiselle jotakin.

Kaaliperhonen kävi suukottamassa kukkapenkin laventeleita... ♥ ja loistosalvioita. ♥ Murusten antamalle äitienpäiväruusulle se heitteli ohilentäessään lentosuukkoja. ♥  

 Punainen auringonkukka, Chianti Hybrid , tuli istutettua niukkaravinteiseen paikkaan  mutta jotkut yksilöt ovat olleet yhtä komeita kuin keltaiset serkkunsa.  Tämä yksilö on pienehkö mutta söpö.   Punakaneliomenoita tulossa.  Ensimmäistä kertaa tässä pihassa...  Pikkuauringonkukka, Helianthus debilis vanilla ice   oli uusi tuttavuus. Ei niin kookas kuin tavalliset auringonkukat,  ja viehkeän vaaleankeltainen. Näitä laitan ensi keväänäkin kasvamaan.  Ei tarvitse välttämättä esikasvatusta.  Istuta toukokuun lopulla siemenet sinne missä haluat näiden kukkivan.  Kuvia koneelle siirtäessäni jalkani napsaa lattialla  tahtia tässä samalla Lauri Tähkän Saat syttymään-biisiä kuunnellen...  

 Älä istu tähän. =)  Punaiset lobeliat valloittivat yhden tuolin.   Väliaika.  Kahvia ja villasukkia...   Remonttiajan rukkasiamme kuivumassa kylpyhuoneessa.  Tämän talon remontti on syönyt muutamia kymmeniä pareja rukkasia...   Taas jotain sukkaa omasta päästä syntymässä...  Kauhiasti valmiita kutimuksia odottelee Pientä sukkapuotia aukeamaan,  joskus sitten ennen joulua...  Ehdin lisääkin vielä näperrellä näitä.  Särkyneitä sydämiä pihamaalla keväällä.  Nyt niiden kukkasista on jäljellä muisto vaan  ja keltaiseksi menneitä lehtiä...  Haa, leipää ja kahvia, eli luultavimmin jonkin alkukesäpäivän lounas ,  jostain syystä ulkoportailla kuvattuna,  kuppina miun kaksikorvainen rakas kirppismuki... ;)  Pihasta on löytynyt kesken kaiken  pikkuruinen, hiukan kärsinyt neliapila...  Elokuun ensimmäinen neitoperhonen, j...

☆

Tämä hento, vienosti tuoksuva yksilö ilmestyi meidän pihaamme näköjään viime kesänä tänne siirretyn päivänliljan,  (joka ei kukkinut vielä tänä kesänä)  juurakon kylkiäisenä.  Olen tämän kukan oppinut tuntemaan mm nimellä ylioppilasneilikka . Se on myös rohtosuopayrtti, suopayrtti, saippuakukk a, tai jopa ylioppilas ruusu ..? =)   Viralliselta nimeltään hän on Saponaria officinalis. Noukin herkän kukan maljakkoon ja itse juurakon koetan erotella  irti päivänliljan juurakosta ja istutan perinnemaalaispihakukkaneilikan jonnekin muualle, (kuin kukkapenkkiin) missä se saa ihan rauhassa valloittaa maailmaa, sillä semmoisia taipumuksia sillä on...  PS:  HAMK:in sivuilta löytyi tästä kasvista Tuula murasen laatimana   oikein kunnon tietopaketti.   PS2: Ei kestä maljakossa leikkokukkana... PS3: Hassua! Jossain päin Suomea Palavaarakkautta kutsutaan myös ylioppilasneili...

Viime viikolla noudin postista Hobby Hallin pehmeän paketin ja pyöräilin nopeasti kotiin into silmissä kiiluen. Jess! Äkkiä piti kiivetä tupaan päästyäni etsimään ompelukone vintiltä ja raahaamaan se varovasti kieli keskellä suuta jyrkkiä portaita alakertaan, nostaa kone keskelle keittiön pöytää ja laittaa kahvivettä kiehumaan. Kas, ensinhän pitää juoda kupillinen murukahvia että ajatukset selkiintyvät ja innostuneisuudenhymy hieman tyyntyy, sähäkän sydämen lailla. Muutaman tunnin kuluttua olin purkanut   osiin ne uudet Hobby Hallin alepussilakanat ,  jotka olin paketeistaan äskettäin esiin aukaissut.  Nii-in. Mie ratkoin heti uudet hienot pussilakanat joista toinen puoli oli beige-valkoraidallinen ja toinen beige-valkokukallinen. Olin jo kauan etsinyt olohuoneeseen verhoja, joissa olisi beigeä ja valkoista raitoina . Pystyraita ikään kuin antaa matalalle huoneelle lisää korkeutta. Mutta ne kaikki bongaamani verhot olivat hävyttömän kalliita...